Laulaja-lauluntekijä Knipi seisoo pyöränsä kanssa pikkuisen metsäpolun varrella kallion päällä ja katselee kohti Helsingin keskustaa.
Tänne Laajasaloon saakka näkyvät hyvin kaupungin kattojen ylle nousevat tornit: Agricolan kirkko, Johanneksen kirkon kaksoistornit, Erottajan paloaseman torni, Uspenskin katedraali, tuomiokirkko, Töölön kirkko – vai onko se sittenkin Kristuskyrkan – sekä Kallion kirkko.
Vastarannalta pilkistää myös Kulosaaren Casino, jossa Knipin yhtye Egotrippi soitti ensimmäinen keikkansa lokakuussa 1993.
Tämä näköalakallio Laajasalon länsirannalla Kaitalahdessa on Knipille erityinen paikka. Samalta kalliolta laulun kertojaminä laskee torneja myös Knipin tuoreessa kappaleessa 00840, jota voi pitää eräänlaisena oodina Knipin kotikaupunginosalle.
Näiltä kaduilta, kallioilta ja puistoista löytyy paljon johtolankoja siitä, miten Knipistä tuli Knipi ja miten Laajasalo kuuluu hänen tuotannossaan.
Sopivaa itähelsinkiläistä rosoa
49-vuotias Knipi, oikealta nimeltään Zachris Stierncreutz, on tehnyt musiikkia omalle Egotrippi-yhtyeelleen sekä maamme eturivin artisteille kuten Anna Puulle, Irinalle ja Jenni Vartiaiselle. Muutaman viime vuoden ajan hän on säveltänyt myös itselleen: ensimmäinen soololevy ilmestyi 2019 ja toinen on tekeillä.
Laajasaloa hän on kirjoittanut kappaleidensa riveille ja rivien väleihin oikeastaan aina, sillä hän on asunut tällä saarella lähes koko elämänsä. Lempinimikin juontaa jo varhaislapsuudesta, jolloin hänen äidillään oli tapana sanoa pojalle knip inte! eli älä nipistele.
Yliskylän uuden ostoskeskuksen kulmalla pyöräillessään Knipi jää pohtimaan, miksi hän viihtyy Laajasalossa niin hyvin. Perustelut löytyvät vaivattomasti: on merta, luontoa, puistoja sekä sopivaa itähelsinkiläistä rosoa.
– Se erottaa meidät esimerkiksi onnellisten saaresta eli Lauttasaaresta, täällä ei olla aina ihan niin onnellisia, hän virnuilee.
Jostain tämäntyyppisestä ajatuksesta lähti kumpuamaan myös kappale 00840, joka syntyi Knipin mukaan puolivahingossa.
Tarkoituksena ei ollut tehdä oodia kotikulmille, eikä rakkauslaulua ylipäätään. Lopputulos on kuitenkin molempia. Knipi kertoo kirjoittaneensa vaivihkaa kappaleeseen itsensä ja vaimonsa tarinaa, molemmat ovat Laajasalosta kotoisin ja yhteistä eloa on takana jo lähes 30 vuotta.
– Parhaat jutut tulevat usein niin, ettei sen kummemmin ajattele, mitä sieltä tulee. Kertosäkeen kohdalla mietin pitkään, että onkohan tämä nyt tosi tyhmä vai täysin nerokas ajatus.
Tässä on hyvä, muu saa olla, 00840 riittää, se riittää mulle.
Knipi soitti laulun demoa kaverilleen, joka auttoi ymmärtämään, että postinumero on lopulta sivuseikka. Pohjimmiltaan laulussa on kyse ystävyydestä, hetkessä elämisestä ja pitkästä rakkaudesta.
Laajasalo tarjoaa vain tapahtumille viitekehyksen – kuten yllättävän monissa muissakin Knipin kirjoittamissa kappaleissa.
Laajasalontien humina kuuluu läpi tuotannon
Laajasalontien tasainen humina on Knipille tärkeä työkalu. Sen avulla lauluntekijä voi virittää mielensä vaikkapa pieneen maalaiskaupunkiin, josta pääsee pois vain yhtä tietä pitkin.
Laajasalontie humisee esimerkiksi Knipin soolotuotannon kappaleissa 1986 sekä Katkoviivoja, samoin Egotripin biiseissä Varovasti nyt, Asunto 35, Valssi sekä Asfaltin pinta.
Anna Puulle tehdyn Nopeimmat junat -kappaleen syntyhistoriaa Knipi valotti Facebook-päivityksessään noin vuosi sitten.
– Vaikka olen kotoisin Helsingistä, enkä voi sanoa kokeneeni pienen kaupungin näivettymistä samalla tavalla kuin laulun kertojaminä, tiedän tarkalleen, mistä laulussa lauletaan. Asiaa ehkä auttaa se, että olen kotoisin lähiöstä, joka vielä 80-luvulla tuntui olevan valovuosien päässä siitä, minkä ihmiset mieltävät Helsinkinä.
Knipi sanoo pyrkineensä kaikilla edellä mainituilla lauluilla kirjoittamaan tekstin niin, että siihen voi samaistua muuallakin ja tarina on tavallaan universaali.
Vaikka lauluntekijän korvien välissä tapahtumat sijoittuvat Laajasaloon, tarkat paikannimet on jätetty pois, ja näin tarina sijoittuu jonnekin tarkemmin määrittelemättömään ympäristöön.
– Tämän uuden kanssa oli toisin. Oli vahva tunne, että jos lähden tätä muuttamaan, koko idea katoaa biisistä.
Futiskentällä mieli lepää
Muusikon työ on pääosin yksinäistä puurtamista, jossa voi toisinaan hurahtaa puoli päivää muutamaa lauseparia pyöritellessä.
Laajasalon urheilupuiston Hertta-areena on paikka, jossa Knipi kertoo saavansa muuta ajateltavaa.
Hän viettää kentällä tai kentän laidalla ainakin kolme iltaa viikossa, kesäaikaan enemmänkin. Illat menevät Laajasalon palloseuran pelejä katsoessa ja 20-vuotiaiden poikien apuvalmentajana ja edustusjoukkueen apumiehenä toimiessa.
Näissä hommissa on vierähtänyt jo 15 vuotta, ensin HJK:n puolella ja vuodesta 2007 Laajasalon palloseuran riveissä, Knipi kertoo.
– Kun tulee tänne, ei mene kuin pari minuuttia, niin kaikki maailman huolet ovat jossain muualla.
Pallokentän laidalta on hyvä tarkastella myös kaupunginosan uudistumista. Urheilupuiston länsipuolella on meluisa työmaa, jossa kaupunginosan halkaisevasta Laajasalontiestä rakennetaan kaupunkibulevardia.
Itäpuolelle uimarannan lähistölle kaavaillaan puolestaan raitiotievarikkoa, joka saa hyväntuulisen miehen maineessa olevan Knipin hieman ärtymään.
Laajasaloon on lähitulevaisuudessa tulossa yli 15 000 uutta asukasta Kruunusillat-hankkeen ja kaupunkibulevardin rakentamisen myötä. Muutoksessa on Knipin mielestä paljon hyvää, mutta ei pelkästään sitä.
– Esimerkiksi Kruunuvuorenrannan rakentaminen on ihan täydellistä, jos miettii, että siinä on lapsuudessani ollut suljettu öljysatama ja kyseessä on yksi kaupungin kauneimmista paikoista. Mutta sitten on esimerkiksi tämä ratikkavarikko, joka on aika ehdoton ei.
Sami Yaffan housut tekivät vaikutuksen
Teinivuosina Knipi vietti paljon aikaansa kantakaupungilla esimerkiksi Lepakon keikkatarjontaa koluten, mutta toisinaan Laajasalossakin näkyi häivähdyksiä toisenlaisesta todellisuudesta.
Laajasalon sillan kupeessa oli Knipin nuoruudessa hylätty kansakoulu, joka on nykyisin ruotsinkielinen ala-aste. Koulun tiloissa treenasi muun muassa Pelle Miljoona, ja paikalla pyöri usein myös Hanoi Rocksin muusikoita.
– Kävimme vakoilemassa niitä siellä pusikoissa. 1980-luvun Helsinki oli aika harmaa paikka, ja siinä maisemassa Mike Monroen punaiset nahkahousut tai Sami Yaffan shakkiruutuiset housut jossain 88-bussin perällä pistivät kyllä silmään. Sillä kokemuksella on varmasti ollut iso merkitys sen kanssa, mille uralle itse on ajautunut.
Lue seuraavaksi: