Karisma ei takaa vaalivoittoa eikä karismattomuus tarkoita automaattisesti häviötä. Tietokirjailija, esiintymiskouluttaja Katleena Kortesuo uskoo kuitenkin, että useammassa vuoden 2021 kuntavaalien voittajassa korostuvat karismaattiset piirteet.
Karismaa ei saa synnyinlahjana, vaan se rakentuu ja kehittyy kuuden elementin eli itsetuntemuksen, itsetunnon, läsnäolon, vuorovaikutustaitojen, persoonallisuuden ja ilmaisutaidon varassa.
– Karisma houkuttelee meitä puoleensa ja ohjaa meitä tekemään valintoja myös vaaleissa. Karismaattisissa ihmisissä on jotakin magneettista. Imua, joka vangitsee, vaikka ei olisi itse heidän kanssaan edes samaa mieltä. Karismaattisuus voi vaaleissa ajaa myös poliittisen ideologian ohi, Kortesuo toteaa.
Kuntavaalit ovat edelleen Suomessa vahvasti henkilövaalit. Kuntaliiton 2021 julkaistussa kyselyssä 83 prosenttia vastanneista piti henkilöä tärkeimpänä äänestämisen valintakriteerinä. Puoluetta piti tärkeimpänä 64 prosenttia vastaajista.
Pyysikö moni poliitikko ennen kuntavaaleja esiintymiskouluttajalta, että mitäs jos vähän hiottaisiin mun karismaa?
– Noin suoraa pyyntöä ei tullut. Väittelyihin kaivattiin esiintymiskoulutusta ja vinkkejä yleisön kohtaamiseen vaaliteltoilla, Kortesuo kertoo, ja muistuttaa, että myös karisman elementtejä, esimerkiksi läsnäoloa, vuorovaikutustaitoja ja ilmaisutaitoa voi opetella ja harjoitella.
Poimimme tähän juttuun esimerkeiksi pohjalaismaakuntien eli Etelä-Pohjanmaan, Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan yli tuhannen äänen läpimenijät. Kortesuo ei ole nähnyt kaikkien ehdokkaiden esiintymisiä, joten hän puhuu karismasta lähinnä yleisellä tasolla. Kommentit ovat tekstissä kursiivilla.
Sama luonteenpiirre houkuttaa ja ärsyttää
Kun monella on se oma persoonallinen cocktail karismaa, tullaan siihen, että kenen karsima puree eniten, ja mikä on se karisman piirre, joka vetoaa eniten. Toinen tykkää karismasta, joka pohjautuu persoonallisuuteen. Tuo on erikoinen ja mielenkiintoinen, erottuu harmaasta massasta.
Joku tykkää karismasta, joka pohjautuu itseluottamukseen. Tuo uskaltaa sanoa, tuo vie meidän viestiämme läpi.
Omat joukot pitävät kokoomuksen seinäjokelaista Paula Risikkoa rohkeana sanojana. Äänikuningatar keräsi 1594 ääntä.
61-vuotias Risikko on istunut eduskunnassa vuodesta 2003. Hän on ollut puhemiehenä ja useassa ministerinpestissä poliittisen uransa aikana.
Risikko uskoo, että pohjalaiset arvostavat hänessä sinnikkyyttä ja periksiantamattomuutta. Sitä hän toi esiin myös vaalisloganissaan: "Maharotoonta ei ookkaan. Tahdonvoima. Pohjalaista uusiutuvaa energiaa."
Hän arvelee äänipottinsa salaisuudeksi myös sen, ettei ole tuuliviiri, vaan ennalta-arvattava ihmisenä ja poliitikkona.
– Toiset tykkäävät, kun uskallan sanoa, ja sanon ymmärrettävästi niin, ettei kenellekään jää epäilystäkään siitä, mitä mieltä minä olen, Risikko toteaa.
Sama luonteenpiirre myös ärsyttää.
– Kaikki tietävät, ettei mun päältäni kävellä. Myös kannattajani luottavat siihen, etten anna kenenkään kävellä ylitseni. Ajattelen omilla aivoilla, enkä anna kenenkään päätäni pärpättää. Kaikki eivät kestä, kun sanon suoraan. Siitä tulee palautetta.
Karismalla ei kehuskella, päinvastoin
Karisma ja sen kivijalka, itsetuntemus, kehittyvät iän myötä. Karismaattisessa ihmisessä on myös aina jotakin erottuvaa. Karismaa ei voi feikata, koska se paistaa läpi, jos ihminen on olevinaan jotakin muuta kuin mitä on. Läsnäoloa voi tietysti yrittää esittää, eli katsoa silmiin tiiviisti, mutta kyllä me näemme, jos toinen on ajatuksissaan. Vastauksissa tulee viiveitä ja ylätason puhetta eli joo, niin, totta, jaa. Huomaamme heti, jos toinen ei ole läsnä.
Karismasta puhuminen tuntuu olevan jotenkin nolostuttavaa kohteelle itselleen. Esimerkiksi tähän artikkeliin tavoitetut ääniharavat mieluumin vähättelevät karismaansa kuin kehua retostelevat sillä.
Tommi Mäki Vaasasta arvelee, että ihmiset pitävät hänen positiivisuudestaan. 1110 ääntä saanut 29-vuotias kokoomuslainen on yrittäjä ja festivaalipromoottori, jolla on 12 vuoden kokemus politiikasta.
– Osaan myös kritisoida, mutta aina asiaa, en henkilöä. Kai se lienee jonkinlaista kiltteyttä ja empaattisuutta, etten puhu pahaa ihmisistä. En edes heistä, jotka puhuvat minusta ikävästi, Mäki toteaa.
Osaa ihmisistä Mäen positiivisuus ärsyttää. Samoin se, että hän toimii näkyvästi ja aktiivisesti liike-elämässä.
– Suomessa tämä on aivan liian tabuna pidetty asia. Olisi absurdia, jos yritystoiminnasta pitäisi luopua sen vuoksi, että toimii politiikassa. Toivottavasti siihen ei tarvitse modernissa länsimaassa mennä koskaan.
Vaasan kaupunginvaltuustossa jatkavalla Tommi Mäellä on johtotähtenään oma vaalisloganinsa: "Rakennetaan Vaasasta yhdessä trendikäs ja ihmisläheinen kaupunki."
Yksi meistä, meidän puolellamme
Suomen maakunnissa on usein vakiintuneita ääniharavia, jotka keräävät vankan äänestäjäkunnan. He tekevät uusia avauksia, antavat uusia ratkaisuja. Ääniharavaan luotetaan ja ajatellaan, että hän on meidän, tämän alueen ihmisten, puolella ja, että hän pitää asiaamme esillä myös valtakunnallisesti.
Vaasalainen Joakim Strand (r.) sanoo, että hän halusi Arkadianmäelle vaikuttamaan vain siksi, että voi puhua siellä Vaasasta. Viime vuosina hän on puhunut intohimoisesti energiasta. Mies näkisi mielellään Vaasan energiateollisuuden Piilaaksona.
Pohjanmaan rannikkoalueelle on keskittymässä akkuteollisuuteen liittyvää toimintaa. Uusimpana on katodimateriaalitehdas, josta allekirjoitettiin sopimus huhtikuussa 2021.
Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja Pohjanmaan alueen kuntavaalien 2021 ehdoton äänikuningas keräsi 3268 ääntä. 38-vuotias juristi ja ekonomi on istunut eduskunnassa vuodesta 2015. Hän uskoo äänipotin kertovan siitä, että on tuloksellinen ja saa asioita aikaan.
– Olen joukkuepelaaja ja mielestäni reilu ja avoin. Puhun Vaasasta aamusta iltaan, olen sitten Vaasassa, Laihialla tai New Yorkissa. Minua ei oikeastaan haukuta, mutta joillekin tässä ehkä on vähän liikaa Vaasa-puhetta, Strand naurahtaa.
Työintoa riittää ainakin vaalisloganin mukaan: "Minulla on edelleen Energiaa ja intohimoa jatkaa Vaasan seudun puolustamista ja kehittämistä kaikilla tasoilla!"
Myös RKP:n toinen pohjalainen ääniharava, 57-vuotias oikeusministeri Anna-Maja Henriksson, muistaa puheissaan usein kotikaupunkiaan Pietarsaarta. Henriksson nappasi pohjalaisista äänikuninkaista- ja kuningattarista kolmanneksi eniten ääniä eli 1287 kappaletta.
Olen seurannut Henrikssonia lähinnä korona-aikana televisiosta. Hänen esiintymistää vaivaa välillä pieni epävarmuus. Vähän epävarma – ei itseluottamusta – ei karsimaa. Mutta se ei tarkoita, että hän olisi huono poliitikko. Henrikssonin vahvuus on selkeästi se, että hän on empaattinen, ja se varmasti vetoaa hänen kannattajiinsa.
Lukuisten hallitusten oikeusministerin ja RKP:n puheenjohtajan vaalislogan ylisti kotikaupunkia:"Sydämeni lyö Pietarsaaren puolesta. Hyvät arvot tarvitsevat puolustajansa".
Kestääkö karsima kohuja?
Karisma tai julkisuus eivät ole takuulippu voittoon. Siksi esimerkiksi jokainen kuntavaaleissa ehdokkaana oleva kansanedustaja ei ole kotikuntansa kovin ääniharava.
Käytän usein esimerkkinä kirjaa. Menestysteokseen on olemassa monta reittiä. Toinen saa hitin kuvailemalla upeasti persoonia, toinen keksimällä intensiivisen juonen. Myös politiikkaan on monta reittiä. Vaikka karismaa ei olisi, asialla on aina kysyntää. Asiapoliitikot tekevät työnsä, eivätkä kannattajiensa mielestä töppäile tai joudu kohuihin.
Voiko kohu lisätä karismaa ja kannatusta?
Rocktähtien fanit sietävät idoleiltaan huonoa käytöstä. Se ikään kuin on osa sitä kaikkea, mikä idolissa kiehtoo, eikä se himmennä valovoimaisen tähden karismaa. Asia ei hämmästytä Katleena Kortesuota.
Huono käytös ei ole karsimaa, mutta karismaattisella ihmisellä voi olla huono käytös tai hyvä käytös. Hyvät puolet antavat muutenkin yleensä anteeksi huonoja puolia. Kestämme vaikkapa ystävässä rasittavaa hössöttämistä, jos hän on muuten erittäin sydämellinen ja välittävä. Karismassa on sama asia. Kestämme joitakin huonoja piirteitä, jos ihminen on erittäin karismaattinen ja mukaansa tempaava.
Siksi karisma kestää kohuja myös politiikan maailmassa. Tosin Kortesuon mukaan kolikolla on myös toinen puoli:
Karismaattisella ihmisellä on hyvä ilmaisutaito. Jos kannattajat vaikkapa innostuvat siitä, että haukkuu muita setämiehiksi, suvakeiksi tai miksi milloinkin, on vaikeaa myöhemmin tehdä yhteistyötä niiden suvakkien ja setämiesten kanssa.
Se on vähän kuin pankkitilin saldon keräämistä. Jokainen kohu on otto tililtä pois.
"Kun Twitter-kuplassa kuohuu, ollaan asian ytimessä"
Neljättä ja viidettä sijaa pohjalaismaakuntien äänikunigattarissa ja -kuninkaissa pitävät perussuomalaisten Piia Kattelus–Kilpeläinen Seinäjoelta ja Mauri Peltokangas Kokkolasta. Kaksikolla on vain kymmenen äänen ero poteissaan.
47-vuotias virkavapaalla oleva poliisi Kattelus-Kilpeläinen sai 1093 ääntä ”Kuntalaista ei jätetä” –teemallaan, ja ensimmäisen kauden kansanedustaja Peltokangas 1083 ääntä. Hänen vaalisloganinsa kuului: ”Rakentavan suoran puheen aika on nyt!”
Kattelus-Kilpeläinen korosti kampanjassaan, että jokaisesta on pidettävä huolta. Kunta ei saa kohdella kuntalaista hallintoalamaisena, vaan kunnioittaa kuntalaisten näkemyksiä, kokemuksia, osaamista ja tietotaitoa.
Kattelus-Kilpeläinen kertoo saavansa kannattajiltaan paljon palautetta maalaisjärjen käytöstä ja siitä, että puhuu asioista niiden oikeilla nimillä. Tuttu lause kannattajan suusta on: "Hyvä, nyt saadaan asioihin jokin roti."
– Äänestäjät kokevat, että politiikka kaipaa nyt läpinäkyvyyttä enemmän kuin koskaan, ja heidän mielestään minä edustan sitä ja rehellisyyttä.
55-vuotias Mauri Peltokangas puolestaan nosti kuntavaaliteemoikseen kehittyvän yrittäjistä, työstä ja viennistä elävän Kokkolan, jonka liitosalueet pidetään palveluiltaan ja vetovoimatekijöiltään kunnossa. Byrokratia ja hitaasti toimivat lupakäytännöt eivät saisi olla yrittämisen esteenä.
Yhtenä vaaliteemana oli myös humanitaarinen maahanmuutto, jonka kustannuksista Peltokangas vaatii täsmällistä ja tarkkaa tietoa kuntalaisille.
Peltokangas on profiloitunut varsinkin sosiaalisessa mediassa ärhäkäksi sanankäyttäjäksi. Hän on tullut tunnetuksi myös maahanmuuttokriittisistä videoistaan ja kärkevistä kannanotoistaan.
Kattelus-Kilpeläisellä ja Peltokankaalla on kokemusta, miltä tuntuu somekohun keskellä. Peltokangas kohahdutti heinäkuussa 2020 nimittelemällä hallituksen ministereitä "säälittäviksi perserei'iksi."
Kattelus-Kilpeläisen ympärillä laineet löivät vuodenvaihteessa, kun hän julkaisi kuvan, jossa esiintyi kirves kädessä ja sinimusta paita päällään. Hän liitti kuvan yhteyteen myös maakuntalehti Ilkka-Pohjalaisen kolumnin otsikon: "Maan tila-kolumni: Tulevana vuonna perussuomalaisuudesta tulee niin trendikästä, että lapuanliikkeen väreissä voi nauttia Bulevardilla maitokahvit ilman mellakkaa".
– Sinimusta paita on näillä lakeuksilla perinnepaita, joka ilmentää maakunta- ja pitäjäidentiteettiä, sanoo Kattelus-Kilpeläinen, jolla on lapualaiset juuret.
– Minun äänestäjäni ovat sitä mieltä, että pohjalaiset ja kaikki muutkin saavat käyttää sen väristä paitaa kuin itse haluavat.
Kattelus-Kilpeläinen ei ota kantaa, lisäävätkö vai vähentävätkö kohut äänestäjien määrää, mutta toteaa yleisesti, että aina, kun Twitter-kuplassa kuohuu, ollaan asian ytimessä, ja tuntuu, että asioiden oikea laita on sivuseikka.
– Viherkommunistit pöyristyvät ja kohu on valmis.
Sanan säilällä somessa sivaltava Kattelus-Kilpeläinen saa suitsutuksen lisäksi myös lunta tupaan.
– Etelän Twitter-kuplan ihmisiä ärsyttää, että olen uskonnollinen ja juureva pohjalainen. Olen myös lahjomaton eli en lähde joukkohysteriaan, kuten ilmastonmuutoksella lietsomiseen tai pelotteluun. Lisäksi perussuomalaisuus ärsyttää monia, hän luettelee.
(Emme onnistuneet tavoittamaan juttuumme Anna-Maja Henrikssonia ja Mauri Peltokangasta.)
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit keskustella aiheesta sunnuntaihin 20.6. kello 23 saakka.