PIETARI. 90 minuuttia on jalkapallossa pitkä aika puolustaa. Pietarin polttavassa helteessä Huuhkajat teki maailmanlistan ykkösmaata vastaan voitavansa, mutta loppujen lopuksi puolustusmuuri murtui.
Suomen alkulohkosaldo kolme pistettä, maaliero -2 ja sijoitus lohkokolmosena on sellainen, joka olisi ennen turnausta varmasti kelvannut monille. Todennäköisesti kolme pistettä ja miinusmerkkinen maaliero ei riitä neljän parhaan lohkokolmosen joukkoon. Jos näin käy ja Suomi lähtee laulukuoroon, alkusarjasta jää jossiteltavaa.
Huuhkajat hukkasi kultaisen mahdollisuutensa keskiviikon Venäjä-ottelussa, jossa Markku Kanervan ryhmällä oli riittävät paikat napata hieman repaleista itänaapuria vastaan jatkoon tarvittava piste. Se, että Suomelle jäi jossiteltavaa maalin tappiossa vieraskentällä Venäjää vastaan, kertoo hyvin siitä, miten Huuhkajat on kehittynyt ja kuinka odotukset ovat kasvaneet.
Belgiaakin vastaan Suomi joutui odotetusti jälleen puolustamaan syvältä, ja vielä ensimmäisen jakson puoliväliin saakka punapaidat liikuttelivat palloa verkkaisesti. Mitä pidemmälle ottelu eteni, sitä vaarallisemmin Belgia pääsi kohti ilmiömäisesti pelanneen Lukas Hradeckyn vartioimaa maalia etenkin keskustan kautta Romelu Lukakun isoa kokoa hyödyntäen.
Hyökkäyspäässä Teemu Pukki ja Joel Pohjanpalo jäivät taas liian yksin, eikä Suomi saanut erikoistilanteita tai päässyt luomaan vaarallisia maalipaikkoja.
Suomi pääsi vielä pälkähästä toisella jaksolla, kun VAR-tuomio oli tällä kertaa valkopaidoille suosiollinen. Pallon maaliin saanut Lukaku oli niukkaakin niukemmin paitsiossa, mutta hetkeä myöhemmin mikään ei enää pelastanut helteessä näännytettyä altavastaajaa.
Suomen piti olla vahva erikoistilanteissa molemmissa päissä, mutta lopulta takaisku tuli kulmapotkun merkkausvirheestä. Rasmus Schüllerin epäonnistuneen purun jälkeen Thomas Vermaelen voitti kulmapotkun pääpallossa Jukka Raitalan, ja pallo pomppi tolpan sekä epäonnisen Hradeckyn käden kautta maaliin.
Mestarisuosikki Belgia oli maanantai-iltana yksinkertaisesti selvästi parempi jalkapallojoukkue, eikä sen tarvinnut esittää aivan parastaan.
Suomi sai jokaisessa alkulohkon ottelussa vain yhden laukauksen maalia kohti, ja se on vaatimaton saldo. Toisaalta sekin voi riittää joskus täydellisenä iltana voittoon, kuten ikimuistoisessa ottelussa Tanskaa vastaan nähtiin.
Hyökkäyspelaamiseen jäi paljon parannettavaa tulevaisuutta ajatellen, mutta toisaalta Suomi kohtasi erikoisesti kaksi vastustajaa arvokisoissa vieraskentällä ja viimeisenä vielä maailman parhaan joukkueen.
Vaikka Venäjä-peli jääkin hieman kaivelemaan ja nälkä kasvoi matkan varrella syödessä, lähtökohdat huomioiden arvokisojen ensikertalainen selviytyi alkulohkosta hyvin.
Mikäli Suomen turnaus ei enää jatku, seuraava tavoite on vakiinnuttaa taso sellaiseksi, että tästä herkusta päästään nauttimaan tulevaisuudessakin. Suomen joukkueen rakenne on sellainen, että vaikka luonnollista vaihtuvuuttakin on tulossa, Huuhkajien pitäisi taistella kisapaikoista jatkossakin.
Tim Sparvin johtama joukkue on esiintynyt edukseen turnauksen aikana kentällä ja sen ulkopuolella. Historiaa tehneestä ryhmästä jokainen suomalainen voi olla todella ylpeä.
Vuosikausien, jopa vuosikymmenien ajan pettymyksiin tottuneet suomalaiset saivat iloita Kööpenhaminassa, Pietarissa ja kotikatsomoissa riemumielellä siitä, että Suomi on vihdoin mukana.
Arvostusta Tanska-ottelun toiminnallaan keränneet fantastiset kannattajat lauloivat kiitosta joukkueelle vielä pitkään Belgia-ottelun päätyttyä. Kun pelaajat saapuivat uudelleen vielä erikseen kiittämään kannattajia puoli tuntia ottelun päättymisen jälkeen, tilanteessa oli läsnä molemminpuolista tunnetta sekä kunnioitusta. Huuhkajat on tarjonnut korona-ajan loppusuoralla suomalaisille kokemuksia, joita muistella pitkään.
Vuoden 2016 surkeudesta ja täydestä tuhkasta sekä tomusta noussut joukkue on käynyt läpi sellaisen kasvutarinan viime vuosina, että vastaavaa saa hakea. Kanervan työ joukkueen hitsaamisessa ja valmistamisessa kuhunkin otteluun sopivalla tavalla on tuonut maajoukkueelle tuloksia, joista vielä viime vuosikymmenen alkupuolella olisi voinut vain haaveilla.
Suomalaispelaajat jättivät jokaisessa alkulohkon ottelussa kentälle aivan kaiken, ja enempää on vaikeaa vaatia. Ohut toivonliekki neljännesvälieristä lepattaa vielä.
Lue myös: