Varsinais-Suomen käräjäoikeus antaa keskiviikkona ratkaisunsa yhdestä Suomen rikoshistorian kiinnostavimmasta murhaoikeudenkäynnistä.
Tanskalaista miestä syytetään lähes 34 vuoden takaisista murhasta ja murhan yrityksestä. Rikokset tehtiin Viking Sally -matkustaja-aluksella heinäkuussa 1987. Mies on kiistänyt syyllisyytensä.
Oikeustapauksena Viking Sallyn murhajuttu on harvinaisuus.
Itsenäisen Suomen historiassa on ainoastaan yksi henkirikos, jossa teon ja oikeuskäsittelyn välillä on kulunut pidempi aika. Pisin aika teon ja langettavan tuomion välillä Suomessa on ollut 21 vuotta.
Vuosikymmenten takaiset henkirikokset etenevät hyvin harvoin tuomioistuimeen, koska niiden näyttö ei yleensä riitä luotettavien johtopäätösten tekemiseen.
– Näytön esittäminen muuttuu sitä hankalammaksi, mitä pidempi aika rikoksesta on kulunut, sanoo rikosoikeuden apulaisprofessori Tatu Hyttinen Turun yliopistosta.
Menetetty aika on kadotettu totuus, on ikiaikainen lausuma henkirikosten tutkinnassa.
Se pitää paikkansa myös todisteiden arvioinnissa.
Vanhoissa tapauksissa keskeisimmät tekniset todisteet ovat usein puutteellisia. Niitä ei ole aikanaan osattu taltioida ja säilöä tämän päivän vaatimusten mukaisesti.
Lisäksi kulunut aika vaikuttaa henkilötodistelun luotettavuuteen. Ihmiset saattavat unohtaa asioita tai muistikuvat voivat värittyä.
Puheet voivat riittää elinkautiseen
Viking Sallyn tapauksessa syyttäjän näyttö tukeutui alun perin suurelta osin tanskalaismiehen väitettyihin tunnustuksiin. Vastaaja oli kertonut virallisissa kuulusteluissa Tanskassa vuonna 2016, että hän surmasi saksalaisopiskelija Klaus Schelklen ja haavoitti tämän naisystävää Bettina Taxisia Viking Sallyn helikopterikannella vuonna 1987.
Tuolloin epäiltynä kuultu vastaaja ei halunnut paikalle oikeusavustajaa, mutta tuomioistuimen mukaan sellainen olisi hänelle pitänyt hankkia rikosepäilyn vakavuuden takia. Tästä syystä käräjäoikeus määräsi tunnustuksen hyödyntämiskieltoon.
Vastaaja on kiistänyt tunnustuksensa totuudenmukaisuuden.
Syyttäjän näyttönä ovat lisäksi todistajankertomukset, joiden mukaan vastaaja kertoi murhaajan käyttäneen niin sanottua kuonavasaraa. Syyttäjän mukaan kuonavasara sopii erittäin hyvin uhrien vammojen aiheuttajaksi.
Teknistä näyttöä, kuten dna-todisteita ei syytettyä vastaan ole esitetty.
Rikosoikeuden apulaisprofessori Tatu Hyttinen huomauttaa, ettei teknisen todistelun vähyys tarkoita automaattisesti sitä, ettei syyllisyyttä voisi osoittaa.
– On aika tavanomaista, etteivät pelkät ihmisten kertomukset riitä osoittamaan syyllisyyttä toteen, mutta poissuljettua se ei ole, hän kommentoi yleisellä tasolla.
Espoon käräjäoikeus tuomitsi vuonna 2009 elinkautiseen vankeusrangaistukseen miehen, jonka se katsoi syyllistyneen murhaan 21 vuotta aikaisemmin. Uhrina oli espoolaisessa kivijalostamossa työskennellyt talouspäällikkö.
Näyttö perustui pääosin syytetyn omiin kertomuksiin. Mies oli aiemmin tunnustanut rikoksen useampaan otteeseen poliisille, mutta kiisti myöhemmin oikeudessa syyllistyneensä tekoon. Hän oli oikeuden mukaan kertonut tapahtumasta sellaisia yksityiskohtia, joita vain tekijä oli voinut tietää. Tuomiosta ei valitettu hovioikeuteen.
Tatu Hyttisen mukaan tuomioistuin arvioi henkilötodistelun luotettavuutta kokonaisuuden valossa.
– Mikäli vastaaja on tunnustanut teon useille eri todistajille, tuomioistuin kuulee heitä ja arvioi sen jälkeen, ovatko todistajat uskottavia, kuulostavatko kertomukset luotettavilta ja millaisessa yhteydessä mahdolliset tunnustukset on tehty, Hyttinen sanoo.
– Tällainen näyttö saattaa riittää oikeudessa, jos kokonaisuus on vakuuttava. Sen tueksi ei välttämättä tarvita dna:ta tai sormenjälkiä.
Yhtymäkohtia Bodomin tapaukseen
Vertailukohtaa Viking Sallyn oikeuskäsittelylle voi hakea vuosien takaa.
Bodominjärven kolmoissurman tutkinnassa vuonna 2004 tapahtunut käänne oli aikoinaan järkälemäinen uutispommi. Kolmeen nuoreen telttailijaan kohdistunutta veritekoa oli tutkittu tuloksetta lähes 44 vuotta ennen kuin poliisi teki läpimurron.
Huhtikuussa 2004 poliisi pidätti surmista epäiltynä telttaseurueen neljännen jäsenen, joka oli jäänyt ainoana henkiin.
Selkeä yhtymäkohta Viking Sallyn tapaukseen on syytetyksi päätyneen henkilön rooli tutkinnan alussa.
Viking Sallylla tehdystä murhasta ja murhan yrityksestä syytetty oli tapahtuma-aikaan nuori partiolainen, jota pidettiin vuosikymmeniä uhrien löytäjänä ja auttajana sekä poliisin todistajana.
Bodominjärven murhista syytettyä pidettiin ennen 2000-luvun tutkintaa yhtenä uhreista. Hän oli tekojen aikaan 18-vuotias.
Syyttäjä nosti miestä vastaan syytteet kolmesta murhasta.
Useita viikkoja kestänyt oikeudenkäynti alkoi elokuussa 2005 valtavan mediahuomion sävyttämänä.
Lopulta Espoon käräjäoikeus hylkäsi kaikki syytteet. Se totesi miehen syyttömäksi tekoihin.
Hyttinen kiinnittää huomiota siihen, miten hyvin Bodom-tuomio on perusteltu.
– Syyttäjän eri todisteet käydään yksityiskohtaisesti läpi ja ammutaan ne yksitellen alas. Kohta kohdalta perustellaan, miksi todiste ei osoita vastaajan syyllisyyttä, arvioi rikosoikeuden apulaisprofessori Tatu Hyttinen.
Varteenotettava epäily syyllisyydestä riittää
Kuten tähän asti Viking Sallyn tapauksessa, myös Bodomin oikeuskäsittelyssä osapuolet tulkitsivat näyttöä täysin vastakkaisesti.
Lopulta Bodomin tapauksessa käräjäoikeus suorastaan tyrmäsi syyttäjän väitteet.
Päätöksen mukaan vastaajan syyttömyyden puolesta puhuivat paitsi paikalla tehdyt silminnäkijähavainnot myös rikospaikan verijäljet ja vastaajan vammat. Syyttäjä oli pitänyt niitä keskeisenä näyttönään.
Hyttisen mukaan Bodom-tuomiossa huomionarvoista on myös, miten selkeästi käräjäoikeus vakuuttelee vastaajan syyttömyyttä. Tällaiseen menettelyyn voi apulaisprofessori Tatu Hyttisen mukaan olla syynä rikoksen saama huomio.
– Julkisuus syytettyä kohtaan oli niin megalomaanista, ettei käräjäoikeus ehkä halunnut asian jäävän epäselväksi. Vaikuttaa siltä, että oikeus on halunnut tehdä selväksi, että kyseessä on syytön henkilö.
Hyttinen nostaa vertailukohdaksi nykyisen näyttökynnyksen. Vuoden 2016 alussa lakiin kirjattiin muotoilu, jonka mukaan syytetyn syyllisyydestä ei saa jäädä varteenotettavaa epäilyä.
– Mikäli jää pienikin epävarmuus, että syyllinen voi olla joku muu, henkilö on todettava syyttömäksi.
Bodom-käsittelyn aikaan lainsäädäntö ei ollut yhtä selväsanainen, joten perustelukin on nykytuomioita persoonallisempi. Käräjäoikeus antoi Bodom-päätöksessä paljon huomiota vaihtoehtoisen tapahtumainkulun punnintaan.
– Tänä päivänä vaihtoehtoiselle tapahtumainkululle ei tarvitse esittää kovin paljon tukea, jos se on edes jollain tasolla mahdollinen, Hyttinen alleviivaa.
Myös Viking Sallyn tapauksessa puolustus on esittänyt vaihtoehtoisen tapahtumainkulun
mahdollisuuden.
Hyttinen muistuttaa, ettei syytetyn tarvitse todistaa omaa syyttömyyttään, vaan syyttäjän on kyettävä näyttämään teko toteen.
Hyödyntämiskielto voi kumoutua
Turun yliopiston rikosoikeuden apulaisprofessori Tatu Hyttinen ei halua ottaa kantaa Viking Sallyn murhajutun keskeneräiseen oikeuskäsittelyyn. Yleisellä tasolla hän näkee, että todisteiden hyödyntämiskielto sekä tärkeän todistajan kieltäytyminen todistamasta vaikeuttavat merkittävästi syyttäjän tehtävää näyttää teko toteen.
– Tällaisessa tapauksessa näytön toteennäyttäminen muuttuisi vaikeaksi, vaikka rikos olisi tehty vastikään, Hyttinen miettii.
Syyttäjä voi valittaa käräjäoikeuden päättämästä todisteiden hyödyntämiskiellosta hovioikeuteen. Tatu Hyttisen mukaan hyödyntämiskieltoja riitautetaan tuomioistuimessa melko usein.
– Se ei ole mitenkään harvinaista. Yleensä käräjäoikeus päättää todisteiden hyödyntämiskiellosta välituomiona kesken oikeudenkäynnin, ja siitä voi valittaa pääasian yhteydessä hovioikeuteen. Viime kädessä korkein oikeus ratkaisee asian.
Vaikka näytön arvioiminen muuttuu vuosien kuluessa hankalammaksi, voidaan tuomioiden oikeudenmukaisuuteen luottaa vanhoissakin tapauksissa.
– Tuomareille tulee prosessin kuluessa yleensä aika selkeä käsitys näytön riittävyydestä, Tatu Hyttinen kertoo.
Hän haluaa nostaa esille vielä puolen, joka julkisessa keskustelussa tai keskustelupalstoille monesti unohtuu.
– Se, mitä on oikeasti tapahtunut ja mitä oikeudenkäynnissä pystytään näyttämään toteen, ovat kaksi eri asiaa.
Hyttisen mukaan tosiasia on, etteivät kaikki tuomioistuimen ratkaisut heijasta tapahtumien oikeaa kulkua.
– Näinhän se ei tietenkään aina mene. Jos todistusaineisto ei ole riittävä, syyte on hylättävä, vaikka näyttäisi vahvasti siltä, että vastaaja on syyllinen.
Kuuntele Areenassa:
Onko mahdollista, että yksi Suomen rikoshistorian selvittämättömistä rikoksista ratkeaa tällä viikolla? Takaisin Pasilaan -podcastin Toivo Haimi ja Marjukka Mattila käyvät yksityiskohtaisesti läpi vuoden 1987 surmayön tapahtumia Viking Sallyllä rikostoimittaja Tuomas Rimpiläisen opastuksella.
Lue myös: