Yhtä maalia on kelattu EM-kisojen puolivälierien alkuun enemmän kuin muita. Maali itsessään ei ole leukoja auki loksauttava, mutta sitä ennen tapahtuva tilanne on aiheuttanut sekä naurua että paheksuntaa.
Italian hyökkääjä Ciro Immobile kaatuu Belgian puolustajan osuttua häntä reiteen kengällään. Immobile jää makaamaan maahan, näyttäen tuskaiselta. Kun pallo painuu takakulmaan, hän herää horroksestaan ja lähtee muina miehinä tuulettamaan maalia maanmiestensä kanssa. Hymy SS Lazion tehokärjen kasvoilla on leveä.
Immobilen temppu on aiheuttanut jalkapallon seuraajissa raivoa, huvitusta ja myötähäpeää. "Tyypillistä italialaista jalkapalloa", on moni tokaissut. Italialla kun ei ole mikään ruusuisin historia jalkapalloilijoiden teatraalisuudessa, varsinkin kun heitä on rikottu.
Turhautuminen maksimoitui monella, kun Italia lopulta marssi vakuuttavasti voittoon Belgiaa vastaan maalein 2–1. Maalivahti Gianluigi Donnarumma tuuletti raivokkaasti katsomoon ja pelaajat juhlivat välieräpaikkaa railakkaasti Münchenissä.
Italia ei pelannut ottelussa törkeästi. Se kuitenkin rikkoi monien mielestä jalkapallon moraalisia sääntöjä. Sen pelaajat filmasivat ja se pelasi ottelun lopussa runsaasti aikaa.
Näkyvä filmaaminen aiheuttaa aina erityisesti myötähäpeää. Siitä kuuluu myös rangaista, sillä se on vastoin lajin sääntöjä. Virheiden tehostamisesta on kuitenkin hiljalleen tullut vankka osa jokaisen voittavan joukkueen repertuaaria, kun se johtaa ottelua sen loppuhetkillä.
Kun pelikellossa on vain hetki aikaa ja voitto tarjottimella, on ajanpeluu puolentoista tunnin ja lisäajan mittaisessa jalkapallo-ottelussa aina helposti nähtävissä. Virheitä korostamalla joukkueet hankkivat kellosta jatkuvasti sekunteja, jopa minuutteja pois.
– Niitä ei saa koskaan täydellisesti takaisin, Yle Urheilun asiantuntija Erkka V. Lehtola sanoi napakasti Italian ja Belgian ottelua kommentoidessaan.
Eikä tosiaan saakaan. Ottelun varsinaisen peliajan viimeistä viittä minuuttia ja erotuomarin antamaa lisäaikaa seuratessa laskeskelin, että Lehtolan sanomat sanat pitivät kutinsa. Italialaiset kuluttivat aikaa noin reilut neljä minuuttia muun muassa huoltotoimenpiteisiin, pallon siirtelyyn, käsien levittelyyn, nurmen pinnassa lepäämiseen ja omiin rikkeisiinsä. Erotuomari Slavko Vincic antoi lisäaikaa viisi minuuttia ja venytti sitä asianmukaisesti ottelun tapahtumien mukaan kahdella minuutilla yli. Kuten laskea saattaa, Belgialta hupeni selvästi aikaa.
Donnarumma teki suurimman työn ajan kulumisen eteen. Hän oli huollettavana, lepäsi nurmen pinnassa, varttoi, siirteli palloa, suuteli sitä, asetteli tukijalkaa ja lopussa kulmapotkun jälkeen tuuletti raivokkaasti katsomoon. Jokainen teko vei sekunteja, joita Belgia ei saisi täydellisesti takaisin.
Domenico Berardi tiesi myös tismalleen mitä teki, kun hän juoksi blokkaamaan Kevin De Bruynen antaman vapaapotkun. Laiturilla ei ollut korttia alla, aika oli hupenemassa ja De Bruyne on maailmanluokkaa erikoistilanteiden antajana. Berardi sai sääntöjen vastaisella vastaantulollaan pelattua pelikellosta aikaa ja punapaitaisten takaa-ajajien hermot kireälle. Yksi keltainen kortti vaihtopelaajalle oli pienen pieni takaisinmaksu voiton eteen.
Näin voittavat joukkueet myös toimivat. Filmaaminen, rikkeet ja viivyttely ovat kyseenalaisia tekoja. Niiden funktio ottelun loppuhetkellä on kuitenkin selkeä. Moraaliseksi pohdinnaksi jää, mitä voiton eteen jalkapallo-ottelussa voikaan tehdä.
Suomalaisnäkökulmasta ei ainakaan moraalisaarnaa voi antaa ajan pelaamisesta tai rikkeiden korostamisesta.
Tanska-ottelussa Huuhkajien pelaajat viikinkipuolustaja Paulus Arajuuri etunenässään käyttivät kaiken ajan, mitä tuomarit antoivat heille ottelun lopussa tuomituista rikkeistä toipumiseen. Lukas Hradeckyn jokainen maalipotku ja pallon liimaaminen veivät aikaa normaalia enemmän.
Kuten selostaja Matti Härkönenkin asian totesi, suomalaisilla, kuten ei myöhemmin perjantaina italialaisillakaan, ollut mihinkään kiirettä.
Myös rikkeiden tehostamisen osalta voimme katsoa EM-karsintoihin. Glen Kamaran kaatuminen käännöksessä, kun kreikkalaispelaaja kopsautti häntä kannoille kuudentoista alueen reunalla oli hyvin korostettu rike. Kamara käytti kontaktin hyväkseen.
Kaikki varmasti muistavat Teemu Pukin tekemän rangaistuspotkumaalin, jonka hän tinttasi juuri Italian verkkoon Ratinassa Donnarumman taakse. Sitä edelsi tilanne, jota italialaiset kuvailivat sukellukseksi. Pukki teki silloin kontaktitilanteessa ratkaisun, jonka moni voittava pelaaja nykyisinkin tekee.
VAR-järjestelmä (video assistant referee eli videoerotuomari) on karsinut selkeiden sukellusten määrää. Se on kuitenkin myös ollut osana luomassa rikkeiden hienovaraisesta ja vähemmän hienovaraisesta korostamisesta palasta nykypäivän jalkapallossa voittavana elementtinä. Rikkeiden korostaminen on myös jalkapallon sääntöjen mukaista.
Se ei silti missään nimessä tee siitä yhtään hienompaa tai vähemmän noloa. Mutta, onko se voittavalle joukkueelle välttämätön taito? Paha sanoa, mutta nykyisin sitä tekevät kaikki.
Italia sai myös maistaa “työnsä jälkiä”. Kisojen ehdottomasti paras laitapuolustaja ja suuren yleisön edessä läpimurron tehnyt Leonardo Spinazzola sai armottoman buuauskonsertin belgialaiskannattajilta, kun hän kaatui tuskissaan maahan. Spinazzolan akillesjänne katkesi kilpajuoksutilanteessa ja hänen turnauksensa on ohi. Harmittava loukkaantuminen sai myös harmittavan, mutta ottelun tilanteen ja aiemmat tapahtumat katsoen ymmärrettävän reaktion aikaiseksi.
Ja niin, se Immobilen kaatuminen Jan Vertonghenin osuttua häntä jalallaan reiteen.
Italian kärki oli koko ottelun todella heikko, tilastollisesti ja peliesityksellisesti. Makoilu ja sen jälkeinen maalin juhlinta oli erittäin nolo hetki.
Mutta, nolosti kävi myös tuon makoilun vuoksi kokeneelle Thomas Vermaelenille. Belgialaisten toppari kävi erittäin kuumana läpi kamppailun italialaisten tempuista. Toisen puoliajan lopussa hän marssi kontaktistaan kaatuneen Nicolo Barellan eteen ja antoi tämän kuulla kunniansa.
Maaliin johtaneessa tilanteessa Vermaelen herpaantui täysin Immobilen tempusta. Hän jäi naureskelemaan maassa makaavan hyökkääjän elehtimiselle, levitellen käsiään. Tällä tavoin Vermaelen myöhästyi, muun puolustuslinjan joutuessa jo kamppailemaan Italian hyökkääjien vastaprässin alla. Belgia menetti pallon oman boksinsa edessä, se päätyi Barellalle, joka pommitti sen takakulmaan. Lähimpänä maalintekoa sai katsella Vermaelen.
Tilanteesta tulikin nolo sekä filmaajalle, että filmin katsojaksi jääneelle.
On myös Italian osalta erittäin harmittavaa, että Immobilen nolo möyriminen maassa ja lopun ajantappo muistetaan Belgia-voitosta, sekä kenties kisoistakin yhteneä päällimmäisenä asiana. Roberto Mancini on tehnyt "Azzurista" hurjan joukkueen, joka pystyy lyömään vastustajansa monipuolisella hyökkäyspelillään lähes miten vain. Kaukana ovat ajat, kun Italia oli vain tylsä ja ikuista catenaccio-puolustustaan varjeleva köntys.
Nyt se on ennen kaikkea juurikin voittava joukkue. Italia on nyt pelannut 32 tappiotonta kilpailullista ottelua putkeen, eikä olisi ihme, mikäli se marssisi voittoputkessa Euroopan mestaruuteen saakka. Luulen, että sen pelaajia ei taida moraalisten seikkojen paheksunta painaa silloin.
Päivitetty kello 20.39. Korjattu, että Italia on pelannut 32 tappiotonta ottelua peräkkäin, ei voittanut 32 ottelua peräkkäin.
Lue lisää: