Kansalaisten ja lääkärien näkemykset vaihtoehtoisista hoidoista poikkeavat selvästi toisistaan, käy ilmi Lääkäriliiton teettämästä selvityksestä.
Useampi kuin joka toinen tutkimukseen vastanneista suomalaisista on sitä mieltä, että lääketiede voisi hyötyä vaihtoehtohoidoissa käytetyistä menetelmistä. Sen sijaan yli puolet lääkärivastaajista taas haluaisi rajoittaa hoitoja lainsäädännöllä.
Vastaajien näkemykset vaihtelevat sen mukaisesti, millaisista vaihtoehtohoidoista on kyse. Suomalaiset suhtautuvat ravintolisiin, akupunktioon ja kiropraktiikkaan pääasiassa myönteisesti. Suhtautuminen homeopatiaan, reikihoitoon ja henkiparannukseen on kielteisempää. Enemmistö kuitenkin suhtautuu hoitoihin sallivasti, jos joku kokee saavansa niistä apua.
Kahdeksan kymmenestä lääkäristä taas ei pidä ammattikunnalleen soveliaana harjoittaa vaihtoehtohoitoja.
Noin 40 prosenttia lääkäreistä kuitenkin harkitsisi akupunktion laajempaa käyttöä, ja vähintään joka neljäs lääkäri harkitsisi lymfahieronnan, kiropraktiikan tai ravintolisien käyttöä. Kielteisesti lääkärit suhtautuvat henkiparannukseen, homeopatiaan ja reikihoitoon.
Lainsäädännölle tarvetta
Lääkäriliiton toiminnanjohtajan Kati Myllymäen mukaan muutosta vaihtoehtohoitoihin suhtautumiseen on tapahtunut kautta aikojen. Vaihtoehtohoitojen hyödyille täytyy olla tieteellistä näyttöä, jotta niitä voitaisiin käyttää terveydenhuollossa. Lääkäreiden koulutukseen onkin otettu mukaan muun muassa akupunktiota ja lymfaterapiaa.
Lainsäädäntöä kaivataan, koska osa vaihtoehtohoidoista voi olla käyttäjälle haitallisia tai jopa hengenvaarallisia. Myllymäki kertoo, että liitto on pyrkinyt jo yli vuosikymmenen ajan saamaan lainsäädäntöä rajoittamaan vaihtoehtohoitojen tarjoamista niin sanotuille haavoittuville ryhmille.
Ruotsissa on käytössä lainsäädäntö, jonka mukaan vaihtoehtohoitoja ei saa tarjota lapsille, vakavasti sairaille tai mielenterveyspotilaille. Samankaltaista säädäntöä kaivataan myös Suomeen.
Tieto hoitomuodoista on tärkeää
Lääkärit ja väestö ovat yksimielisiä siitä, että lääkärin tulee keskustella potilaansa kanssa tämän käyttämistä vaihtoehtohoidoista ja tarvittaessa niiden haitoista.
Osa vaihtoehtoisista hoidoista kuten luontaistuotteista voi olla vahingollisia terveydelle. Joistakin on tullut käyttäjille esimerkiksi maksavaurioita. Lisäksi osa luontaistuotteista ei sovi yhteen lääkkeiden kanssa. Siksi niiden käyttämisestä tulee kertoa omalle lääkärille avoimesti.
Myllymäki haluaa myös selventää, että niin sanotut vaihtoehtohoidot eivät ole vaihtoehtoja tutkitulle ja vaikuttavalle hoidolle.