Suomen elokuvasäätiöllä oli maanantaina iloisia uutisia. Taavi Vartian ohjaama lastenelokuva Pertsa ja Kilu on kerännyt ensi-illan jälkeen yli 5600 katsojaa. Elokuva sai ensi-iltansa viime viikon keskiviikkona.
Normaalioloissa katsojamäärä olisi todennäköisesti paljon suurempi, sillä pääkaupunkiseudun elokuvateattereissa on yhä voimassa kahden metrin turvavälit.
Se tarkoittaa käytännössä sitä, että saleihin voi ottaa enintään 10–30 prosenttia siitä katsojamäärästä, joka saliin mahtuu.
Elokuvien tuotoista noin kaksi viidesosaa tulee pääkaupunkiseudulta, joten avin määräämillä rajoituksilla on mittava merkitys kotimaisen elokuvan menestykseen: elokuvateattereihin, elokuvien levittäjiin, elokuvia tuottaviin yhtiöihin sekä kaikkiin niihin ihmisiin, jotka saavat elantonsa tavalla tai toisella elokuvasta. Aina käsikirjoittajista näyttelijöihin.
Vartian elokuvan ensi-iltaa siirrettiin koronarajoitusten takia moneen kertaan eteenpäin, ja kun päätös ensi-illasta lopulta tehtiin, kukaan ei olisi arvannut, että pääkaupunkiseudun elokuvateattereissa on heinäkuussa yhä voimassa kahden metrin turvavälit.
– Kun teimme päätöksen elokuvan ensi-illasta, uskoimme vielä siinä vaiheessa vakaasti, että rajoitukset helpottaisivat elokuvateattereiden osalta myös pääkaupunkiseudulla, elokuvaohjaaja Taavi Vartia sanoo.
Hänen yhtiönsä on tuottanut Pertsa ja Kilu -elokuvan.
Vartia unelmoi alun perin 250–300 000 katsojasta, mutta tällä vauhdilla tavoite jää haaveeksi.
– Toivon, että elokuva saa minimissään 200 000 katsojaa, mutta ymmärrän toki, ettei se ole näissä olosuhteissa helppoa.
Lopulta elokuva oli pakko julkaista, vaikka ajankohta ei ehkä ollut paras mahdollinen.
– Yksi hyvä ratkaisu olisi ollut siirtää Pertsa ja Kilu suosiolla ensi vuoden puolelle, mutta meillä ei yksinkertaisesti ollut varaa siirtää sitä enää eteenpäin. Meillä on tässä elokuvassa aika paljon kiinni, Vartia sanoo.
Tänä syksynä edessä olisi ollut elokuvien suma. Ensi-iltaa odottaa ainakin kymmenen jo valmista kotimaista elokuvaa ja uudet pukkaavat päälle.
Kaikki paukut Luokkakokous-elokuvan jatko-osassa
Tuottaja Markus Selinistä tuttu Solar Films kertoi viime viikolla, että se siirtää Luokkakokous 3 – Sinkkuristeily -elokuvan maailmanensi-illan Imatralle. Elokuvan on ohjannut Renny Harlin. Ilmoituksessa ei ollut sinänsä mitään kummallista. Kotimaisten elokuvien maailmanensi-iltoja on pidetty kautta historian myös maakunnissa. Maailman-ensi-illan siirtoon vaikuttivat kuitenkin pääkaupunkiseudun koronarajoitukset. Selinillä tuli mitta täyteen. Hän arvosteli ensi-iltajuhlan siirrolla aluehallintovirastoa.
– Koronan aiheuttamat rajoitukset sekä avin mielivaltaa lähenevä ja perusteeton päätöksenteko aiheuttavat sen, ettemme pysty järjestämään kutsuvierasensi-iltaa Helsingissä, Selin totesi tiedotteessa.
Luokkakokous-elokuvan jatko-osaa odotetaan elokuvaa levittävän yhtiön mukaan maakunnissa kuin kuuta nousevaa. Silti on syytä kysyä, mitä järkeä on tuoda elokuva markkinoille nyt, kun pääkaupunkiseudun elokuvateattereissa on yhä kahden metrin turvavälit käytössä.
– Tämä on tietysti aikamoista riskinottoa. Mutta olemme puun ja kuoren välissä. Toisella puolella ovat koronarajoitukset ja toisella syksyn valtava elokuvaruuhka, elokuvalevityksen johtaja Katarina Nyman Nordisk Filmiltä toteaa.
Pääkaupunkiseudun kahden metrin turvavälit voivat leikata Nymanin mukaan 70–80 prosenttia elokuvan tuotoista pääkaupunkiseudulla.
– Elokuvan täytyy tehdä erittäin nopeasti ja hyvin pienellä kapasiteetilla se raha, johon yrittäjät ovat laskeneet koko vuoden elinkeinonsa, Nyman summaa.
Jos Luokkakokous 3:a olisi lähdetty siirtämään syksyyn, siirto olisi Nymanin mukaan aiheuttanut niin valtavan paineen koko elokuva-alalle, että moni muu elokuva olisi kärsinyt siitä. Nordisk Film on Suomen suurin kotimaisten elokuvien levittäjä.
– Luokkakokous on odotettavasti iso elokuva. Aiemmat ovat keränneet yhteensä yli 800 000 katsojaa. Koko Suomen 180 elokuvateatteria on pistänyt toivonsa sen varaan, että elokuva tulee ja tuo leivän pöytään, Nyman toteaa.
Luokkakokous 3 ei olisi hänen mukaansa edes mahtunut syksyn ohjelmakartalle.
– Se olisi ollut sama asia kuin olisimme yrittäneet työntää golfpalloa mehupilliin, Nyman kuvailee.
Elokuva-alan tuotot laahaavat hänen mukaansa 90 prosenttia vuodentakaisesta, ja viime vuosi oli jo koronavuosi.
– Se kertoo, kuinka järkyttävä tilanne elokuva-alalla on, Nyman toteaa.
Elokuvien elinkaari voi jäädä todella lyhyeksi.
– Emme voi pidentää määrättömästi yhden elokuvan juoksua, koska uusia elokuvia tulee kaiken aikaa markkinoille. Se tarkoittaa sitä, että ne, jotka eivät menesty, lentävät ehkä nopeammin ohjelmistosta pellolle, Nyman sanoo.
Kotimaisten elokuvien kausi avattiin yli puoli vuotta kestäneen koronatauon jälkeen Hannaleena Haurun elokuvalla Fucking with Nobody. Ensi-ilta oli 11. kesäkuuta. Haurun elokuva keräsi yhteensä 1700 katsojaa.
Elokuvatuotantoyhtiöt saavat suurimman osan elokuviensa tuotoista pääsylipputuloina.