Kun pitkä työpäivä on ohi, japanilainen mies lähtee pomon ja työkavereiden kanssa istumaan iltaa. Töissä ollaan niin kauan kuin pomokin, vaikka hommia ei varsinaisesti olisi.
Yöllä käydään kotona, ja seuraavana päivänä sama uudestaan.
Kliseinen kuva salarymanin arjesta ei ole tuulesta temmattu.
– Yhdeksältä töihin, kymmeneltä illalla kotiin, se on aivan tavallista monelle työntekijälle Japanissa, sanoo Kani Munisada. Munisada ja hänen liikekumppaninsa Yan Fan muuttivat neljä vuotta sitten Piilaaksosta Tokioon. Hän on tutustunut japanilaiseen työelämään, jossa moni asia on jäykkää.
Mutta japanilainen työelämä on muuttumassa, hän toteaa perään.
Munisada pyörittää koodauskoulua Tokiossa ja hän sanoo, että Code Chrysalis -koulun ajatuksena on olla osa tätä muutosta.
Perinteisesti japanilaiset insinöörit ovat tottuneet siihen, että he tekevät mitä käsketään ja hoitavat oman osuutensa työstä, Munisada toteaa. Yhteistyötaidot ja ongelmanratkaisukyky jäävät vähemmälle.
– Japanissa on sanonta, että pitää lukea ilmaa eli miettiä, milloin voi sanoa mitäkin. Mutta hyvän koodaajan pitää ottaa puheenvuoro silloin, kun hänellä on idea. Ongelmia ei voi ratkaista, jos ei uskalla puhua, Munisada sanoo. Työntekijän pitää voida nostaa ongelmat esiin ja sanoa, jos joku idea ei toimi. Ei vain hierarkiassa ylempien.
Munisada työskentelee suurten ja perinteisten yritysten kanssa. Osassa niistä ihmetellään.
– Joissain firmoissa meitä pidetään hulluina, mutta osa on ymmärtänyt, että muutos on välttämätön, uusia ideoita ei välttämättä synny, jos työntekotavat eivät muutu, Munisada sanoo.
Vaikka kaizen, jatkuva kehittäminen, on kotoisin Japanista ja Toyotan tehtailta ja maa on ollut lean-ajattelussa eturintamassa, ketteryys ei ole osa japanilaista työkulttuuria, Munisada sanoo.
– Japanilla on upea monozukuri-henki, se tarkoittaa esineiden luomista, mutta he ovat jääneet jälkeen ohjelmistotuotannossa, Munisada sanoo. Autonomia ja ongelmanratkaisukyky ovat asioita, joita hän haluaa opettaa ohjelmoijille.
Samaa toteaa myös Niklas Karvonen. Karvonen työskentelee Nordic Innovation Housessa, joka auttaa kasvuyrityksiä saamaan jalansijaa ja löytämään kumppaneita Japanissa.
– Siinä on haastetta, miten epäonnistumisen kulttuuri saadaan japanilaisiin isoihin yrityksiin upotettua, Karvonen sanoo. Eli jos jokin konsepti ei toimi, voidaan vaihtaa lennosta ja kokeilla uutta.
Karvosen mukaa japanilaisen työelämän suuri digiloikka on vielä tekemättä. Digitalisaatiossa esimerkiksi Suomi on monta askelta edellä. Siksi suomalaisille startupeille on Japanissa paljon mahdollisuuksia.
Japanilainen työelämä on edelleen syrjivää
Syrjivä japanilainen työelämä edelleen on. Työntekijöiltä saatetaan pyytää ansioluetteloon vanhempien nimet. Ja naisten asema työelämässä paranee hitaasti. Japanin sijoitus tasa-arvoindeksissä sen kun huononee.
– Tätä voi olla vaikea uskoa, mutta työhakemukseen pitää panna kuva, ikä, keitä vanhemmat ovat ja mitä he tekevät, Kani Munisada sanoo. Kaikki on turhaa tietoa, ja vain syrjivää.
– Mekin yritämme saada yritykset näkemään rekrytoinneissaan valokuvan ja ihonvärin taakse, siihen, mitä lisäarvoa ihminen tuo työllään, Munisada sanoo.
Kani Munisada sanoo, että japanilainen työelämä kaipaa diversiteettiä.
– Monipuolinen tiimi tekee parempia ohjelmistoja, kyse ei ole vain yrityksen hienoista tasa-arvoperiaatteista, Munisada muistuttaa.
Japanin sijoitus tasa-arvomittauksissa laskee
Japanin sijoitus eri maiden välisessä tasa-arvomittauksessa laskee koko ajan. Esimerkiksi maailman talousfoorumin indeksissä Japanin sijoitus on 120:s, kun maita on mittauksessa 156.
Edellinen pääministeri Shinzo Abe aloitti womenomics-politiikan, jossa hän puhui tasa-arvosta ja halusi parantaa naisten asemaa työelämässä ja tuoda työelämän ulkopuolella olevia naisia töihin. Kriitikoiden mielestä tämä jäi enimmäkseen puheeksi.
Nykyisen hallituksen 21 ministerin kokoonpanoon on mahtunut kaksi naista: oikeusministeri Yoko Kamikawa ja olympialaisista ja tasa-arvosta vastaava Tamayo Marukawa ovat ainoat naiset.
Koodikoulua vetävä Munisada sanoo, että Japanissakin on muutosta parempaan suuntaan. Mutta monet muut maat muuttuvat vielä nopeammin.
– Täällä tehdään paljon, mutta hitaasti. Uskon, että muutos on silti meneillään, Munisada sanoo.
Niklas Karvonen toteaa, että vaikka startup-maailma on miehinen, se on usein joustavampi kuin perinteinen japanilainen työelämä, mikä mahdollistaa naisten työteon.
Jos otetaan vaikka perinteinen perhe esimerkiksi: Kun pitkän päivän jälkeen perheen isä jatkaa töissä vielä pomon kanssa izakaya-ravintolaan, perheenäiti hoitaa lapsia.
– Pitää päästä kulttuurisista rajoittavista tekijöistä ennen kuin voidaan rakentaa työkulttuuri, joka toimii perhemalleille, Karvonen toteaa.
Karvonen sanoo, että varsinkin nuoremmat työntekijät ovat olleet koronapandemian aikaan tyytyväisiä siitä, ettei ole tarvinnut lähteä työpäivän jälkeen vielä yksille.
– Pistetään vaan zoomi kiinni ja lähdetään jatkamaan elämää, Karvonen sanoo.
Lue myös:
Analyysi: Maailman velkaantunein maa ottaa lisää ja lisää velkaa – eikä ehkä maksa sitä ikinä pois