Urheilijoiden kisakylä on vuodesta toiseen olympialaisten kestopuheenaiheita, eivätkä pian alkavat Tokion kisat ole poikkeus.
Tokionlahden rannalle rakennettu kisakylä valmistui kesällä 2020. Hintaa projektille tuli tuolloin noin 1,7 miljardia euroa. Huippusijainnille rakennetuissa 23 tornitalossa on yli 4 000 asuntoa, jotka muokataan kisojen jälkeen asuinkäyttöön.
Olympialaisten kynnyksellä kisakylä on ollut otsikoissa, kun esimerkiksi urheilija-asuntojen pahvista tehtyjen sänkyjen kestävyyttä on arvuuteltu. Kisakylän järjestelyt ja asuntojen taso ovat jakaneet mielipiteitä.
Venäjän miekkailumaajoukkueen päävalmentaja Ilgar Mamedov ei antanut olympia-asunnoille järin mairittelevaa arviota.
– Olen ollut kaikissa kesäolympialaisissa vuoden 1988 Soulin kisoista. En ole koskaan nähnyt tällaista, Mamedov kommentoi urheilusivusto Sports.ru:lle.
– Kisakylässä kaiken pitäisi tähdätä siihen, että urheilijoilla olisi mukava olo. Tämä ei ole 2020-luvun Japani. Olympiakylä on keskiajalta. En ole huolissani itsestäni, mutta säälin aidosti urheilijoitani.
Japanilaisittain suunnitellut kompaktit asuinratkaisut eivät miellyttäneet 55-vuotiaan venäläisvalmentajan silmää.
– Pesutilat ovat kuin lentokoneessa, noin 1,5 neliömetriä. Yksi joukkue voi joutua jakamaan tuollaista pesutilaa. Siitä syntyy hirveästi jonotusta. Tämä ei ole normaalia.
Olympiakultaa Rio de Janeirossa vuonna 2016 juhlinut käsipalloilija Vladlena Bobrovnikova oli samoilla linjoilla.
– Rioon verrattuna kaikki on täällä todella vaatimatonta. Riossa oli oikeat asunnot television, ison jääkaapin ja keittiön kera. Etenkin jääkaappi on tärkeä, jotta voi säilyttää ruokaa rauhassa. Täällä ei ole tv:tä, jääkaappia tai edes pientä keittiötä, täällä on absoluuttisen minimalistista, Bobrovnikova kertoi.
Kaikki eivät jaa venäläisurheilijoiden näkemystä. Kisakylän puitteilla riittää myös kehujia, joista yksi on kouluratsastaja Henri Ruoste. Saksassa asuva Ruoste, 39, saapui Tokion olympiakuplaan ensimmäisten suomalaisurheilijoiden joukossa.
– Kisakylän asunnot ovat uusia, kaikki on tosi siistiä ja valmista. Joka huoneessa on ilmastointi, kylässä on iso ruokala ja iso kuntosali... Muuta en ole hirveästi ehtinyt nähdä, mutta kaikki on tehty viimeisen päälle. Bussit kulkevat sujuvasti hotellin ja harjoituspaikkojen välillä, Ruoste kuvaili Yle Urheilulle maanantaina ratsastajien iltaharjoituksissa.
Ruosteen mukaan urheilijat elävät Tokiossa tarkasti rajoitettua elämää, jossa kuljetaan käytännössä vain hotellilta harjoitus- ja kisapaikoille.
– Bussin ikkunasta voi nähdä vähän nähtävyyksiä, mutta sen enempää ei saa lähteä mihinkään. Se on täysin ymmärrettävää tässä tilanteessa. Uskon, että kaikki pitävät näistä säännöistä kiinni ja ovat varovaisia.
– Ainakin meidän kisapaikallamme kaikki on tehty niin hyvin kuin vain voi. Pohjat ja tallit ovat todella hyvät. Hevosista pidetään parhaalla mahdollisella tavalla huolta.
Kontestro Db -ratsullaan kisaava Ruoste aloittaa olympiaurakkansa viikonloppuna karsinnalla. Tavoitteena on edetä siitä ensi viikon keskiviikkona järjestettävään finaaliin.
– Olemme nuori ratsukko. Viime kausi oli ensimmäinen kautemme GP-tasolla. Jokainen kerta tähän saakka on ollut harjoittelua ja uuden kokemista. Jos saamme ensimmäisenä päivänä mahdollisimman ehjän suorituksen, sen pitäisi riittää finaaliin. Sitten katsotaan. Ihan kärkeen meillä ei ole asiaa, vaikka kaikki menisi miten hyvin. Teemme kuitenkin parhaamme.
Ruoste ja Kontestro Db kilpailevat lauantaina tai sunnuntaina kouluratsastuksen yksilökisan 1. päivänä. Kilpailu käydään kello 11.00–16.15 Suomen aikaa.
Lue myös: