Inarilainen Laura Olsén-Ljetoff kertoo pitävänsä Lapin kauniista ja erilaisista vaelluspaikoista. Hän tapaa vaeltaa kävellen, juosten tai hiihtäen.
– Minusta paras vaelluspaikka on Muotkatunturin alue. Se on minulle kuin toinen koti, Olsén-Ljetoff naurahtaa.
Vaeltajille luonto on paikka, jossa saa olla rauhassa. Siellä voi kuulla erilaisia luonnon ääniä. Tällaiset kokemukset eivät katso vaelluksen pituutta, mikä voi vaihdella päivästä viikkoihin. Olsén-Ljetoff tekee pidempiä vaelluksia keskimäärin kahdesti vuodessa, silloin hän saattaa vaeltaa jopa 100 kilometriä kerralla.
– Vaeltaminen on hyvä tapa nähdä luontoa ja uusia paikkoja. Nähdä ja kuulla, mitä luonnossa on ja millaisia eläimiä siellä on. Se on minulle luonnollinen tapa kulkea luonnossa, Olsén-Ljetoff kertoo.
Olsén-Ljetoff tykkää vaeltaa ystävien ja miehensä sekä koiriensa kanssa pidempiä matkoja aina kun on aikaa. Viimeaikaisista vaelluksistaan hän nostaa esiin Käsivarren tunturialueet ja kevättalven hiihtovaelluksen Kaldoaivin tuntureilla. Lisäksi hän pitää Muotkatunturia ja Paistunturin aluetta hyvinä vaelluskohteina.
Puukon ja tulitikut Olsén-Ljetoff ottaa aina mukaansa, kun lähtee vaeltamaan.
Hän vinkkaa, että aluksi vaellukselle kannattaa lähteä sellaisen kanssa, jolla on jo jonkin verran kokemusta.
– Lisäksi on hyvä valita sellainen paikka, jossa on merkitty reitti ja tupia 10–15 kilometrin välein. Kartan ja kompassin käyttö on myös hyvä osata ennen kuin lähtee vaeltamaan, Olsén-Ljetoff toteaa.
Nykyään ihmiset vaeltavat enemmän. Olsén-Ljetoffin mukaan siitä on tullut niin sanottu muoti-ilmiö.
On tapahtumassa sukupolvenvaihdos
Osassa Suomea retkeilyinto on tasaantunut viime vuodesta, mutta ainakin pohjoisen kansallispuistoissa väkeä riittää. Retkeilyinnon laantumista ei huomaa pohjoisen kansallispuistoissa, kertoo suunnittelija Petri Kulha Metsähallituksen luontopalveluista.
– Etenkin Saariselän ja Kiilopään välillä liikkuessa voi nähdä tavallista enemmän maastopyöräilijöitä ja kansallispuistoissa telttailijoita, Kulha sanoo.
Päivävaellusten suosio on myös kasvanut. Ihmiset kokeilevat uutta harrastusta ja kulkevat lasten kanssa merkittyjä reittejä, joita Saariselällä on noin 200 kilometriä. Pidemmillä vaelluksilla on suosittu muun muassa Aittajärveä, Tankavaaraa, Luiroa ja Savukoskea.
Alkukesä on ollut kansallispuistoilla vilkasta aikaa. Nyt keskikesän tullessa ollaan suvantovaiheessa, eli kävijämäärä on vähän laskenut alkukesään verrattuna.
Metsähallituksen luontopalveluissa on huomattu koronavuosien vaikuttaneen vaeltajien ikärakenteeseen, sillä reiteillä näkyy tavallista enemmän nuoria, nuoria pariskuntia ja perheitä.
– On havaittavissa sukupolvenvaihdos, toteaa Kulha.