Matti Mattsson lähti olympiafinaaliin porilaisella hulluudella, ja se tuotti tulosta.
Mattsson, 27, tykitti 200 metrin rintauinnissa olympiapronssille ja lohkaisi Suomen ennätyksestään yli sekunnin pois. Uusi SE on nyt 2.07,13. Olympiakultaa voitti Australian Izaac Stubblety-Cook olympiaennätyksellä 2.06,38. Hopealle ylsi Hollannin Arno Kamminga ajalla 2.07,01.
Mattsson lähti finaaliin täysin erilaisella taktiikalla, eikä alku- ja välierän tarkkailusta ollut tietoakaan.
Katso videolta, miten Mattssonin finaaliuinti poikkesi alku- ja välierästä. 50 metrin jälkeen Mattsson laittoi uuden vaihteen päälle.
Yle Urheilun asiantuntija Vesa Hanski perkasi yksityiskohtaisesti Mattssonin uinnin.
– Se lähti heti hyvin liikkeelle. Alun piti olla riskinottamista. Hän lähti selkeästi kovempaa vauhtia kuin välierässä. Ensimmäinen 50 metriä meni noin neljä kymmenystä kovempaa. Silloin mietin, lähtikö Matti liian kovaa?
Mattsson sai kuitenkin pidettyä uinnin loistavasti kasassa rohkeasta alustaan huolimatta. 100 metriä meni sekunnin kovempaa kuin välierässä.
– Matti liu'utti hienosti, eikä hosunut, Hanski kertoo.
Harkittu riski
Toiselle 100 metrille lähdettäessä Mattsson paineli edelleen aivan kärkiporukassa, jopa maailmanennätystä edellä. Hollannin Kamminga tykitti hirmuista kyytiä kärjessä.
Kun viimeinen 50 metriä oli jäljellä, Kamminga johti, Mattsson oli vajaat neljä kymmenystä perässä ja Stubblety-Cook kolmantena, yli sekunnin kärkeä perässä.
Kolmen kärki alkoi erottua, mutta Hanskia huoletti venäläisen maailmanennätysmiehen Anton Tshupkovin kiri.
– Nousi ajatus, että miten Tshupkov tulee tuolta takaa. Hän tulee yleensä lopun kovaa.
Venäläinen jäi lopulta Mattssonista 11 sadasosaa. Vaikka takaa tultiin kovaa, Mattssonin tekniikka pysyi kasassa loppuun asti.
– Matilla on aiemmin mennyt tekniikka sekaisin lopussa, kun frekvenssiä on lisätty. Mutta nyt hän onnistui pitämään pitkää liukua. Ajattelin, että nyt tulee mitali, kun 15 metriä oli matkaa maaliin. Matti otti finaalissa harkitun riskin. Varmalla perussuorituksella ei yllä mihinkään.
11 sadasosan ero ME-mies Tshupkoviin vastaa noin 17 senttimetriä. Yhdysvaltojen ilmailu- ja avaruushallintoviraston NASAn tutkimusten mukaan keskimääräinen miehen kämmenen pituus on noin 19,3 senttimetriä. Voi siis sanoa, että Mattsson voitti olympiapronssia kämmenen erolla. Porilaisen loppuvenytys takasi lopullisesti mitalin.
– Rintauinnissa tahtoo välillä käydä niin, että kädet eivät osu seinään millään oikeassa kohtaa. Nyt sekin onnistui. Maalintulo meni nappiin, Hanski avasi.
24-vuotiasta Tshupkovia tappio otti koville. Hän avasi kilpailun jälkeen tuntemuksiaan Instagram-tilillään. Aamuyön finaali saattoi jäädä Tshupkovin viimeiseksi kansainväliseksi uintimittelöksi.
– Kiitos kaikille, jotka ovat olleet tukenani. Pahoittelen päivän tulosta. Annoin kaikkeni. Eteenpäin! Tshupkov kirjoitti Instagramissa.
Katso Mattssonin finaaliuinti alhaalta kuvaaa klikkaamaalla.
Kehityskäyrä hakee vertaistaan
Mattsson oli kaksi vuotta sitten aallon pohjassa. MM-kisoissa aika painui 2.13:n, eli peräti kuusi sekuntia hitaampaa kuin Tokion finaalissa. Urheilu-uraa olivat häirinneet kovat henkiset paineet ja autoimmuunisairaudet. Keväällä porilainen nousi arvokisoissa takaisin pinnalle EM-kisojen neljännellä sijallaan.
– Jos miettii Matin kehityskäyrää, niin Riosta 2016 hän meni syvään päätyyn. Hän ei pystynyt edes alittamaan 2.10:tä. Lämmittää sydäntä tämä menestys. Aika moni olisi heittänyt uimalasit nurkkaan.
Mattsson myönsi kymmenisen tuntia pronssimitalin jälkeen, että pohtikin uran loppua useaan otteseen synkimpinä aikoina.
– Melkein jokaisen arvokilpailun jälkeen on ollut olo, että tämä saa riittää. Ei haluaisi kenellekään niitä hetkiä, kun media lynkkaa syvimpään rakoon. Aina niistä on noustu ja menty uudella raivolla kohti uutta vuotta, Mattsson kertoi Yle Urheilulle etäyhteydellä kisakylästä.
Mattsson selittää nousuaan pohjalta "porilaisella hulluudella" ja halulla kehittää jatkuvasti itseään.
– Aika pitkä ja kivinen tie on ollut. Olen paljon oppinut ja saanut uusia insipiraatioita. Olen pystynyt kehittymään ja ennen kaikkea nauttimaan uinnista viime vuosina. Olen pystynyt pitämään mielen kirkkaana, että unelma kävisi toteen joskus, Mattsson sanoo.
Iso syy Mattssonin tulosten kehittymiseen vuoden aikana löytyy harjoitusohjelmasta, jota Mattsson on ruuvannut uusiksi valmentajansa Eetu Karvosen kanssa. Lepoa on lisätty, mutta toisaalta harjoituksissa on panostettu laatuun enemmän.
Hanski löytää syyn myös kotoa. Mattssonilla odottaa kotona kaksi pientä lasta.
– Jollain tavalla balanssi löytyi. Koti on hänellä tärkeä paikka.
Mattssonin mitalin merkitys Suomen uinnille on valtava, Hanski sanoo. Edellinen suomalainen uinnin olympiamitali tuli vuonna 1996, kun Jani Sievinen ui 200 metrin sekauinnissa hopealle.
Hanskin mukaan suomalaisia uinnin esikuvia kaivataan. Porilainen on opettanut sinnikkäällä työllä muille, että periksi ei anneta.
– Matti on nyt kaikille nuorille esikuva. Ne, jotka ovat aloittaneet uimisen viime vuosina, eivät välttämättä edes tiedä viime vuosituhannen menestysuimareita. Jos joku uimari miettii 14-vuotiaana lopettamista, kannattaa miettiä uudestaan, Hanski viittaa Mattssonin periksiantamattomuuteen.
Lokakuussa 28 vuotta täyttävä uimari on jo keskustellut perheensä kanssa pikku hiljaa Pariisin olympialaisista 2024. Seuraavat suuret uinnin arvokisat ovat myös Japanissa, kun Fukuokassa kilpaillaan toukokuussa MM-kisat.
Mattsson loisti jo huhtikuussa Helsingissä, kun hän paransi omaa kahdeksan vuotta vanhaa Suomen ennätystään 200 metrin rintauinnissa.
Sillloin hän oli sitä mieltä, että ajasta on otettavissa sekunti pois. Tokion olympialaisten mitaliuinnissa temppu onnistui. Jos Mattsson parantaa ennätystään vielä kokeneena uimarina, ollaan jo matkan maailmanennätyslukemissa.
– Täällä alkuerät ja välierä olivat hallittuja uinteja. Oli vähän passailua. Tiesin, että homma lähtee paremmin rokkaamaan. Sekunti oli löysää. En tiedä, paljonko ajassa on vielä löysää. Sen näkee joskus, Mattsson arvioi.
Lue myös: