Hiekasta työntyy esiin lapsuuden ruokapöydästä tuttu margariinirasia, vieressään saman aikakauden viilipurkki ja ketsuppipullo.
Aluksi löytö tuntuu riemastuttavalta – tältä ne tosiaan näyttivät!
Mutta nyt emme kuitenkaan ole retrokokoelmaa ihastelemassa, vaan Sipoonkorven kansallispuiston kainalossa, suositulla ulkoilualueella.
Vantaan Sotungin kaatopaikka perustettiin avokallioiden väliselle suolle 1960-luvun lopulla.
Ajan hengen mukaan paikalle ehdittiin kipata yhdyskuntajätettä toistakymmentä vuotta, kunnes vuonna 1982 kaatopaikka suljettiin ja peiteltiin ohuella maakerroksella.
Vuosikymmenten saatossa maakerros on kulunut pois ja historia on kuoriutunut uudelleen esiin, Kreate Oy:n kiertotalousjohtaja Tuomo Joutsenoja kertoo.
– Täällä oli useampia autonraatoja, jotka olivat menneet niin huonoon kuntoon, ettei niitä oikein enää tunnistanut sekä paljon yhdyskuntajätettä eli jogurtti- ja maitopurkkeja, kaikenlaista kanisteria.
Joutsenojalle Sotungin entinen kaatopaikka on tullut kesän aikana tutuksi, sillä infrarakentaja Kreate toteuttaa kaatopaikan uudelleen suojaamisen ja kunnostuksen virkistysalueeksi.
Vanhat kaatopaikat ovat jääneet kasvavien kaupunkien puristuksiin
– Suomi on muuttunut urani aikana kaatopaikkamaasta kiertotalousmaaksi, jätealan konkari Jutta Laine-Ylijoki toteaa.
Laine-Ylijoki työskenteli reilut parikymmentä vuotta erikoistutkijana teknologian tutkimuskeskus VTT:llä jätteiden, kaatopaikkojen ja kiertotalouden parissa.
Hän on tehnyt useita jäte- ja ympäristölainsäädäntöön liittyviä oppaita ja taustaselvityksiä. Nykyään Laine-Ylijoki toimii hiilineutraalin kiertotalouden johtavana asiantuntijana konsulttiyhtiö FCG:ssä.
Toteamuksensa tueksi Jutta Laine-Ylijoki viittaa 2000-luvun taitteeseen, jolloin vaatimukset kaatopaikoille kiristyivät, ja sen seurauksena niitä suljettiin Suomessa urakalla.
– Hyvin nopeasti tultiin, laskentatavasta riippuen, 2000–3000 kaatopaikasta nykyiseen määrään, noin 300:een.
Kaupunkien kasvaessa vanhoja kaatopaikkoja on saattanut jäädä haasteellisiin paikkoihin, asutuksen tai virkistysalueiden puristuksiin.
Laine-Ylijoki pitää hyvänä, että kaatopaikka-alueita on kunnostettu hyötykäyttöön golfkentiksi tai virkistysalueiksi.
Voimmeko hyväksyä, että virkistysalueen nurmen alla lepää 80-luvun nakkipaketti tai ketsuppipullo?
– Yksittäiset asiat, kuten vaikka nakkipaketti kaatopaikalla ei ole sinänsä vaarallinen. Meillähän on niitä jääkaapissa tai keittiöissä, elintarvikemuovit ovat hyvin tarkkaan säädeltyjä.
Laine-Ylijoki haluaa korostaa, että kaatopaikkojakin tarvitaan edelleen.
Vaikka erilliskerätty, materiaalikierrätykseen kelpaamaton sekajäte hyödynnetäänkin nykyään energiana polttolaitoksissa, kaatopaikat ovat käytössä muun muassa sellaisille teollisuuden jätteille joiden aine- ja energiasisältö on loppuun käytetty.
– On esimerkiksi mineraalisia jätteitä, joista mitään ei voida enää resurssiviisaasti kierrättää tai hyödyntää energiaksi, ja ne pitää sijoittaa jonnekin. Se on aineen häviämättömyyden laki, Laine-Ylijoki sanoo.
Kaatopaikan peitteeksi käytettyä hiekoitushiekkaa ja energialaitoksen tuhkaa
Tällä hetkellä Sotungin vanha kaatopaikka näyttää siltä, kuin tulivuori olisi sylkenyt tuhkansa sen päälle.
Vastaava työnjohtaja Jari Kivisaari Kreatelta kertoo, että jätetäyttö on muotoiltu uudelleen, ja nyt sen peittäminen on alkanut.
– Pintarakenne sisältää suodatinkankaan, lujiteverkkoja, kaasunkeräysmattoja ja bentoniittimattoja, Kivisaari luettelee.
Asianmukaisella sulkemisella estetään paitsi jätteiden nouseminen uudelleen pintaan myös kaatopaikkakaasujen nouseminen ilmaan ja kaatopaikkavesien kulkeutuminen ympäristöön.
– Kaivuutöiden yhteydessä havaittiin metaanikaasuja, tosin pieninä pitoisuuksina, Kivisaari lisää.
Pehmeä tuhkan näköinen aines saappaiden alla on Vantaan Energian biokattilan pohjakuonaa.
Kaatopaikan kunnostustyön juju onkin, että alueen rakentamisessa hyödynnetään nimenomaan kierrätys- ja uusiomateriaaleja.
– Täällä on käytetty betonimursketta, energiatuotannon pohjatuhkia ja -kuonia sekä käytettyä hiekoitushiekkaa, joka tuodaan paikalle puhdistettuna. Lisäksi on kierrätysmateriaaleista valmistettuja kasvualustoja ja ylijäämämaita, Kreaten kiertotalousjohtaja Tuomo Joutsenoja sanoo.
Joutsenojan mukaan uusiomateriaalien käyttöä infrahankkeissa rajoittaa usein niiden saatavuus työmaan läheltä ja ylipäänsä halu käyttää niitä.
– Halu tehdä valintoja näiden asioiden eteen on pullonkaula. Jätteiden kierrättäminen on lain mukaan pakollista, mutta niistä valmistettujen tuotteiden käyttö vapaaehtoista.
Joutsenoja kiittelee urakan tilaajaa, Vantaan kaupunkia, joka oli urakkaa suunnitellessaan hakenut kattavan ympäristöluvan erilaisille uusiomateriaaleille. Etelä-Suomen aluehallintovirasto on hyväksynyt hankkeen ympäristöluvan.
– On selvää, että uusiomateriaalienkäyttö tuo myös merkittäviä säästöjä urakkaan. Tärkeämpää siinä on kuitenkin mielestäni kierrätysmateriaalien arvo itsessään, Joutsenoja lisää.
Toukokuussa alkanut kolmen hehtaarin kaatopaikka-alueen kunnostus virkistysalueeksi valmistuu lokakuun loppuun mennessä.
Kun ulkoilija ensi keväänä tulee tänne, osaako hän arvata, että niityn alla on kaatopaikka?
– Silloin alue voi vielä näyttää tuoreelta niityltä ja voi aavistaa, että jotain täällä on tehty. Sanotaan, että vuosi siitä, niin sitten ei enää pitäisi erottaa, Joutsenoja vakuuttaa.
Voit keskustella aiheesta keskiviikkoon 11. elokuuta kello 23:een saakka.
Lue myös: