Hiekkatie pöllyää kuivana kesäpäivänä auton renkaiden alla, yksinäinen haukka liitelee taivaalla. Metsä antaa välillä tilaa pelloille ja muutamille maataloille. Täällä kasvoi kirjailija Laila Hirvisaari.
Tänä kesänä 83-vuotiaana kuolleella Laila Hirvisaarella oli neljä lapsuudenkotia näillä entisen Lappeen kunnan, nykyisen Lappeenrannan maaseudulla. Täällä syntyi myös rakkaus kirjoittamiseen.
Hirvisaari löysi lukemisen harrastuksen isovanhempiensa talosta, jossa lehtiä ja kirjoja kulutettiin ahkerasti. Lukuharrastuksen kautta syntyi into tarttua kynään myös itse, ja Hirvisaaren kerrotaankin kirjoittaneen ensimmäisen romaaninsa 8-vuotiaana.
Kirjailijalle tutuksi tulleen hiekkatien varrella, reilun 10 kilometrin päässä Lappeenrannan keskustasta, seisoo valkoinen talo. Tänne teini-ikäinen Hirvisaari muutti perheensä mukana 70 vuotta sitten. Nykyään taloa asuttaa Laila Hirvisaaren veli Markku Pulli vaimonsa Helena Anttosen kanssa. Pikkuveli kasvoi sisarelleen läheiseksi, vaikka olikin 13 vuotta nuorempi.
– Tuosta pikkuveljestä tuli tuollainen kun mie olen sen kasvattanut, muistaa Markku Pulli sisarensa usein todenneen.
Nuoresta perheenäidistä kuoriutui kirjailija
Markku Pulli kertoo yli 40 kirjaa kirjoittaneen Hirvisaaren inspiraation syntyneen juuri lapsuudesta ja rakkaudesta historiaan. Pulli muistaa sisarensa mielikuvituksen olleen erittäin vilkas.
Kirjailijanalku piti pikkutyttönä puheitaan koivuille, jos muuta yleisöä ei maalaismaisemassa ollut tarjolla. Hirvisaari löysi metsää ja peltoja halkovan pikkutien varrelta poltteen, jonka kirjoittamiseen tarvitsi.
– Kerran Laila hyppäsi bussissa ylös ja sanoi: “Tässä on minun taideakatemia, tuolla minun tiedeakatemia” ja osoitti jotain hiekkakuoppaa, käly Helena Anttonen muistelee.
Dramaturgina, ohjaajana ja kirjailijana työskennellyt Helena Anttonen tutustui Laila Hirvisaareen jo kauan ennen kuin tiesi mitään tämän pikkuveljestä, tulevasta aviomiehestään. Anttonen kertoo, että vuonna 1972 julkaistu esikoisromaani ** **yllätti Hirvisaaren lähipiirin. Nuori perheenäiti oli kirjoittanut Lehmusten kaupungin salassa.
– Tytöt olivat jo koulussa, eikä heitä tarvinnut holhota koko ajan, Anttonen kertoo ja arvelee Hirvisaaren kirjoittaneen esikoistaan iltaisin.
Esikoisromaani kehittyi lopulta seitsemänosaiseksi kirjasarjaksi, jonka tapahtumat sijoittuvat 1930–1940-lukujen Lappeenrantaan, Lehmusten kaupunkiin. Historiallisen kirjasarjan taustatyön myötä Hirvisaari vietti tunteja Lappeenrannan Rakuunamäen varuskunta-alueella tutkimassa arkistoja ja haastattelemassa ihmisiä.
– Lailan kirjoja varten tekemä taustatyö saattoi kestää vuosia, sinikantisia muistivihkoja kertyi valtavat pinot. Hän myös valokuvasi kirjojaan varten, erityisesti viime vuosina, kertoo Pulli sisarensa työskentelytavoista.
Palo kirjoittamiseen vei mennessään
Kirjailijan talvet kuluivat hiljaisuudessa työskennellen. Koneen ääreen istuuduttuaan Hirvisaari saattoi pysyä aloillaan viikkokausia, ja kirjoittaa 8–9 tuntia päivittäin. Urakan päätyttyä työhuoneesta ulos astui 50 ihmisen uuden vuoden vastaanottoja ja kesäjuhlia järjestävä viihdyttäjä, jonka seurueeseen kuului monenlaisia ihmisiä yhteiskunnan eri sopukoista.
– Laila oli railakas juhlija ja ihana emäntä, ja kokosi kaikenlaisia seurueita ympärilleen, Anttonen kertoo.
Kirjailijan kahden minän työteliäs puoli oli tuottaisa. Laila Hirvisaari julkaisi urallaan yli 50 teosta, joiden joukossa oli kirjojen lisäksi näytelmiä ja tv-sarjoja. Kahdeksan kirjasarjan romaanit ovat myyneet yli 4,5 miljoonaa kappaletta.
Anttonen ajattelee Hirvisaaren voittaneen lukijat puolelleen uskottavilla historiallisilla kuvauksillaan ja laajalla valikoimalla henkilöhahmoja.
– Jokainen lukija löysi sieltä jonkun, johon samastua. Luulen, että Laila toi jotain uutta laveaan proosaan, joka oli jäänyt Väinö Linnan ja Kalle Päätalon harteille, Anttonen toteaa.
Elämä kuljetti pois Lappeenrannasta, mutta ikävä jäi
"Mie rakastin sinnuu ku Karjalaa."
Näillä kirjailija Eeva Kilven sanoilla päättyivät Hirvisaaren puhelut lähipiirilleen – aina samaan rakkaudenosoitukseen. Pienet hiekkatiet, pellot ja metsät eivät koskaan jättäneet kirjailijaa.
Markku Pulli kertoo 1970-luvulla Helsinkiin muuttaneen sisarensa ikävöineen kotiseuduilleen viime hetkiin asti. Laila Hirvisaari vieraili Lappeenrannassa usein ja osti lopulta lapsuuden maisemistaan kesämökin.
Kotiseudulle jäi ikävän lisäksi läheisiä ihmisiä, joihin Hirvisaari piti säännöllisesti yhteyttä. Tänäkin kesänä Hirvisaaren serkuksia kokoontuu kolmesta suvusta, mutta yksi puuttuu joukosta.
Lue lisää:
Kirjailija Laila Hirvisaari on kuollut: "Hän oli historiallisen romaanin peruskallio."