Matti Mattsson, 27, kyyristyy Tokiossa altaan reunalle ja valmistautuu hyppäämään veteen.
Porilainen toistaa päässään kolmen lauseen luuppia.
– Tonne ja takas, tonne ja takas, sitten on 200 metriä uitu.
Lähtölaukaus pamahtaa. Mattsson hyppää altaaseen.
Loppu on historiaa. Mattsson kauhoo itselleen Suomen ensimmäisen mitalin Tokion olympialaisissa. Miesten 200 metrin rintauinnin pronssi on myös Suomen ensimmäinen olympiamitali uinnista 25 vuoteen.
“Naputtelen itseäni ja hoen, että sää riität”, Mattsson paljastaa
Mitaliloitsu ei ole ainoa loru, jolla Mattsson psyykkaa itseään. Vielä vuosi sitten uinti takkusi. Tuolloin hän löysi tekniikan, jonka avulla hän psyykkaa itseään ennen altaalle menoa.
Tekniikan nimi on naputtelu.
– Naputtelen kehossa eri pisteitä, pistän silmät kiinni ja hoen, että sää riität ja sää oot tehnyt sen työn, Mattsson paljastaa.
“Luovuttaminen ei koskaan käynyt mielessä”
Pitkään porilaisuimarista tuntui, ettei hän kuitenkaan riittänyt.
Vuonna 2013 Barcelonan MM-kisoissa 19-vuotias Mattsson nappasi pronssimitalin 200 metrin rintauinnissa.
Siitä piti alkaa nousukiito. Mattsson uhosi nappaavansa olympiakullan Riosta 2016, mutta paineet kävivät liian raskaaksi. Alkoi kahdeksan vuoden alamäki. Se uitiin syvissä vesissä.
– Enemmän ja vähemmän kaikki arvokilpailut päättyivät pettymykseen, Mattsson kertaa.
Taustalla painoivat henkiset paineet ja terveyshuolet. Mattssonilla todettiin kaksi autoimmuunisairautta: alopecia ja keliakia.
Vaikeuksia siis riitti, mutta Mattsson sinnitteli.
– En ikinä halunnut luovuttaa. Luovuttaminen ei koskaan käynyt mielessä, Mattsson sanoo.
Henkinen treenaaminen käänsi Mattssonin kurssin
Vuonna 2016 Mattsson aloitti treenaamisen uuden valmentajansa Eetu Karvosen kanssa.
Tuolloin Mattsson oli rikki ja voi henkisesti huonosti, Karvonen kuvaili Aamulehden haastattelussa.
Samoihin aikoihin Mattsson alkoi käsitellä uran romuttaneita paineita urheilupsykologi Aapo Kilpeläisen kanssa.
– Halusimme mukaan ihmisen, joka pystyy katsomaan asioita ulkopuolelta, Mattsson sanoo.
Nykyään Kilpeläinen seuraa Mattssonin ja Karvosen työskentelyä ja tarjoaa apukeinoja ongelmien ratkomiseksi. Urheilupsykologin ansiosta Mattsson on oppinut puhumaan asioista, joiden käsittely on ennen ollut vaikeaa.
– Henkinen valmennus on ollut äärettömän iso asia urheilu-urallani. Suomalaisen on vaikea puhua kenellekään tuntemuksistaan, mutta onneksi uskalsin lähteä siihen leikkiin.
Se kannatti. Tulokset puhuvat puolestaan. Nykyään uinti on Mattssonille vain uintia ja elämään mahtuu muutakin.
– Maailmassa on paljon tärkeämpiäkin asioita. Omalla kohdalla kaksi lasta on tehnyt oman perspektiivinsä tähän elämään ja antanut uutta intoa omaankin tekemiseen.
Kaikki suomalaisurheilijat eivät vielä huolla henkistä puoltaan Mattssonin tavoin, mutta Mattsson uskoo muutoksen olevan käynnissä.
– Psyykkisen puolen merkitys kasvaa. Mitä nuorempana henkisen treenaamisen aloittaa, sitä parempi.
Suomalaisyleisö ja -media voisivat tukea urheilijoita paremmin
Mattsson muistuttaa, että urheilijan paineet eivät synny ainoastaan urheilijan omassa päässä.
– Jos lehdissä sanotaan, että tämä lähtee kisaturistiksi, ja tuo tekemään keskinkertaista suoritusta, ja tämä taas on ihan ehdottomasti mitalisuosikki, niin jokaiselle niistä urheilijoista tulee paineet.
Mattsson vetoaa myös suomalaisyleisöön. Hän toivoo, että suomalaisurheilijoita kannustettaisiin ja heihin uskottaisiin. Näin arvokisamenestys voisi olla nykyistä parempaa.
– Suomi on urheilussa pieni valtio isoja valtioita vastaan. Meillä on oma tyylimme. Arvostettaisiin sitä omaa tyyliä urheilla.
Lue lisää: