Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Kun kävelee verenluovutukseen, on täytettävä terveyskysely. Painatko yli 50 kiloa? Onko sinulla ollut uusi seksikumppani viimeisen neljän kuukauden aikana? Jos olet mies, onko sinulla ollut miespuolinen seksikumppani viimeisen neljän kuukauden aikana?
– Vastasin kyllä, kun kysyttiin miesten välisestä seksistä. Hoitaja kävi lomakkeen läpi siihen asti nopeasti, mutta sen kysymyksen kohdalla hiljeni ja lähti huoneesta tarkistamaan jotain.
Näin kertoo nyt 30-vuotias Miikka Keränen muutaman vuoden takaisesta verenluovutuksestaan. Kokemus oli ainutkertainen ja positiivinen, mutta samalla Keräselle jäi tunne, että hänessä oli jotain kummallista.
– En kohdannut asenteellisuutta, mutta kieltämättä ajattelin, onko tosiaan niin harvinaista, että homomies luovuttaa verta, että se oli hoitajalle uusi juttu, Keränen muistelee.
Tämä oli ainoa kerta, kun Keränen on luovuttanut verta. Silloin verenluovutuseste miesten välisestä seksistä oli vielä 12 kuukautta. Tänä vuonna este lyheni neljään kuukauteen. Keränen pystyi luovuttamaan verta, koska ei ollut suhteessa.
Vaikka kaikki sujui verenluovutuspäivänä hyvin, Keränen kokee, että Suomen Punaisen Ristin Veripalvelulla on pitkä matka tasa-arvoon.
Suomessa miesten välinen seksi aiheuttaa aina verenluovutukselle esteen. Toukokuussa lyhentynyt karenssilieventäminen tarkoittaa teoriassa, että yhä useampi miehen kanssa seksiä harrastava mies voi luovuttaa verta. Käytännössä tilanne on kuitenkin toinen: miesten välinen seksi vakiintuneessakin parisuhteessa aiheuttaa aina neljä kuukautta kestävän luovutuskiellon.
– Vaikka olet vakituisessa suhteessa tai jopa avioliitossa, täytyisi silti pidättäytyä seksistä. Se tuntuu kohtuuttomalta. Puhutaan kuitenkin ihmisten henkien pelastamisesta.
Yksilö jää tilaston jalkoihin
Suomen Punaisen Ristin Veripalvelun vastaava lääkäri Johanna Castrén kertoo, että vaikka jokainen veriluovutus tutkitaan, on riski tartuntatautien leviämiseen silti olemassa. Riski tartuntaan on erityisen suuri miesten välistä seksiä harrastavalla väestöllä.
– Verenluovutuskielto miehille, joilla on miesten välistä seksiä johtuu tilastoista ja perustuu ryhmäkohtaiseen riskiarvioon, Castrén kertoo.
Suomen tilastoissa ei oteta huomioon sitä, onko henkilö parisuhteessa saadessaan HIV-tartunnan seksin välityksellä. Tilasto kertoo siis vain, että riski tuoreeseen HIV-tartuntaan on kohonnut miesten välisessä seksissä, Castrénin mukaan noin 25-kertaisesti.
Lääkäri myöntää, että ryhmäkohtaisen arvion heikkous on se, ettei se ota huomioon yksilöä, esimerkiksi pitkässä parisuhteessa elävää homomiestä.
– Miesten välistä seksiä harrastavien joukossa on varmasti ihmisiä, joiden riskitaso on sama kuin heteroseksiä harrastavien, tai sellaisten ihmisten, jotka eivät harrasta seksiä ollenkaan.
Castrénin mukaan ihmisryhmiin kohdistuvat luovutusesteet, kuten maksimi-ikä tai miesten välinen seksi, ovat kuitenkin välttämätön pakko, jotta verivalmisteiden turvallisuus taataan.
Jokaisen luovutuksen yhteydessä verestä tutkitaan HI-viruksen lisäksi hepatiitit A, B ja C sekä syfilis ja parvovirus. Moderneista testeistä huolimatta tuore tartunta saattaa jäädä löytymättä. Tämä on perusteena neljän kuukauden luovutusesteelle niin heterojen uuden kumppanin kuin miehen uuden miespuolisen kumppanin kohdalla.
Viime vuosina löydökset verinäytteistä ovat olleet hyvin harvinaisia: Castrénin mukaan vuosittain löytyy nollasta kahteen HIV-positiivista näytettä noin 200 000 kokonaisluovutuksesta. Riski tartuttavalle verivalmisteelle on siis häviävän pieni.
Eri kriteerit heteroille
Miikka Keräsen mielestä verenluovutuksen pitäisi olla tasa-arvoisempaa kaikille. Hän ei ymmärrä, miksi heteroja koskeva luovutuseste ei sopisi myös homomiehille, vaan homomiesten on pidättäydyttävä seksistä myös vakiokumppaninsa kanssa.
– Verenluovutus perustuu luottamukseen. Onko siinä ajatus, että homojen avioliitto tai parisuhde on erilainen? Ajatellaanko, että homomiehet on ihmeen seksihulluja, eikä miesten välinen liitto olisi pyhä ja monogaaminen?
Veripalvelun vastaava lääkäri Johanna Castrén korostaa, että kyse on verivalmisteen saajan turvallisuudesta. Jos kuka tahansa pääsisi luovuttamaan verta, eikä Veripalvelu kartoittaisi luovuttajien terveystietoja, riski esimerkiksi HIV-tartunnalle verivalmisteesta kasvaisi.
– Mielipidekysymyksiä nämä eivät ole. Mutta jos ajatellaan, mikä mielipide minulla on, niin meidän täytyy askel kerrallaan edetä kohti kriteerejä, jotka eivät sodi yhdenvertaisuutta vastaan ja verivalmisteet pysyvät turvallisina.
Miikka Keräsen mielestä HIV-riski on asia, josta täytyy puhua, mutta myös Veripalvelu voisi tehdä asian eteen enemmän.
– Veripalvelun viesti ei tunnu olevan, että olemme huolissamme siitä, miksi HIV leviää miesten keskuudessa. Pikemminkin se tuntuu siltä, että homomiehet ovat tautisia ja vastuuttomia.
Keränen toivoo, että keskustelu HIV:stä olisi positiivisempaa terveystietoa esimerkiksi turvaseksistä. Hänestä aiheesta tulisi keskustella enemmän myös julkisesti, jotta vuosikymmeniä vanha stigma vihdoin hellittäisi.
Pois binääristä
Tulevaisuudessa Veripalvelu tulee Castrénin mukaan muun yhteiskunnallisen muutoksen mukana tarkastelemaan ainakin verenluovuttajien sukupuolittamista ja esimerkiksi tarvetta kolmannen sukupuolen lisäämisestä. Tällä hetkellä luovuttajien tulee vastata kyselyihin joko miehenä tai naisena oman voimassa olevan henkilötunnuksensa mukaan.
Transsukupuolisuus ei estä veren luovuttamista, mutta Veripalvelussa virallinen henkilötunnus määrää sukupuolen. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että transnainen, jolla on yhä miehen henkilötunnus, voi joutua luovutuskieltoon harrastaessaan seksiä miehen kanssa, kertoo Oulu Pride ry:n puheenjohtaja Minna Pallari.
– Myös jos sukupuoli ei ole selkeä tai on esimerkiksi muunsukupuolinen, verenluovuttajakyselyssä ei ole vaihtoehtoa naisen tai miehen lisäksi. Siitä lähtien alkaa mennä jo vähän hankalaksi, Pallari kertoo.
Pallarin mukaan verenluovutuksesta puhutaan sateenkaariyhteisössä suhteellisen paljon, vaikka harmittavan monelle kriteerit estävät luovutuksen. Pallari korostaa, että monilla sateenkaari-ihmisillä on halu auttaa, mutta auttamismahdollisuus on ikään kuin suljettu heiltä pois.
Veripalvelun Castrén kertoo, että nykymalli on ollut käytössä pitkään ja se perustuu myös muun terveydenhuollon käytäntöihin.
– Meillä mennään yksinkertaisella mallilla, että sukupuoli on se, jonka henkilötunnus määrää. Tämä johtuu terveydenhuollon binäärisestä systeemistä, jossa täytyy olla joko mies tai nainen.
Myös luovutuksen yhteydessä mitattavan hemoglobiinin viitearvot määräytyvät biologisen sukupuolen perusteella. Transihmisen on mahdollista luovuttaa verta korjatun sukupuolensa kanssa, jos myös henkilötunnus on korjattu. Tämä vaatii Suomessa sitä, että henkilö on lääketieteellisesti lisääntymiskyvytön.
Castrénin mukaan muutokset Veripalvelussa vaativat kuitenkin muutoksia Suomen tasolla. Ohjeet verenluovutukseen tulevat Fimean ja THL:n tilastojen kautta. Mutta jos henkilötunnuksen sukupuolesta määräytyvä osa poistuu, poistuu käytäntö myös Veripalvelusta.
Käytännössä kyse on siis siitä, milloin tautien ja ihmisten tilastointitavat muuttuvat, jotta yksilöt ovat edustettuina myös numeroissa.
Jutusta voi keskustella sunnuntaihin kello 23:een asti.