Kuusi viikkoa vanha Eemeli on kärsinyt kovista vatsanväänteistä ja vähäisistä unista. Vauva on itkenyt paljon. Neuvolassa todettiin koliikkia ja kehotettiin kokeilemaan kosketushoitoja yhtenä apuna.
Nyt Eemeli on toista kertaa hoidossa. Sen aikana vauva rentoutuu, pääsee muutama mukava rupsukin, ja lopuksi haukotuttaa kovasti.
– Vaikea sanoa vielä, mutta kyllä hän rennommalta vaikuttaa. Ainakin itse on rennompi, naurahtaa Eemelin isä Andrei Jekkonen.
– Joo, selkeästi vauvan unimäärät ovat lisääntyneet. Ensimmäisen hoitokerran jälkeen vauva nukkui todella paljon sen ensimmäisen vuorokauden aikana ja vielä seuraavanakin päivänä. Uni on maistunut selvästi enemmän, Piia Jekkonen jatkaa.
Aiemmin Eemeli saattoi heräillä tunnin unien jälkeen, mutta nyt unta on ollut neljän tunnin pätkissä. Myös vuorokauden unimäärä on vanhempien arvion mukaan kasvanut 12 tunnista 17–18 tuntiin. Vatsanväänteet ovat helpottaneet vähän, mikä on helpottanut unta ja siten kiukkuisuuskin on lieventynyt.
Koliikin syy yhä mysteeri
Koliikista kärsii jopa joka viides suomalainen vastasyntynyt. Se on suuri määrä pikkuvauvaperheitä ja iso kuormitus kerrannaisvaikutuksineen muun muassa terveydenhuollossa.
Koliikin virallista syytä ei vieläkään kunnolla tiedetä, mutta se liittynee ainakin osittain vastasyntyneen suoliston kehittymättömyyden ongelmiin. Suolisto ei kuitenkaan välttämättä selitä kaikkea koliikiksi laskettavaa itkuisuutta.
Koliikin määritelmä on, että alle neljä kuukautta vanha vauva itkee vähintään kolme tuntia vuorokaudessa, vähintään kolmena päivänä viikossa, vähintään kolmen viikon ajan. Käytännössä vähempikin määrä selittämätöntä, varsinkin ilta-aikaan painottuvaa itkua voidaan lukea koliikiksi.
Eemelin perhe on mukana Metropolia Ammattikorkeakoulun koordinoimassa laajassa tutkimushankkeessa, jossa tutkitaan erilaisten kosketushoitojen vaikutusta koliikkivauvoihin. Tutkimukseen otetaan pääkaupunkiseudulla 200 vauvaperhettä, jotka pääsevät mukaan neuvoloiden kautta.
– Koliikkivauvoja hoidetaan vyöhyketerapialla, osteopatialla tai silittelyhoidolla eli ihan vaan paijaamalla tietyllä nopeudella. Sitten meillä on verrokkiryhmä, jossa vanhemmat vastaavat kyselyihin, mutta jotka eivät saa kosketushoitoja, kertoo tutkimusta johtava yliopettaja, terveystieteen tohtori Leena Hannula Metropoliasta.
Hannulan mukaan tutkimuksessa on sekä määrällistä että laadullista tutkimusta. Siinä tarkkaillaan vauvan itkuaikaa, vauvan uniaikaa, vauvan fyysisia reaktioita hoitoon sekä vanhempien kokemaa stressiä suhteessa saatuun hoitoon.
Kosketushoidoista jo positiivista tietoa
Nyt meneillään olevan tutkimuksen taustalla on aiemmin Lohjan seudulla tehty pilottihanke, jossa tutkittiin vyöhyketerapian vaikutusta koliikkivauvoihin. Osalla hoidetuista vauvoista koliikki loppui kokonaan, muilla oireet helpottivat.
– Saimme siitä positiivisia tuloksia ja palaute oli, että kannattaisi tutkia isommalla otoksella ja niin, että mukana olisi verrokkiryhmiä, Hannula sanoo.
Tutkimuksen tarkoituksena on saada tietoa koliikkioireisten vauvojen vanhempien kokemuksista ja kosketukseen perustuvien hoitojen vaikutuksista vauvan koliikkioireisiin, kuten itkuun ja uneen sekä vanhempien kokemaan stressiin. Aiemmin on tutkittu muun muassa sitä, että kosketuksella on rauhoittavaa vaikutusta vauvoihin.
– Tässä pyritään saamaan esille tarkemmin sitä, kuinka pysyvä sen vaikutus on koliikkivauvojen kohdalla. Tietyllä nopeudella tehdyllä silittelyllä on havaittu olevan rauhoittava vaikutus muun muassa keskosilla, mutta sitä ei ole tässä mittakaavassa aiemmin testattu, sanoo osteopatian tutkintovastaava, lehtori Sandra Rinne Metropoliasta.
Tutkimuksessa ovat mukana Metropolia Ammattikorkeakoulun lisäksi Tampereen, Helsingin ja Linköpingin yliopistot.
– Tarkoituksenamme on saada enemmän näyttöä, pystytäänkö kosketushoidoilla osoittamaan määrällisestikin sitä, onko hoidoilla vaikutusta vauvan itkuisuuteen, vanhempien stressiin tai vauvan nukkumiseen, kertoo Tampereen yliopiston väitöskirjatutkija Tiina Väänänen.
– Edeltävän tutkimuksen pohjalta vauvan itkuisuus väheni ja vauvan uniaika lisääntyi sekä perheiden kokema stressi väheni. Pääsääntöisesti hoidolla oli hyviä vaikutuksia perheiden kokonaisvaltaiseen tilanteeseen.
Koliikki piinaa koko perhettä
Tutkimuksessa ei siis tarkastella pelkästään vauvaa vaan perheitä kokonaisuudessaan.
– Koliikin tuoma stressi näyttäytyy moniulotteisena ilmiönä, suhteessa vanhempiin ja vanhempien omaan jaksamiseen, parisuhteeseen, tietenkin sisaruksiin ja joskus jopa ystäviin ja isovanhempiin, Väänänen selittää.
Väänänen on jo haastatellut koliikista kärsiviä vauvaperheitä osana tutkimustaan.
– Lapsen itku ja hätä on sellaista, jota on itse kunkin vaikea kestää ja sietää. Kun on kyse koliikin tuomasta kriisistä, voi miettiä, miten pitkäkantoiset seuraukset siitä on niin parisuhteeseen kuin kokemukseen äitiytenä ja vanhemman ja vauvan väliseen vuorovaikutukseen, ylipäätään kaikkeen jaksamiseen.
Perheissä koliikkiarjen haasteet tunnistetaan.
– Rutiinit on vaikea pitää kasassa, on todella väsynyt, sumuinen, ei muista mitään, ja kiukustumme helpommin toisillemme. Sosiaalinen kanssakäyminen muiden kanssa on jäänyt, ei jaksa nähdä ketään, kuvailee Andrei Jekkonen koliikkiperheen arkea.
Koliikkivauvaperheissä eläminen on pitkälti aivan perusasioista selviytymistä: vaipanvaihto, vauvan syöttäminen, oma ruokailu. Muu aika menee levon yrittämiseen.
Vauvat rentoutuvat jo hoidossa
Koska tutkimusta tehdään sokkona eli perheet eivät tiedä, minkälaista kosketushoitoa vauvoille annetaan, tässä haastattelussa emme poikkeuksellisesti kerro Eemelille kosketushoitoa antavan Lauran koko nimeä tai hoidon alaa, jotta tutkimus ei vaarantuisi.
Laura on kuitenkin omassa työssään jo aiemmin huomannut kosketuksen merkityksen vauvoille ja heidän vanhemmilleen.
– Toki nyt saamme dataa ja analyysiä siitä, minkälaista apua tulee ja kuinka nopeasti sitä saadaan ja millä tavalla vauvan oireet helpottavat.
Laura kertoo, että vauvat reagoivat hoidon aikana kukin omalla tavallaan.
– Ensimmäinen hoitokerta on sellainen, että vauvaa vähän jännittää, on outo paikka ja outo ihminen. Mutta yleisesti ottaen he hoidon aikana rentoutuvat ja monet ovat tosi väsyneitä hoidon jälkeen. Jos ensimmäinen hoito on tosi jännittävä, vähän itkuinenkin, niin usein se toinen tai viimeistään kolmas on jo sitten sellainen, että vauva rentoutuu hoitoon selvästi.
Vauvat myös osaavat kertoa, jos jokin paikka on arka.
– Vauva saattaa älähtää tai parahtaa tai alkaa ihan itkeä, että nyt on inhottava kohta. Lempeästi ja kevyesti mennään ja vauvan ehdoilla aina hoidetaan. Välillä hoidetaan sylissä tai välillä äidin sylissä tai mitä tahansa, että vauvalla olisi hyvä olla siinä hoidossa.
Uni yllättää Eemelinkin hoidon jälkeen.
– Toivomme tietysti, että hoidot auttavat, että vauvalla olisi helpompi olla. Että unimäärät tasottuisivat ja ettei olisi niin kipeetä siellä vatsassa, sanoo äiti Piia Jekkonen.
Apua kaivataan kipeästi
Koliikkiin ei ole olemassa oikein kunnollisia hoitoja eikä sitä ole aivan tavattomasti vielä tutkittukaan. Tarvetta kyllä olisi.
– Haastattelujenkin pohjalta näyttää siltä, että vauvan itkuisuus ja vauvan koliikkioireet ovat perheille stressaavaa ja jopa kriisi monessa perheessä. Tutkimusta on toki tehty eri saroilta, mutta ei juurikaan siitä, minkälaisia keinoja olisi lapsiperheiden auttamiseen. Vauvan itkuisutta ja koliikkia on toki vaikea tutkia ja se on aina monisyinen asia, Tiina Väänänen avaa.
Maailmanlaajuisesti on olemassa paljon tutkimusta esimerkiksi maitohappobakteereiden merkityksestä, refluksilääkkeistä tai ilmaa suolistossa pilkkovista lääkkeistä.
Väänäsen mukaan perheet kuitenkin kaipaisivat nykyistä enemmän tukea juuri meneillään olevaan elämäntilanteeseen; kun vauva itkee tuntitolkulla lohduttomasti ja pitkin yökausia. Siihen ei ole nykyisessä terveydenhuollossa kovin paljon tarjolla. Keinot jäävät lähinnä neuvoiksi imetyksestä tai kantamisasennoista.
– Jo se, että jotain tehdään vauvan hyväksi, on monille vanhemmille helpotus. Että voi jollain tavalla helpottaa vauvan oloa, kuvaa Leena Hannula.
Vanhempien univaje yhdistettynä lohduttoman itkun aiheuttamaan avuttomuuden tunteeseen on valtava stressitekijä. Koliikkiperheille ei välttämättä ole avuksi sen hokeminen, että "kyllä se pian helpottaa". Joskus vaikutukset voivat olla alkukuukausia paljon pidempiä. Parisuhdekin voi olla koetuksella.
– On kuitenkin tullut myös sellaista näkökulmaa, että kun tukea ja keinoja on löytynyt, kriisistä selviytyminen voi olla myös selviytymistarina vanhemmilla, Väänänen muistuttaa.
Tutkimuksen rahoittajina toimivat Lapsi ja Luonto -säätiö sekä Antti ja Jenny Wihurin säätiö. Ohjausryhmässä on asiantuntijoita suomalaisyliopistojen lisäksi muun muassa Ruotsista, Italiasta ja Britanniasta. Tutkimuksella on sekä Helsingin kaupungin tutkimuslupa että HUS:n eettisen toimikunnan puoltava lausunto.
Keskustele aiheesta:
Onko teillä kärsitty koliikista? Millaisia keinoja käytit vauvan olon helpottamiseen, entä omaan jaksamiseesi? Millaisia neuvoja antaisit nyt koliikista kärsiville vauvaperheille? Voit keskustella aiheesta 21.8. kello 23 saakka.
Lue myös:
Väestöliiton julkaisema koliikkiopas