Suomen olympiajoukkue ylitti odotukset odotukset, kun joukkue toi kotiin kaksi mitalia Tokion olympialaisista. Matti Mattsson otti 200 metrin rintauinnissa ja Mira Potkonen nyrkkeilyssä 60-kiloisten sarjassa prossimitalit.
Saavutus oli etukäteisajatuksiin nähden ylikanttiin. Ennen kisoja oli tiedossa, että yksikin mitali vaatisi Suomen joukkueelta kovaa onnistumista. Vaikka Suomi venyikin Tokiossa, isossa kuvassa Suomi jäi muiden maiden jalkoihin.
Yle Urheilu vertaili Suomen suoritusta havainnollistavien graafien avulla. Menestys asettuu erilaiseen valoon riippuen siitä, mistä näkökulmasta kahta mitalia katsoo.
1) Suomelle historian heikoin sija mitalitilastossa
Kuten alla oleva grafiikka näyttää, Suomi jäi Tokion olympialaisten mitalitilastossa koko historiansa heikommalle sijalle. Suomi oli kahdella pronssillaan mitalitilastossa jaetulla 85. sijalla. Suomen sijoitus on mitalitilastossa pudonnut pääsääntöisesti samaan tahtiin, kun mitalimaiden määrä on kasvanut.
Tokiossa nähtiinkin Suomen historiallisen huonon mitalitaulukkosijoituksen kanssa samaan aikaan ennätysmäärä mitalimaita. Tokiossa vähintään yhden olympiamitalin saavutti 93 eri maata. Entinen ennätys oli Pekingistä 2008, jolloin mitalimaita oli 87.
Poikkeuksina Suomen käyrään 2000-luvulla ovat vuodet 2008 ja 2000, jolloin Suomessa päästiin juhlimaan olympiakultaa.
Myös kultamitalimaissa tehtiin Tokiossa ennätys. Olympiavoittoja tuli 65 eri maahan. Edellisissä kisoissa Riossa oli tehty aiempi ennätys, kun kultamitalimaita oli 59. Tilastot kuvastanevat sitä, kuinka erilaisia kilpailuja on tullut vuosien varrella olympialaisiin enemmän, mutta myös menestys on jakautunut enemmän ympäri maailmaa. Kilpailu on koventunut ja Suomen menestys on samaan aikaan pudonnut.
2) Suomessakin hehkutettu Uusi-Seelanti loistaa väkilukuvertailussa
Väkilukuun suhteutussa Tokion olympiamitalimaiden vertailussa paljastuu myös lisää mielenkiintoisia piirteitä. Väkilukuun suhteuttuna neljän kärkeen yltävät pienet maat, kuten San Marino, Bermuda, Grenada ja Bahama. Kun otetaan vertailun mukaan vähintään miljoonan asukkaan maat, kärkimaaksi nousee paljon suitsutettu Uusi-Seelanti.
Saarivaltio nappasi Tokiossa peräti 20 mitalia. Uuden-Seelannin menestyksestä puhuttiin Suomessa jo paljon Rion olympialaisissa, kun Uusi-Seelanti otti 18 mitalia ja Suomi jäi yhdellä pronssillaan kaikkien aikojen heikoimpaan kesäkisatulokseen. Esimerkiksi tuolloinen Suomen Olympiakomitean valtuuskunnan puheenjohtaja Kalervo Kummola kehui kovasti Uuden-Seelannin mallia viisi vuotta sitten.
– Tässä mallissa keskityttäisiin määrättyihin lajeihin, ja ne (urheilijat) harjoittelisivat yhdessä harjoituskeskuksissa. Toinen malli olisi se, että lähdettäisiin ulkomaille hakemaan harjoitusvastusta. Niin kauan kuin olemme omissa oloissa piilossa, tästä hommasta ei tule valmista, Kummola arvosteli viisi vuotta sitten Yle Urheilulle.
Lisää aiheesta:
Kummola jyrähtää Suomen menestymättömyydestä: "Onko järkevää roiskia resursseja sinne tänne?"
Uusi-Seelanti otti Tokiossa eniten mitaleita soudussa. Yhteensä viisi kappaletta, joista kolme oli kultaisia. Myös ratamelonnasta tuli Uuteen-Seelantiin kolme kultaa.
Suomi on kahdella mitalillaan väkilukuun suhteutussa mitalitaulukossa 58. sijalla ja alle miljoonan asukkaan maat siivottuna pois 53. sijalla. Suomi on mielenkiintoisesti tässä vertailussa juuri yhden sijan ylempänä kuin varsinaisen mitalitilaston ykkönen Yhdysvallat.
Väkirikkain valtio ilman mitalia on 171 miljoonan asukkaan Bangladesh. Maata edusti Tokiossa kuusi urheilijaa. Parhaana suorituksena jousiammunnan sekajoukkue ylsi 16 parhaan joukkoon. Mitalimaista toisessa ääripäässä on Intia, jolle tuli yksi mitali 197 miljoonaa asukasta kohden.
Koko väkilukuvertailun löydät täältä.
3) Pohjoismaat kaukana edellä Suomea
Pohjoismaihin vertailtaessa Suomi jää kauas Norjasta, Tanskasta ja Ruotsista. Norja oli Pohjosimaista ykkönen mitalitilastossa neljällä kultamitalillaan, kahdella hopeallaan ja kahdella pronssillaan. Sijoitus oli 20:s. Ruotsi ja Tanska nappasivat tosin enemmän mitaleita, mutta ottivat yhden kultamitalin vähemmän kuin Norja. Ruotsilla oli saldona yhdeksän mitalia ja Tanskalla yksitoista.
Norja otti melkoisen loikan eteenpäin Tokiossa, sillä Riosta joukkue otti vain neljä pronssia. Nyt joukkue loisti valovoimaisten yleisurheilutähtien Karsten Warholmin ja Jakob Ingebrigtsenin johdolla. Tämän kaksikon lisäksi Norja nappasi olympiakultaa miesten beach volleyssa ja triathlonissa.
Ruotsi otti Riossa yhden kultamitalin vähemmän kuin Tokiossa, mutta mitaleita tuli viisi vuotta sitten kaksi enemmän kuin nyt. Tanska oli Uuden-Seelanin ohella viisi vuotta sitten Riossa yksi kehutuista maista, kun Suomen heikkoa menestystä käsiteltiin mediassa. Tanska nappasi jälleen siis komean yhdentoista mitalin saaliin, mutta ei yltänyt Rion hurjaan viidentoista mitalin saldoon.
Joka tapauksessa vertailusta näkee, että Suomi on yhä kaukana muista Pohjoismaista. Etenkin siihen nähden, kuinka Olympiakomitean asettama huippu-urheilun muutostyöryhmä kirjasi vuonna 2012 Suomen visioksi olla vuonna 2020 paras Pohjoismaa.
4) Suomella huima harppaus kiistellyssä pistesijavertailussa
Kun mitalitilaston sijaan vertaillaan Tokion olympialaisten pistesijataulukkoa, Suomen tilanne näyttää huomattavasti paremmalta. Suomi nousee pistesijavertailussa 69. sijalle eli ottaa lähes harppauksen ylöspäin lähes kahdellakymmenellä pykälällä. Suomi otti kisoissa kahden mitalin lisäksi kuusi pistesijaa. Suomen tavoin Ruotsin sijoitus paranee huomattavasti. Ruotsi on pistesijavertailussa jopa 14. sjalla. Tanska on 25:s ja Norja on 29:s.
Pistesijalla tarkoitetaan kahdeksan parhaan joukkoon pääsyä. Pistesijoijen laskemista pidetään usein suomalaisena erikoisuutena. Suomalaiset tuntuvat myös ottavan huomattavasti enemmän irti kahdeksan parhaan joukkoon pääsystä kuin monet muut menestyvämmät maat. Toisaalta Suomessa myös usein irvaillaan "pistesijakahveille" tai muulle ilakoinnille kahdeksan parhaan joukkoon pääsystä.
– Sanoisin, että pistesijoille päässeiltä urhelijoilta vaadittiin oikeassa paikassa lähes optimaalinen suoritus. Suomessakin pitäisi ehkä ymmärtää, että kahdeksan joukkoon pääsy varsinkin kesäolympialaisissa vaatii poikkeusyksilön lajissa kuin lajissa. On todella kova savotta päästä kahdeksan joukkoon puhuttamattakin mitaleista, Olympiakomiteen huippu-urheiludatan asiantuntija Ilkka Palomäki korosti maanantaina Radio Suomen Päivässä.
5) Suomen joukkue ylitti itsensä, mutta mitä seuraavaksi?
Suomen tavoite Tokion olympialaisiin oli jopa absurdi, sillä etukäteen asetettujen tavoitteiden mukaisesti Suomi haki neljää mitalia Tokiosta. Aiemmin oli nimittäin linjattu, että Pyeongchangin talviolympialaista ja Tokion kesäolympialaisista haetaan yhteensä kymmentä mitalia. Pyeongchangissa mitalimäärä oli kuusi, joten Tokioon jäi runsaasti kirittävää. Etenkin siihen nähden, että mitaliennuste Tokion olympialaisiin oli alle yhden.
Suomi kuitenkin lopulta tuplasi mitalimääränsä ja pistesijansa Rion olympialaisiin nähden. Mitalimäärien ja pistesijojen lisäksi Olympiakomitean tavoitteena Tokiossa oli, että 60 prosenttia urheilijoista urheilee tasollaan tai ylittää sen. Olympiakomitean laskelmien mukaan tuo tavoite täyttyi kirkkaasti.
– 36% joukkueen urheilijoista ylitti itsensä ja sijoittui paremmin tulosluetteloissa kuin lähtölistoissa. 40% urheili omalla tasollaan ja 24 % jäi lähtölistoja huonommille sijoille. Tämä on poikkeuksellisen hyvä prosenttijakauma. Tältä joukkueelta ei juuri parempaa suoritusta olisi voinut odottaa, Olympiakomitean huippu-urheiluyksikön johtaja Mika Lehtimäki sanoi viikonloppuna.
Kisojen aikana ja niiden jälkeen nostettiin esiin Suomen joukkueen hyvä ilmapiiri, joka mahdollisti venymiset odotettua paremmille sijoille. Urheilijoille on korostettu, että jo olympialaisiin pääsy on suuri suoritus. Vaikka Suomi ylittikin itsensä Tokiossa ja joukkueen ilmapiiriä kehuttiin paljon, vertailu muihin maihin paljastaa vielä kirittävän matkan muihin maihin.
Mika Lehtimäen mukaan Tokion olympialaiset olivat Suomelta askel eteenpäin. Hänen mielestänsä on selvää, että seuraaviin kesäolympialaisiin pitää osallistua paremmilla lähtökohdilla. Lehtimäki uskoo, että kolmen vuoden sisällä saadaan urheilijoita mitalikamppailuihin.
– Nämä meidän rakenteelliset ratkaisut, keskittäminen ja priorisointi, niitä täytyy vain jauhaa. Maailmalla tällaisia asioita on ennen meitä jo tehty, ja vaikutukset tulevat pitkällä aikavälillä, vaikka ne näkyivät orastavasti jo Tokiossa, Lehtimäki arvioi Yle Urheilulle.
Suomen Urheiluliiton puheenjohtaja Sami Itani muistuttaa, että suomalaisessa urheilussa kuoppa oli syvä. Nyt Tokion jälkeen näkyy valoa tunnelin päässä.
– On selvää, että emme voi olla tyytyväisiä kahteen mitaliin. Pitää menestyä, mutta se vaatii aikaa. Lähdimme loppujen lopuksi aika isosta kuopasta liikkeelle. Mietimme, vaikka yleisurheilua ja edellisiä globaaleja kisoja. Runko oli ohut, kun mietitään top15-sijoituksia. Nyt meillä oli kymmenen urheilijaa 15 parhaan joukossa. Tässä alkaa olla pohjaa, jolla voimme kairata menestystä, Itani sanoi maanantaina Urheiluhullut-ohjelmassa.
Kokenut urheilumangeri Harri Halme oli myös samoilla linjoilla, että kesäolympialaisten tulostaso on suomalaisurheilijoilla menossa oikeaan suuntaan.
– Suunta on oikea, mutta minuun otti yhteyttä viime päivinä entisiä mestareita. He olivat tiukemmin sitä mieltä, että pelkällä perkeleellä tehdään kultamitaleita. Se ei ole täysi vale. Seuraavaksi on edessä excellence level. Isoin haaste on, mitä seuraavaksi. Se on haaste kaikille, joille ovat pienemmässä tai isommassa roolissa urheilussa, Halme kuvaili Urheiluhulluissa.
Halmeen mukaan nykyinen sukupolvi ansaitsee sen, että heitä pystyttäisiin vielä auttamaan seuraava askel voittajaksi.
– Se onkin melkoinen temppu. Olemme siinä sellaisen haasteen edessä, että miten se tehdään? Halme korosti.
Lue lisää: