Lappeenrantalainen elektroniikkakorjaaja Mika Timperi on korjannut elektroniikkalaitteita työkseen jo 26 vuotta, ja tätä ennen hän teki samaa harrastuspohjalta. Pitkän uransa aikana hän on nähnyt selkeän kehityksen laitteissa. Ne ovat muuttuneet koko ajan yhä vaikeammiksi korjata.
– Moni nykyaikainen halpa laite tehdään niin, että se hajoaa jo purettaessa. Sitten se heitetään roskikseen ja tilalle ostetaan uusi. Näin elektroniikkajätevuori vain kasvaa, Timperi sanoo.
Vaikka laitteen pystyisikin korjaamaan törmätään uusiin ongelmiin. Varaosien saanti voi olla vaikeaa.
– Viiden vuoden päästä laitteen valmistuksesta varaosien toimitus usein lopetetaan. Niitä ei voi myöskään korvata millään muilla osilla, koska varaosien ohjelmistojen pitää olla juuri siihen laitteeseen tarkoitettuja, Mika Timperi kertoo.
Laitteiden korjausta vaikeutetaan myös varaosien kovilla hinnoilla.
– Tämänkin Marantzin vuonna 2016 valmistetun kotiteatterivahvistimen varaosamoduli maksaa enemmän kuin koko laite uutena. Siihen kun pistetään vielä työn osuus päälle, niin laitetta ei ole enää mitään järkeä korjata, Timperi selventää.
Timperin mukaan Itsenäisillä huoltoliikkkeillä on myös vaikeuksia saada varaosia, koska laitevalmistajat pyrkivät eri tavoin keskittämään huoltotoimintaa omille huoltoliikkeilleen.
Korjaaminen tehty vaikeaksi
Nykyaikaiset elektroniikkalaitteet on usein myös rakennettu niin, että niiden korjaaminen on jo itsessään vaikeaa ja korjaamiseen menee paljon aikaa. Tämä merkitsee jälleen lisää kustannuksia.
– Laite on tehty niin, että kaikkiin paikkoihin ei pääse käsiksi, vaan se pitää purkaa kokonaan, ja kasata sen jälkeen uudelleen testausta varten. Jos vieläkin löytyy vikaa, niin sama pitää toistaa. Näin kustannukset ylittävät helposti laitteen arvon, Mika Timperi selventää.
Vertailun vuoksi Timperillä on työpöydällään avoinna myös norjalaisen Tandbergin vuonna 1976 valmistama viritinvahvistin. Sen korjaaminen on Timperin mukaan helppoa.
– Tähän pystytään kaikki osat vaihtamaan, ja ne ovat helposti käsillä. Varaosia myös löytyy maailman tappiin saakka. Siellä on perustransistoreja, vastuksia ja kondensaattoreita. Tämän kanssa huollossa ei tule ikinä ongelmia.
Timperin mukaan 1970–80-luvun elektroniikkalaitteissa näkyykin, että ne on jo alun perin suunniteltu korjattaviksi.
Hän epäilee, että nykylaitteissa korjaamisen vaikeus on ainakin osittain tarkoituksellista.
– Ei esimerkiksi toimiteta komponentteja, että saataisiin vaan uutta tavaraa kaupaksi, Timperi epäilee.
Kehitys alkoi jo 1990-luvulla
Timperin mukaan elektroniikkalaitteiden korjaaminen alkoi vaikeutua 1990-luvulla ja kehitys on jatkunut siitä lähtien.
Osaksi kysymys on digitaalitekniikasta, joka on antanut valmistajille mahdollisuuden tuoda nopeasti markkinoille uusilla ominaisuuksilla varustettuja tuotesukupolvia.
Samalla tuotteiden laatu kärsii, koska tuotteita ei ehditä enää testata kunnolla.
– Laitteet tuodaan usein myyntiin keskeneräisenä ja kuluttaja toimii sitten koekaniinina, Mika Timperi huokaa.
Hän tiivistää nykyvalmistajien tuotantofilosofian muutamaan sanaan.
– Tehdään nopeasti tavaroita, jotka on halpoja valmistaa, mutta kalliita korjata.
Swappien toimitusjohtaja havainnut saman asian
Myös suomalaisen Swappie-yrityksen toimitusjohtaja ja yksi yrityksen perustajista Sami Marttinen on havainnut korjaamisen vaikeutumisen.
– Näkisin, että se on ollut kautta linjan yleinen trendi viime vuosien aikana eri valmistajilla, Marttinen sanoo.
Swappie on lyönyt viime vuosina voimakkaasti läpi Suomessa ja maailmalla takuuhuollettujen käytettyjen älypuhelinten markkinoilla.
Marttinen katsoo, että asia ei koske pelkästään älypuhelimia, vaan laajemminkin kuluttajatuotteita ja erityisesti kodinkoneita.
– Joihinkin isompiin kodinkoneisiin on enää vaikeata saada korjauspalveluita.
Älypuhelimissa korjaamista vaikeuttaa Marttisen mukaan osin puhelinten entistä monimutkaisempi teknologia ja uusien tuotesukupolvien tuonti nopeasti markkinoille.
Marttinen kuitenkin näkee korjaamisen vaikeutumisen taustalla osittain myös tahallista toimintaa.
– Minulla ei ole selkeää mielipidettä siitä, kuinka paljon kysymys on tahallisesta vaikeuttamisesta ja kuinka paljon muusta. Tästä aiheesta puhuminen on kuitenkin täysin oikeutettua, Marttinen korostaa.
EU pyrkii lisäämään korjattavuutta
Elektroniikan ja kodinkoneiden korjaamisen vaikeutuminen on noussut viime vuosina esille myös EU:ssa, jossa asiaa halutaan edistää osana kiertotaloutta.
EU julkaisi viime vuoden maaliskuussa uuden kiertotalouden toimintasuunnitelman, ja Euroopan komissio valmistelee parhaillaan tähän liittyvää kestävien tuotteiden aloitetta, joka koskee juuri tuotteiden korjattavuutta.
– Se keskittyy nimenomaan siihen, että tuotteista tulisi pitkäikäisempiä ja niitä voitaisiin korjata niin, että esimerkiksi varaosia olisi tarjolla, kertoo ympäristöministeriön erityisasiantuntija Sarianne Tikkanen.
EU:n komission esityksen asiasta on tarkoitus tulla vielä tänä vuonna. Sen tavoitteena on asettaa pakollisia vähimmäiskestävyysvaatimuksia tietyille tuoteryhmille.
Tuotteista halutaan näin tehdä kestäviä, huollettava, korjattavia sekä turvallisesti kierrätettäviä.
Tietyille tuottelle on nähtävästi tulossa myös digitaalinen tuotepassi, joka mahdollistaisi tuotetietojen läpinäkyvyyden ja esimerkiksi materiaalien seurattavuuden.
Lisäksi komissio aikoo rajoittaa kertakäyttötuotteita, puuttua tuotteiden tahalliseen vanhentamiseen ja kieltää myymättä jääneiden kestokulutustavaroiden hävittämisen.
Kauppapoliittinen ongelma
Ongelmana on, että sääntöjen pitää koskea myös EU:n ulkopuolelta tulevia, esimerkiksi suoraan kuluttajille netin kautta myytäviä tavaroita. EU:n ulkopuoliset maat voivat katsoa, että EU pyrkii säännöillä suojelemaan omaa tuotantoaan.
Uusista EU-säännöistä saattaa nåin tulla samanlainen kauppapoliittinen ongelma EU:lle kuin unionin ulkorajoille suunnittelmista hiilitulleista. Hiilitulleja suunnitellaan niille tavaroille, joiden tuottaminen aiheuttaa enemmän päästöjä kuin EU:n normit sallivat
EU ei ole kuitenkaan aivan yksin asiassa. Myös Yhdysvalloissa on valmisteilla samanlaista lainsäädäntöä.