– Me olemme tietenkin surullisia tapahtumista… Mutta nämä tapahtumat, niin traagisia kuin ne ovatkin, eivät enteile maailmanloppua tai loppua Amerikan johtoasemalle maailmassa.
Näin sanoi Yhdysvaltain presidentti Gerald Ford 23. huhtikuuta 1975, kun kommunistisen Pohjois-Vietnamin joukot vyöryivät kohti Yhdysvaltain tukeman Etelä-Vietnamin pääkaupunkia Saigonia.
– Me voimme ja meidän pitää auttaa muita auttamaan itseään. Mutta vastuullisten miesten ja naisten kohtalo on loppujen lopuksi heidän omissa käsissään, ei meidän, Ford sanoi.
30. huhtikuuta 1975 Pohjois-Vietnamin armeija ja Etelä-Vietnamin vapautusrintama FNL eli Vietkong ottivat Saigonin haltuunsa.
Tämän vuoden heinäkuussa presidentti Joe Biden puhui lähes samoin äänenpainoin afganistanilaisista.
– Me emme menneet Afganistaniin rakentamaan kansakuntaa. Ja vain Afganistanin kansalla on oikeus ja velvollisuus päättää maansa tulevaisuudesta sekä siitä, miten he haluvat sitä johtaa, Biden sanoi 8. heinäkuuta.
Toimittajien kysymyksiin Biden vastasi, että ei näe minkäänlaisia yhtäläisyyksiä Afganistanista vetäytymisen ja Vietnamin tapahtumien välillä.
– Taliban ei ole Pohjois-Vietnamin armeija. Ne eivät ole verrannolliset sotilaallisten voimavarojen suhteen. Ei tule tilannetta, jossa ihmisiä nostetaan Yhdysvaltain Afganistanin-suurlähetystön katolta helikopterilla, Biden vakuutti.
Samaan aikaan ääri-islamilainen Taliban-liike eteni.
– Tämä ei ilmiselvästi ole Saigon, ulkoministeri Antony Blinken puolestaan sanoi ABC-kanavan This Week -ohjelmassa sunnuntaina 15. elokuuta, kun Kabulin suurlähetystön väkeä jo siirrettiin lentokentälle.
Blinkenin ja Bidenin vastalauseista huolimatta Kabulin päätymistä Talibanin käsiin on väistämättä verrattu Saigonin kaatumiseen huhtikuussa 1975.
Kuvat Yhdysvaltain suurlähetystön katolta nousevista helikoptereista ovat paikoin lähes indenttisiä.
Kaoottiset ja epätoivoiset tunnelmat Kabulin kansainvälisellä lentokentällä tuovat mieleen kuvat Yhdysvaltain helikoptereihin epätoivoisesti pyrkivistä vietnamilaisista.
Poliitikot ovat tarttuneet rinnastuksiin hanakasti.
– Presidentti Bidenin päätökset ovat saaneet meidät syöksymään kohti jopa pahempaa jatko-osaa Saigonin nöyryyttävälle kaatumiselle vuonna 1975, republikaaninen senaatin vähemmistöjohtajan Mitch McConnell sanoi jo torstaina.
– Se tuntuu Saigonin kaatumiselta tänään, en aio valehdella, Bidenin hallinnon vankkana kannattajana tunnettu demokraattiedustaja Debbie Dingell sanoi sunnuntaiaamuna MSNBC-kanavalla.
Vietnamin sodan nöyryyttävä päätös osui siis Gerald Fordin lyhyeen presidenttikauteen.
Ford hävisi vuoden 1976 vaalit. Hänen suosiotaan söi todennäköisesti Vietnamia enemmän armahdus, jonka hän antoi Watergate-skandaaliin kaatuneelle edeltäjälleen Richard Nixonille.
Vielä on aikaista sanoa, kuinka paljon poliittista pääomaa Biden menetti Afganistanin katastrofin takia. Hän voi ainakin vedota siihen, että vetäytymisprosessin käynnisti republikaanipresidentti Donald Trump.
Bidenin suhtautumista Afganistanin sotaan on verrattu hänen kantoihinsa Vietnamista. Nuorena senaattorina Biden piti Vietnamin sotaa toivottomana ja kannatti joukkojen vetämistä maasta.
– Nyt me näytämme olevan lopullisesti ulkona Vietnamista, Biden sanoi Seattle Daily Timesille Saigoinin kaaduttua
– Minusta tuntuu, että olemme oppineet tärkeän läksyn varomattomista sotilaallisista sekaantumisista ulkomailla.
Sittemmin Bidenin kannat ovat heilahdelleet: hän vastusti ensimmäistä Persianlahden sotaa 1991 mutta kannatti vuoden 2003 Irakin miehitystä. Hän on matkan varrella vaatinut niin lisää joukkoja Afganistaniin kuin niiden vähentämistäkin.
Erona Saigonin kaatumiseen voi pitää sitä, että pohjoisvietnamilaiset joukot marssivat Saigoniin yli kaksi vuotta sen jälkeen, kun Yhdysvaltain joukot olivat vetäytyneet Vietnamin sodasta Pariisin vuoden 1973 rauhansopimuksen mukaisesti.
Etelä-Vietnamin joukot kestivät siis vielä kaksi vuotta Yhdysvaltain vedettyä pois joukkonsa ja rahoituksensa. Optimistit ajattelivat, että Yhdysvaltain rahoituksella Afganistanin asevoimat kestäisivät lähes yhtä pitkään. Pessimistit epäilivät, että aika olisi lyhyempi.
Afganistanin asevoimat ja hallitus romahtivat lopulta jopa pessimistien arvioita nopeammin. Taliban otti Kabulin hallintaansa Yhdysvaltain vielä vetäessä joukkojaan maasta.
Vertailu Etelä-Vietnamin kaatumiseen näyttää vaikuttaneen Yhdysvaltain tiedusteluarvioihin. The New York Times kirjoittaa, että Yhdysvaltain tiedusteluviranomaiset olivat kuukausien ajan vertailleet Afganistanin turvallisuusjoukkoja Etelä-Vietnamin armeijaan.
Yhdysvallat käytti 20 vuoden aikana noin 85 miljardia dollaria eli noin 73 miljardia euroa Afganistanin armeijan kouluttamiseen. Yhdysvaltain on arvioitu käyttäneen Afganistanin sotaan kaikkiaan kaksi biljoonaa dollaria, siis 300 miljoonaa dollaria päivässä kahden vuosikymmenen aikana, talouslehti Forbes kirjoittaa.
Vietkong ja Taliban osoittivat, miten vaikeaa maailman suurimmankaan sotilas- ja talousmahdin on kukistaa paikallisiin oloihin sopeutunutta sissiliikettä.
Talibanille kärsittyä tappiota voisi pitää jopa Vietnamin sotaa kirvelevämpänä haavana Yhdysvaltain suurvaltakunnialle.
Talibanilla ei ollut tukenaan Neuvostoliiton kaltaista supervaltaa ja sotilaallisesti se on heikompi kuin Pohjois-Vietnamin armeija oli.
Sekä Vietnamin että Afganistanin sota olivat päättyessään erittäin epäsuosittuja.
Heinäkuussa tehdyssä kyselyssä 70 prosenttia vastaajista kannatti vetäytymistä Afganistanista. Vetäytymistä kannattivat sekä demokraattien (77 prosenttia) että republikaanien (56 prosenttia) kannattajiksi ilmoittautuneet ja myös riippumattomat (73 prosenttia).
Vietnamin ja Afganistanin sotia yhdistää myös se, että molempia käytiin virallisten valheiden pohjalta. Sodan sumussa selvää strategiaa ei tahtonut löytyä, eikä mikään hallinto halunnut myöntää sitä.
– Meiltä puuttui perustavanlaatuinen ymmärrys Afganistanista. Me emme tienneet, mitä olimme tekemässä, kenraali Douglas Lute sanoi vuonna 2015.
Hän palveli Valkoisessa talossa Afganistanin sodan koordinaattorina George Bush nuoremman ja Barack Obaman hallintojen aikana.
Luten haastattelu oli osa virallista selvitystä siitä, mitä Afganistanin epäonnistumisista voisi oppia. Vuonna 2019 The Washington Post julkaisi artikkelisarjan näistä asiakirjoista, joille lehti antoi nimen Afganistanin paperit.
Paperit avasivat kuvan siitä, miten hallinto toisensa jälkeen ylläpiti ylioptimistista virallista kuvaa samaan aikaan, kun tilanne Afganistanissa heikkeni.
– Jokaista datapistettä muutettiin, jotta voitiin esitellä paras mahdollinen kuva, Yhdysvaltain sotilaskomentajien neuvonantajana toiminut eversti Bob Crowley sanoi.
– Mielipidekyselyt esimerkiksi olivat täysin epäluotettavia mutta ne vahvistivat, että teimme kaiken oikein, ja meistä tuli itseään nuoleva jäätelötuutti, Crowley kuvasi.
Afganistanin papereissa kerrottiin, että Yhdysvallat lappoi köyhään Afganistaniin nopeasti valtavat määrät rahaa ja tuli lietsoneeksi hallinnon korruptiota.
Viranomaiset olivat ”niin epätoivoisia pitämään alkoholistit pöydässä, että jatkoimme paukkujen kaatamista tietämättä tai harkitsematta, että olimme tappamassa heitä”, eräs ulkoministeriön virkailija luonnehti haastattelussa.
Washington Postin paljastuksille antamalla nimellä viitattiin kuuluisiin Pentagonin papereihin. Tällä nimellä tunnettiin Daniel Ellsbergin vuonna 1971 julkisuuteen vuotamia asiakirjoja. Kyseessä oli Yhdysvaltain puolustusministeriön sisäinen selvitys ja historiikki Vietnamin sodasta: Hallinto toisensa jälkeen oli valehdellut Yhdysvaltain kansalle ja kongresille Vietnamin sodasta.
Pentagonin paperit aiheuttivat ison molskahduksen Yhdysvaltain sisäpolitiikassa. Presidentti Richard Nixonin hallinto yritti estää niiden julkaisun kaikin keinoin.
On kuvaavaa, että Afganistanin paperit eivät aiheuttaneet vastaavaa aallokkoa. Sotaa oli käyty jo 18 vuotta.
Aikanaan vuotosivusto Wikileaksin paljastukset synnyttivät paljon suurempaa meteliä, ja Yhdysvaltain viranomaiset yrittävät yhä saada sivuston perustajaa Julian Assangea käsiinsä.
Ehkä Afganistanin paperit eivät herättäneet poliittista myrskyä senkään takia, että tuuli oli jo ehtinyt kääntyä.
Presidentti Trump oli jo vaalikampanjassaan luvannut irrottaa Yhdysvallat päättymättömistä sodista.
Republikaanipresidentti Bushin alkuunpanemat sodat eivät olleet Trumpille sellainen tabu kuin muille republikaaneillle. Aiemmin kritiikki oli yleensä taltutettu syyttämällä arvostelijaa siitä, ettei hän tue omia joukkoja.
Yllättäen Trumpin kannat eivät olleet mikään ongelma. Turvallisuuspoliittisesta konsensuksesta oli mahdollista poiketa, eikä republikaanien äänestäjäkunta kostanut sitä.
On vielä aikaista sanoa, onko Afganistanin nöyryyttävä kaatuminen Talibanin syliin Vietnamin häviön kaltainen isku Yhdysvalloille. Voi hyvin olla, että siitä ei tule sellaista.
Vietnamin sota läpäisi aikanaan yhdysvaltalaisen yhteiskunnan paljon voimakkaammin kuin Afganistanin sota. Vietnam naarmutti Yhdysvaltain eliitin rakentamaa omakuvaa maan moraalisesta ylivertaisuudesta.
Sota oli osa kylmää sotaa, kapitalismin ja kommunismin vastakkainasettelua. Vastakkain olivat suuret ideologiat ja talousjärjestelmät.
Afganistanin sota taas oli osa Yhdysvaltain syyskuun 2001 terrori-iskujen jälkeen julistamaa terrorisminvastaista sotaa.
Vaikka monet näkivät sen osana jonkinlaista suurta "sivilisaatioiden kamppailua", sotilasoperaatioiden kohteeksi joutuneita Lähi-idän ja Aasian hauraita maita tai ääri-islamistista ideologiaa on vaikea nähdä minään todellisina kilpailijoina Yhdysvaltain globaalille vaikutusvallalle.
Talibanin saavuttama voitto rutiköyhässä ja sodan runtelemassa Afganistanissa tuskin muuttaa sitä yleiskuvaa. Se on kuitenkin osoitus supervallan sotilasmahdin rajallisuudesta.
Toisin kuin Vietnam, Afganistan ei synnyttänyt suurta sodanvastaista joukkoliikettä Yhdysvalloissa ja maailmalla.
Laajemmat marssit nähtiin Irakin sotaa vastaan. Siihen verrattuna Afganistanin sotaa pidettiin jopa oikeutettuna sotana, olihan Taliban-liike tarjonnut suojapaikan al-Qaidan perustajalle Osama bin Ladenille.
Yksi konkreettinen syy yhdysvaltalaisen yleisön vähäiseen mielenkiintoon lienee se, että Vietnamin jälkeen Yhdysvalloissa luovuttiin yleisistä kutsunnoista. Afganistanin sotaan joutuminen ei siis uhannut Yhdysvaltain kansalaisia laajamittaisesti.
Yhdysvallat myös yksityisti sodankäyntiä: Afganistanin ja Irakin sotanäyttämölle ilmestyivät yksityiset turvayhtiöt, joiden urakoitsijat eivät näkyneet sotilastappioissa.
Vietnamin sodan jälkeen Yhdysvalloissa erityisesti konservatiivit puhuivat Vietnam-syndroomasta. Sen katsottiin tehneen Yhdysvalloista haluttoman sotilasoperaatioihin ulkomailla. Se oli oireyhtymä, joka piti parantaa.
Oikeiston kertomuksessa Vietnamin sodan uhreja olivat erityisesti Yhdysvaltain sotilaat, jotka poliitikot olivat pettäneet: sota olisi ollut voitettavissa, jos kotirintama olisi kestänyt.
Julkisuudessa levitettiin myyttiä hipeistä, jotka sylkivät Vietnamista palaavia veteraaneja.
Tämä kertomus päätyi jopa suosittuun ensimmäiseen Rambo-elokuvaan (First Blood, 1982). Todellisuudessa monet veteraanit olivat olleet rauhanliikkeen keskeisiä aktivisteja.
1980-luvulla oikeisto palasi valtaan Yhdysvalloissa ja alkoi hoitaa Vietnam-syndroomaa omalla tavallaan: pienen Grenadan saarivaltion valtaus vuonna 1983 oli lääkettä Vietnamin haavoihin. Sitä seurasivat Panaman operaatio vuonna 1990 ja Persianlahden sota 1991. Syndrooma julistettiin voitetuksi.
Nyt Yhdysvalloissa on ollut havaittavissa merkkejä Irakin ja Afganistanin sotaväsymyksestä.
Suurimman taakan Afganistanin sodasta kantoivat tietysti afganistanilaiset itse.
Afganistanissa kuoli noin 2 400 yhdysvaltalaista sotilasta ja 3 800 urakoitsijaa. Liittolaisten tappiot olivat yli 1 100 sotilasta.
Afganistanin armeijan ja poliisin jäseniä kuoli 66 000, siviilejä 47 000. Talibanin ja muiden hallintoa vastustaneiden järjestöjen taistelijoita kuoli noin 51 000.
Sama piti paikkansa Vietnamissa. Noin 58 000 yhdysvaltalaista sotilasta kuoli, kun taas arviot vietnamilaisista kuolonuhreista, sekä siviileistä että sotilaista, liikkuvat miljoonasta kolmeen miljoonaan.
Supervallan päihittäminen on kallista taloudellisestikin. Vietnamin talous oli raunioina, ja sodan jälkeen Yhdysvallat kohdisti maahan lähes kahden vuosikymmenen mittaisen taloussaarron, joka purettiin vasta Bill Clintonin presidenttikaudella vuonna 1994.
1980-luvun lopulla alkaneet markkinatalousuudistukset ovat tuoneet talouskasvua, mutta yksipuoluevallan oloissa ne ovat ruokkineet korruptiota ja epätasa-arvoa.
Vietnam sai huonot puolet autoritaarisesta sosialismista ja uusliberaalista kapitalismista, The Guardian -lehden artikkelissa arvioitiin, kun Vietnamin sodasta oli kulunut 40 vuotta.
Afganistan on vuosikymmeniä jatkuneen sotimisen rampauttama maa, ja se on ollut hyvin riippuvainen kehitysavusta.
Nyt Talibanin valtaannousun takia läntinen apu maahan hyytyy.
Afganistanilla on maaperässään merkittäviä mineraaliesiintymiä kuten litiumia, ja Kiina olisi todennäköisesti kiinnostunut hyödyntämään maan luonnonvaroja, jos Taliban onnistuisi takaamaan sille hankkeiden turvallisuuden.
Joka tapauksessa afganistanilaiset joutuvat nyt elämään siinä todellisuudessa, jossa heidän maataan kontrolloi jälleen jyrkän vanhoillista islamin tulkintaa ajava, jatkuvan sotatilan oloissa syntynyt ja kasvanut järjestö.
Korjattu 20.8. klo 12.44 nimitys"afgaani" afganistanilaiseksi. Afgaani on vanha nimitys paštuille eli pataaneille, jotka ovat vain yksi Afganistanin monista kansanryhmistä.
Lisää aiheesta:
Kirjeenvaihtajalta: Biden oikeasti jätti Afganistanin – kovalla ja kyynisellä tavalla 17.8.2021
Analyysi: Talibanin salamasota antoi katkeran opetuksen ulkopuolisille 15.8.2021
Aiheesta muualla:
The New York Times: Intelligence Warned of Afghan Military Collapse, Despite Biden’s Assurances 17.8.2021
BBC: Why is the Taliban's Kabul victory being compared to the fall of Saigon? 17.8.2021
The Washington Post: From Saigon to Kabul: Biden’s response to Vietnam echoes in his views of Afghanistan withdrawal 16.8.2021
The Diplomat: Kabul Is Not Quite Saigon, and It Was All Too Easy 16.8.2021
The Slate: What Does the Fall of Saigon Really Have to Teach Us About Afghanistan? 16.8.2021
Newsweek: Why People Are Comparing Fall of Afghanistan With Fall of Saigon 16.8.2021
Jacobin: Yet Again, the US Was Defeated in Afghanistan 16.8.2021
Insider: Vietnam veteran who earned the Medal of Honor says Afghanistan now looks 'just like' Saigon in 1975 13.8.2021
The Washington Post: At War With Truth. The Afghanistan Papers. 9.12.2019