– Ilmastonmuutos on vaikuttanut ja vaikuttaa hyvin monialaisesti kaukana rannikolta sijaitsevan saariryhmän linnustoon, sanoo yli 80 vuotta sitten suojellusta Krunnien saariryhmästä syvästi kiinnostunut Pekka Helle.
Hän on laskenut saarten lintuja useilla eri vuosikymmenillä.
Helle laski Merikallion lintulaskentalinjat useina kesinä edesmenneen veljensä, Eero Helteen kanssa 1970- ja 80-luvuilla. Nyt hän on laskenut uudelleen yksin vuosina 2019–2020 ja tänä kesänä poikansa Heikki Helteen kanssa. Välillä linjoja ovat laskeneet muutkin.
Pekka Helteen mukaan Perämerellä sijaitseva Krunnien yksityinen suojelualue on ainutlaatuinen paikka lintulaskennalle koko Itämeren piirissä. Se antaa hyvän vertailukohdan suojelemattomille maannousemasaarille, joihin ihmisen toiminta on vaikuttanut.
– Rauhoittamisen vaikutus linnustolle on ollut valtava. Pesimäaikainen maihinnousukielto, munien keruun, häirinnän ja metsästyksen loppuminen saivat saarten lintukannat todella kovaan nousuun sotien jälkeen ja varsinkin 1950-luvulla, sanoo Helle.
Iin edustalla sijaitsevan Krunnien yksityisen suojelualueen tunnustavoitteeksi otettiin 1930-luvulla Perämeren merihanhikannan pelastaminen. Muita pahoin kärsineitä lajeja olivat ruokki, riskilä ja tuolloin jo hävinnyt haahka.
Jopa lokit ja tiirat olivat vaikeuksissa.
Merilinnuston suojelu Krunneilla on onnistunut erinomaisesti. Siltä osin tilanne alueella poikkeaa selvästi koko maasta.
Suojelun ohella myös ilmastonmuutos on vaikuttanut linnuston kehitykseen saarilla. Helle on huomannut sen selvästi laskiessaan vanhoja arviointilinjoja viime kesinä.
Ilmastonmuutos näkyy selvästi saarilla
Pohjoinen lintulaji järripeippo on yksi esimerkki lajista, jonka ilmastonmuutos on lähes hävittänyt.
Vielä 1930- ja 40-luvuilla se oli runsaampi Krunnien saarilla kuin sen eteläinen vastike peippo.
Saarilla oli silloin nykyistä enemmän arktisia piirteitä. Jääkenttien keskelle lehti tuli puuhun useita viikkoja myöhemmin kuin lähimantereella.
Helle arvioi, että ohimenevien järripeippojen mielestä Krunnit ovat todennäköisesti näyttäneet takavuosikymmeninä pitkälti samalta kuin Tunturi-Lappi.
– Vielä 1970-luvun alussa järripeippokanta oli hyvin runsas, mutta nyt olen saanut siitä vain aivan yksittäisiä havaintoja.
Ilmastonmuutos näkyy Krunnien yli 80 vuoden kehityksessä pohjoisen lajiston väistymisenä.
Samaan aikaan monet eteläiset lajit ovat hakeutuneet Krunneille.
– Joka vuosi on jotain uutta. Vuonna 1939 ei ollut vielä yhtään punarintaa, naurulokkia, pikkulokkia, pikkutiiraa tai merimetsoa. Nyt niiden kannat ovat runsaita.
Metsissä on paljon kokonaan uusia lajeja. Sellaisia kuin mustapääkerttu, tiltaltti, mustarastas, räkättirastas, puukiipijä, talitiainen, sinitiainen, sirittäjä, peukaloinen, punarinta ja korppi, merikotka, ampuhaukka, suopöllö ja hiiripöllö.
Myös kyhmyjoutsen ja valkoposkihanhi liittyvät ilmastonmuutokseen.
– Niiden menestys täällä on riippuvaista ydinalueiden menestyksestä. Varttuneiden nuorukaisten ja aikuistuvien lintujen on tilanpuutteen vuoksi haettava pesimäalueensa ydinaluetta kauempaa.
Lintukantaan vaikuttavat monet muutkin tekijät
Muita selkeitä Krunnien lintulajien menestykseen vaikuttavia tekijöitä ovat pesimärauha, maan kohoaminen ja muutokset ympäröivillä alueilla.
Esimerkiksi metsien linnuston tiheys on laskenut samalle tasolle kuin mantereella vastaavanlaisissa metsissä. Se johtuu ennen kaikkea metsien rakenteen muuttumisesta maankohoamisesta seuraavan lajiston muutoksen myötä.
Kalansyöjät ja pohjaeläimiä syövät linnut menestyvät Krunneilla paremmin kuin mantereella ja rannikolla. Tämä johtunee ympäristön paremmasta tilasta ulkomerellä.
Samantyyppinen ilmiö koskee ruokkikantaa, joka on kasvanut räjähdysmäisesti. Törön pienellä luodolla voi pesimäaikaan nähdä satamäärin ruokkeja.
– Ne ovat voineet tulla jostain, missä ne ovat joutuneet häirinnän piiriin.
Krunnien linnustoon vaikuttaa siis myös se, mitä tapahtuu jossain aivan muualla. Varsinkin esiintymäalueen reunoilla missä heilahteluja on.
Helle kertoo räyskän ilmestymiseen ja häviämiseen liittyvän mielenkiintoisen tarinan.
Se vaihtaa herkästi maisemaa.
– Vuonna 1947 Tukholman eteläpuolisesta saaristosta siirtyi noin 200 räyskäparia Ruotsin puolelle Perämerta, Luulajan saaristoon. Täältä käsin räyskiä siirtyi pesimään Krunneille 1950-luvun alussa.
Enimmillään räyskiä oli Helteen mukaan Krunneilla 1970-luvulla, jolloin niitä oli yli 100 paria. 1980-luvun puolivälissä ne katosivat Krunneilta, ja samoihin aikoihin syntyi yhdyskunta Iin Astekarille.
Tällaiset äkilliset paikanvaihdot johtuvat pesinnän epäonnistumisesta, epäsuotuisia sääoloista, ihmisen häirinnästä tai pedoista.
Urbaanin luonnon muutokset koskevat myös Krunneja. Suojelun alussa lisääntynyt harmaalokkikanta on vähentynyt mitä todennäköisimmin lajin talviruokintapaikkoina toimineiden kaatopaikkojen vähenemisen seurauksena tuhannesta parista pariin sataan.
Entäpä tunnuslaji merihanhi?
Miten kävi merihanhelle, josta Krunnien suojeluajatus lähti 1930-luvulla?
Alue pelasti Perämeren merihanhikannan ja on toiminut turvasatamana monelle muullekin heikenneelle vesilintulajille.
Merihanhien pesimäkanta vankistui Krunneilla monen kymmenen vuoden ajan. Kovin suureksi pesivien parien määrä ei saarilla ole noussut missään vaiheessa. Voidaan kuitenkin olettaa, että hanhikanta on levinnyt Krunneilta koko Perämeren ympäristöön.
Viikkojen ajan kestävän sulkasadon ansiosta merihanhien määrästä Perämeren piirissä tiedetään paljon. Linnut ovat lentokyvyttömiä viikkojen ajan ja ne on helppo silloin laskea.
Parhaimmat sulkimisalueet Perämerellä ovat Ulkokrunni ja Hailuodon Isomatalan-Ulkoriisin karikot. Molemmat alueet ovat pesimäaikaan suojeltuja.
Ulkokrunnissa on enimmillään sulkinut noin 1 500 merihanhea ja Hailuodossa jopa 5 000-6 000. Vuonna 2019 huolestuttiin, kun Hailuodossa sulki vain 1 350 hanhea. Tänä vuonna Isomatalan- Ulkoriisin kareilla laskettiin taas lähes 3 700 sulkivaa merihanhea.
– Näin iso muutos ei voi mitenkään selittyä pesimämenestyksellä, vaan ilmiöön täytyy liittyä muutakin, mitä emme tiedä.
Yhtä kaikki Perämeren merihanhikanta on 2020-luvulla jotain aivan muuta kuin 1930-luvulla jolloin Ulkokrunni, perustettiin. Merihanhen suojelu on siltä osin onnistunut Krunneilla erinomaisesti.
Jutusta voi keskustella 25. elokuuta kello 23:een asti.