Tällaisia kuvia koronasta emme ole Suomessa nähneet. Koronaan kuolleen ihmisen ruumis on kääritty kauttaaltaan muovikelmuun viranomaisten määräyksestä. Vainaja makaa sairaalan sängyssä odottamassa kuljetusta.
Kuvan on ottanut Indonesiassa työskentelevä valokuvaaja Joshua Irwandi, ja se sijoittui tänä vuonna toiseksi kuuluisassa World Press Photo -valokuvakilpailussa.
Myös voittajakuva kertoo koronasta. Mads Nissenin kuvassa hoitaja halaa hoivakodin iäkästä asukasta ensimmäistä kertaa kuukausiin Sao Paulossa Brasiliassa.
– Korona on hallinnut uutiskuvien virtaa jo puolitoista vuotta. Pandemia kuitenkin näyttää eri puolilla maailmaa hyvin erilaiselta, sanoo New York Times -lehdessä työskentelevä kuvatoimittaja Mikko Takkunen.
Kuvavirtaa Aasian vinkkelistä
Takkusen työ on tilata ja valita kuvia New York Timesin ulkomaantoimituksen juttuihin. Hänen asemapaikkansa on ollut viime vuodet Hong Kong ja vastuualueena koko Aasia.
Sieltä käsin Takkunen on seurannut pandemian koko kaarta Kiinan Wuhanin ensimmäisistä tapauksista lähtien.
New York Times on yksi maailman suurimmista sanomalehdistä. Sillä on toimituksia ja kattava freelance-valokuvaajien verkosto ympäri maailmaa.
Suomessa koronakuvat siloiteltuja
Mikko Takkunen on pistänyt merkille, että suomalaisessa mediassa koronakuvissa on näkynyt paljon vähemmän kuolemaa ja sairaita ihmisiä kuin maailmalla.
– Kuvat ovat sanitoidumpia. Suomesta maailmalle päin on levinnyt lähinnä kuvia betoniporsaista Uudenmaan sulussa tai siistejä kuvia esimerkiksi rokotuksista, Takkunen sanoo.
Suomi on selvinnyt koronasta paljon vähemmällä kuin moni muu maa. Takkunen kuitenkin arvioi, että kyse on myös kulttuurieroista ja siitä, mihin toimittajat pääsevät tekemään työtään: Suomessa toimittajilla ei ole ollut asiaa esimerkiksi sairaaloiden teho-osastoille tai ambulansseihin. Myös vaikkapa hautajaisten kuvaamiseen kynnys on meillä korkealla.
Kärsimys näytetään läheltä
Toisin on monessa muussa maassa. New York Times julkaisi perusteellisen reportaasin kaoottisesta koronatilanteesta Italian Bergamossa keväällä 2020.
Silloin kuvaaja kiersi hoitohenkilöstön mukana potilaiden kotona ja seurasi näitä sairaalaan. Osan matka päättyi hautausmaalle. Bergamossa ruumishuoneet täyttyivät niin, että armeija joutui antamaan virka-apua vainajien kuljettamiseen.
Myös Britanniassa valokuvaajat pääsivät lopulta sairaaloihin, kun pandemia oli pahimmillaan.
Monissa kuvissa kärsimys näytetään hyvin läheltä, potilaan kotoa tai sairaalasängystä. Suomessa vastaava ei ole tapana.
– Jos kuva on otettu meille, varmistamme aina, että kuvaan on lupa ihmiseltä itseltään tai hänen omaiseltaan. Tästä ei tingitä, Takkunen kertoo.
Hänen mielestään karutkin kuvat koronasta ovat perusteltuja.
– Ne tuovat pandemian todellisuuden lähemmäksi. Ilman niitä monelle jäisi täysin vieraaksi, mitä korona pahimmillaan on.
Intiassa ruumisrovioita, Yhdysvalloissa rokotuskriittisyyttä
Takkunen on työssään seurannut koronakuvien virtaa kaikkialta maailmasta. Erityisesti hänelle ovat jääneet mieleen kuvat Intiasta ja Brasiliasta. Molemmissa maissa pandemia on karannut hallinnasta ja vaatinut valtavasti uhreja.
Intiassa esimerkiksi uutistoimisto Reutersin kuvaaja Danish Siddiqui kuvasi sairaaloiden kaaosta ja kaduilla lisähappea saavia koronapotilaita (Reuters). Brasiliasta Takkunen muistaa pysäyttävät ilmakuvat, joissa näkyvät kaupungin ympärille rakennetut ylimääräiset hautausmaat.
Yhdysvaltalaisessa mediassa koronakuvasto on kaksijakoinen, kuten on myös suhtautuminen pandemiaan. Rokotekriittisyys ja jopa koko pandemian kiistäminen on yleisempää ja näkyy mediassa. Fox Newsin kuvat pandemiasta näyttävät toisenlaisilta kuin vaikkapa New York Timesin.
Kun maailma sulkeutui keväällä 2020, New York Times toteutti poikkeuksellisen projektin: valokuvaajat yli 30 maassa kuvasivat samalla viikolla suurkaupunkien autioituneita katuja ja nähtävyyksiä. Tunnelma oli aavemainen, kun valomainokset vilkkuivat tyhjällä Time Squarella New Yorkissa ja Eiffel-tornin ympäristössä Pariisissa ei näkynyt ketään.
Kiina ei myönnä työlupia toimittajille
Takkusen mielestä pandemia on onnistuttu näyttämään uutiskuvissa totuudenmukaisesti ja monipuolisesti. Aina kuvia ei kuitenkaan ole helppoa saada. Esimerkiksi Kiina on oma lukunsa.
Takkusen mukaan riippumattoman median toiminta Kiinassa on hankaloitunut huomattavasti viime vuosina.
New York Timesilla oli ennen parinkymmenen hengen toimitus Pekingissä, mutta lähes kaikilta sen työntekijöiltä evättiin työlupa. Viisumia ei enää myönnetty edes maassa yli 20 vuotta asuneelle kirjeenvaihtajalle.
– Myös Hong Kongissa lehdistönvapaus on kaventunut. New York Times siirtääkin Aasian päämajansa Etelä-Koreaan Souliin.
Takkusen oma asemapaikka vaihtuu New Yorkin keskustoimitukseen. Tällä hetkellä hän työskentelee etänä kotiseudultaan Kontiolahdelta ja valmistelee perheen muuttoa Yhdysvaltoihin.
Hänen uransa on ollut kansainvälinen. Takkunen opiskeli kuvajournalismia Britanniassa ja työskenteli ennen New York Timesia yhdysvaltalaisessa Time-aikakauslehdessä.
Takkunen seuraa aktiivisesti kuvajournalismia eri puolilla maailmaa. New York Timesissa ohjeet kuvien käsittelyyn ovat selkeät: kuviin ei saa lisätä tai niistä ei saa poistaa mitään. Kuvankäsittelyohjelmalla korjataan vain valotusta ja kontrastia.
Uutiskuvia käsitellään mahdollisimman vähän
Uutiskuvissa Afganistanin kriisistä Mikko Takkunen on pistänyt merkille, että suomalaisessa mediassa kuvissa esiintyviltä henkilöiltä on sumennettu kasvoja. Tämä on tehty turvallisuussyistä.
– Meillä vastaavaa käytäntöä ei ole. Jos kasvoja ei voi näyttää, valitsemme toisen kuvan.
Takkunen muistaa vain yhden uutiskuvan, jossa sumennusta on käytetty. Kun Osama Bin Laden kuoli, valkoinen talo välitti medialle kuvan, jossa presidentti Barack Obama seurueineen jännitti operaatiota tilannehuoneessa.
– Kuvassa pöydällä ollut asiakirja oli sumennettu. Lehti päätyi kuitenkin käyttämään kuvaa, koska sen uutisarvo oli niin suuri.
Aiheesta voi keskustella 5.9.2021 kello 23.00 saakka.
Lue myös:
Tältä näyttää arki korona-Suomessa – yli 170 valokuvaajaa tallentaa poikkeustilaa