Vantaalainen Jouko Kokkonen tutkii tarkkaan havainnekuvaa tänä aamuna julkistetusta presidentti Mauno Koiviston muistomerkistä.
– Jos muistelen Koivistoa presidenttinä, ei tuo minusta anna oikein mitään kuvaa hänestä nuoremmalle polvelle. Olen ehkä hieman vanhanaikainen siinä mielessä, että näköispatsaat kuten tuo lähellä sijaitseva Mannerheim ovat enemmän mieleen, Kokkonen sanoo.
Palkintolautakunnan mukaan voittajatyö tuo uudenlaisen keveämmän näkökulman perinteisiin presidenttimuistomerkkeihin. Helsinkiläinen Paula Saarelma on samaa mieltä, ainakin osittain.
– Kyllä tämä on ainakin vähän keveämpi. Kiva, että on vähän erilaista. Ihan tämä idän ja lännen välillä, kaksi erilaista osaa -ajatus ei kuitenkaan aukea.
Palkintolautakunnan mukaan voittanut muistomerkkiehdotus sijoittuu Pikkuparlamentin puiston läpi kulkevan käytävän molemmin puolin. Sen materiaali, kiillotettu ruostumaton teräs, peilaa ohikulkijan ja teoksen ympäristön osaksi teosta.
Lautakunnan mukaan teos asettaa katsojan kahdenlaisen ajatusmaailman väliin ja heijastaa siten Suomen maantieteellistä asemaa idän ja lännen välissä sekä Koiviston roolia yhteistyön rakentajana.
Espoolaisen Simo Nivan silmään kokonaisuus on turhan kokeileva.
– Tästä tulee mieleen enemmän joku futuristinen juttu, näköispatsas olisi ollut paljon sopivampi.
Vantaalainen Eva Tawasoli pitää valintaa onnistuneena. Hän arvelee teoksen kuvaavan hyvin Koivistoa henkilönä.
– Muistomerkki varmastikin kuvastaa presidenttiä. Hänhän oli taitava tekemään yhteistyötä Neuvostoliiton kanssa.
Ylen uutinen voittajatyöstä kirvoitti kymmenittäin kommentteja sekä puolesta että vastaan. Osa keskustelijoista kaipaisi muistomerkiltä esittävyyttä, osan mielestä valittu teos antaa juuri sopivasti tilaa ajatuksille.
"Täydellinen valtion päämiehen muistomerkiksi"
Galleristi, kuraattori ja entinen taidekriitikko Veikko Halmetoja pitää tuomariston valintaa onnistuneena ja odotettuna. Hän luonnehtii Kirsi Kaulasta erinomaiseksi taiteilijaksi, mutta Välittäjä-teosta hän pitää kuvien perusteella kohtalaisen perinteisenä muistomerkkinä.
– Tuomariston perusteluissa korostettiin nykytaiteenomaisuutta, mutta aika vähänhän meillä aidosti on merkkihenkilöiden muistomerkkejä, jotka perustuisivat vaikkapa jollekin aineettomalle elementille. Eli siinä mielessä tämä on kuitenkin aika perinteinen teos.
Halmetojan mukaan vaikkapa Marja Kanervon suunnittelema Suomenlinnan vankileirin muistomerkki on onnistunut esimerkki rohkeasta, erilaisesta lähestymistavasta.
– Tällaisissa merkkihenkilömuistomerkeissä ei olla Suomessa vielä valmiita tekemään näin rohkeita valintoja, hän arvioi.
Taideasiantuntija, filosofian tohtori Pauliina Laitinen luonnehtii teosta ja valintaa monin tavoin onnistuneeksi.
– Se on tyylikäs, harmoninen, dynaaminen, puhutteleva, mutta myös aavistuksen liian neutraali ja siloteltu eli täydellinen taideteos valtion päämiehen muistomerkiksi.
Laitinen näkee teoksen muotokielessä monien muiden tavoin jotain tuttua ja jotain symbolista.
– Näen tässä sekä presidentti Koiviston vauhdikkaan hiuskiehkuran että hänet luotsaamassa Suomea läpi muutosten tuulien kylmän sodan päätteeksi.
Taiteilija Kirsi Kaulanen kertoi kilpailutöiden palkintotilaisuudessa inspiroituneensa Koiviston elämänkaaresta, joka kulkee työläisestä presidentiksi.
– Se kaari kuvaa suomalaisuutta ja suomalaista yhteiskuntaa aika hyvin. Lähdin siitä kehittelemään teoksen nousevaa muotoa.
Kaulasta kiehtoo ajatus siitä, että teokset ottavat katsojan sisäänsä. Niinpä tässäkin työssä katsoja pääsee kävelemään muistomerkin läpi, sillä teos sijoittuu puiston läpi kulkevan käytävän molemmin puolin.
Lue lisää: