Turun yliopiston tutkimuksessa havaittiin seisomisen olevan yhteydessä insuliiniherkkyyteen. Päivittäisen seisomisajan lisääminen saattaa siten olla avuksi pitkäaikaissairauksien ennaltaehkäisyssä.
Paikallaanolon, istumisen tauottamisen ja seisomisen vaikutuksista insuliiniresistenssiin tiedetään vasta vähän.
Journal of Science and Medicine in Sport -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että seisominen on yhteydessä parempaan insuliiniherkkyyteen riippumatta päivittäisen liikunnan tai istumisen määrästä, kunnosta tai ylipainosta.
– Tätä yhteyttä ei ole ennen osoitettu. Nämä löydökset kannustavat entisestään korvaamaan osan päivittäisestä istumisajasta seisomisella, varsinkin jos liikkumissuositukset eivät täyty, sanoo tohtorikoulutettava Taru Garthwaite Turun yliopistosta.
Tutkimuksessa mukana työikäisiä aikuisia
Tutkimuksessa selvitettiin paikallaanolon, liikkumisen ja kunnon yhteyksiä insuliiniherkkyyteen vähän liikkuvilla työikäisillä aikuisilla, joilla on kohonnut riski sairastua tyypin 2 diabetekseen ja sydän- ja verisuonisairauksiin.
Tutkimuksen perusteella ei vielä voi ennustaa syy-seuraussuhteita, mutta tulokset viittaavat siihen, että päivittäisen seisomisajan lisääminen saattaa auttaa elintapasairauksien ehkäisyssä, jos liikuntasuositukset eivät täyty.
Tutkimus myös korostaa terveen kehonkoostumuksen tärkeyttä aineenvaihdunnalliselle terveydelle.
Tulosten mukaan kehon rasvoittuminen oli liikuntaa, kuntoa ja istumista tärkeämpi tekijä insuliiniherkkyyden kannalta. Seisominen puolestaan oli yhteydessä insuliiniherkkyyteen itsenäisesti, kehonkoostumuksesta riippumatta.