– Keskustelu lukutaidosta on keskustelua vallasta ja siitä, kuka määrittelee, miten täällä pitää elää. Niinkö, että on lukenut Eino Leinoa ja Väinö Linnaa? Entä jos toinen kaveri osaa tehdä skeittilaudalla frontside ollien, siitä hienot kalansilmävideot, ja keksii siihen rap-riimit, niin onko se huonompi, kysyy kielitieteilijä Janne Saarikivi.
Saarikivi on Ylen kolumnisti, joka on urallaan toiminut professorina ja tutkinut suomalais-ugrilaisia kieliä.
Keskiviikkona 8. päivä syyskuuta vietetään YK:n kansainvälistä lukutaitopäivää, mikä palauttaa mieleen suomalaisnuorten heikentyneet PISA-tutkimustulokset parin vuoden takaa.
Helsinkiläisen Oulunkylän yhteiskoulun äidinkielen opettaja Virva Lehmusvaara on huomannut työssään, että yhä useampi nuori ei pysty lukemaan kokonaista teosta. Nuorilla on tarvittavat akateemiset taidot lukemiseen, mutta pitkäjänteinen keskittymiskyky ei välttämättä riitä.
– Usein heikosta lukutaidosta syyllistetään nuoria itseään, mutta nuoret tarvitsevat lukevan aikuisen mallin. Jos he näkevät aikuisia, joille lukeminen on varteenotettavaa tekemistä, sillä on tutkitusti iso merkitys.
Sosiaalinen media vie aikaa sekä nuorilta että aikuisilta. Perinteisen kirjallisuuden lukeminen jää vähemmälle.
– Jos ottaa huomioon, millainen nuorten nykyinen mediaympäristö on, olisi ihmeellistä, jos lukutaito ei olisi heikentynyt. Siis perinteinen lukutaito, joka kohdistuu esimerkiksi kirjoihin, kun uudet mediat ovat luonteeltaan niin erilaisia, Saarikivi sanoo.
Lukutaito on vielä nuori ilmiö
Kielitieteilijän näkökulmasta mediaympäristön muutos ei kuitenkaan näyttäydy pelkästään huonona asiana vaan enemmän luonnollisena kehityskulkuna.
Saarikiven mukaan lukutaito on hyvin nuori ilmiö. Lukutaito yleistyi Suomen väestössä vasta 1800-luvun lopulla, ja sekin oli aikaista verrattuna moniin muihin alueisiin maailmassa. Noin 4–5 sukupolven ajan kirjallinen viestintä standardoitujen yleiskielten puitteissa on ollut keskeinen tapa välittää viestejä.
– Jos muutaman sukupolven ikäinen luku- ja kirjoitustaidon ymmärtämisen tapa vaihtuu muunlaiseksi tavaksi lukea ja tuottaa tekstejä esimerkiksi multimodaalisissa ympäristöissä, se on vain muutosta. Ei ole välttämättä todennettavissa, että se edellinen tapa oli parempi.
Multimodaalisella viestinnällä Saarikivi tarkoittaa esimerkiksi somevideoita, joissa on puhetta, tekstejä ja graafisia elementtejä.
– Tämä on paluuta aikaisempaan kommunikaatioon. Se on ollut lihallista, ruumiillisen puhutun kielen ilmaisua.
Nuoret ovat päteviä someviestinnässä
Myös emojit, jotka nykyään korvaavat sanoja kirjoitetuissa viesteissä, ovat kielitieteilijän mielestä paluuta viestinnän alkujuurille. Kirjoitusjärjestelmän historia nimittäin perustuu kuviin. Egyptiläisten hieroglyfit olivat kuvia. Kiinassa ja Japanissa kirjoitusmerkit ovat edelleen kuin pieniä kuvia.
– Käyttämämme kirjaimet ovat abstrahoituja emojeita, Saarikivi kiteyttää.
Sosiaalinen media on tehnyt käyttäjistään yhtä aikaa tekstin lukijoita ja tuottajia. Saarikivi haluaa kääntää kysymyksen nuorten lukutaidon heikkenemisestä päälaelleen.
– Nuoret ovat hyvin päteviä multimodaalisten medioiden käyttäjiä ja tuottajia, ja he pystyvät siellä luovimaan. Pitäisikö olla enemmän huolissaan varttuneemman väestön kyvyistä käyttää nettiä ja sieltä tulevaa informaatiota?
Monipuolinen lukutaito auttaa erottamaan faktan ja fiktion
Äidinkielen opettaja Virva Lehmusvaaran mukaan syvällinen lukutaito on tärkeää, jotta nuoret osaisivat erottaa erilaisia tekstilajeja toisistaan ja tietää, miten luetaan esimerkiksi uutista tai kaunokirjallisuutta. Lukutaito tarkoittaa myös sitä, että osaa erottaa faktan ja fiktion toisistaan.
– Äidinkielen opettajilla on avainasema siinä, että osaisimme tarjota oikeanlaista luettavaa eri-ikäisille lukijoille. Yläkouluikäisillä voi olla mustavalkoinen käsitys lukemisesta. Jos he ovat lukeneet kaksi kirjaa, ja kumpikin olivat huonoja, se voi tarkoittaa heille, että kaikki kirjat ovat huonoja.
Myös kielitieteilijä Saarikivi toivoo, että perinteinen lukutaito, jollaiseksi viimeiset neljä tai viisi sukupolvea ovat sen käsittäneet, ei katoaisi kokonaan.
– Eri tyyppisiin teksteihin tutustuminen lisää kykyä sietää erilaisia ajatuksia ja suvaitsevaisuutta. Tämä vähentää mustavalkoisuutta ja kuplautumista. Samalla saa kriittisyyttä erilaisiin viesteihin, joita sosiaalisessa mediassa tuputetaan.
Lehmusvaara uskoo, että ihmisten viehtymys tarinoihin säilyy myös tulevaisuudessa. Niitä voidaan kuitenkin kertoa monin eri keinoin.
– Äänikirjat ovat nousussa, ja monet oppilaat tykkäävät niistä. Äänikirjat ovat hyvä lisä tälle kentälle, mutta eivät yksinään ratkaise tilannetta.
Kaksi kolmasosaa pojista lukee vain, jos heidän on pakko
Kansainvälisesti verrattuna suomalaisnuorten lukutaito on kuitenkin edelleen hyvällä tasolla.
Vuoden 2019 PISA-tutkimuksessa suomalaiset sijoittuivat OECD-maiden parhaimmistoon Viron, Kanadan, Irlannin ja Korean kanssa.
Lukutaito on silti heikentynyt pitkällä aikavälillä Suomessa, kuten OECD-maissa keskimäärin.
Suomen tyttöjen ja poikien ero lukutaidossa oli OECD-maiden suurin. Kaksi kolmasosaa pojista lukee vain, jos heidän on pakko.
Lue myös: