Olet todennäköisesti törmännyt mallitarinaan.
Ne ovat toisiaan muistuttavia tarinoita, jotka pyörivät sosiaalisen median postauksissa ja lehtien palstoilla. Näin analysoivat viime vuonna ilmestyneen Kertomuksen vaarat – Kriittisiä ääniä tarinataloudessa -kirjan kirjoittajat.
Kun tarinan formaatti on tuttu, siitä voi tykätä ja sen voi jakaa epäröimättä, kirjan kirjoittanut tutkijajoukko pohtii. Mallitarina voi kuulostaa vaikkapa tältä:
Ohikulkija auttaa, kun luottokortti ei toimi. Kela petti, tuet jäivät saamatta ja systeemi on epäreilu. IT-guru sairastuu, menee metsään, oivaltaa jotain suurta – ja kertoo siitä nyt just sulle.
Monimutkaisessa maailmassa mallitarinat lohduttavat.
Monimutkaisessa maailmassa mallitarinat lohduttavat.
Mallitarina ei hämmennä. Sitä lukiessa ei tarvitse pohtia, kuka on hyvä ja kuka paha. Opetusta ei tarvitse kaivaa rivien välistä, vaan se suorastaan hyppää silmille. Hähmäinen maailma on hetken selkeä.
Meille toimittajille mallitarinat ovat ihania vaaleita, nopeita hiilihydraatteja. Sokeria, josta tulee hyvä mieli. Juttuja, jotka hyppäävät nopeasti luetuimpien listan kärkeen – myös Ylellä.
Hyvän tarinan houkutus on vastustamaton, siihen sortuu, se vie mukanaan.
Mallitarinoihin sorrutaan, mutta pöhnä seuraa myöhemmin.
Voi käydä niin, että mallitarinan ja journalististen ihanteiden välillä on ristiriita. Olisiko todellisuus ollut sittenkin monimutkaisempi?
Usein kai olisi.
Aina ei edes tarvitse ammentaa perinteisten mallitarinoiden laarista. Kuluvan viikon budjettiriihi tarjoaa sopivan esimerkin: Toimittajat tempautuvat niin mielellään tarinaan ilmastotoimista riitelevistä vihreistä ja keskustasta, että muiden puolueiden kantojen kanssa on vähän niin ja näin. Ne unohdetaan kysyä – tai niistä ei ylipäänsä kiinnostuta.
Kiinnostuminen saattaisi tarkentaa kuvaa siitä, missä ilmastopäätöksien kipukohdat ovat – ja miksi. Mutta hyvän tarinan houkutus on vastustamaton, siihen sortuu, se vie mukanaan.
Ja koska sosiaalisessa mediassa jaetaan ensisijaisesti reaktioita, on tunteita herättävä tarina varmasti myös jaettu.
En uskalla väittää, etteikö hyvää journalistista juttua voisi jakaa saatteella ”tämä”, mutta usein sellainen kuuluisi kai jakaa enemminkin saatteella: ”Nämä.”
Kertomuksen vaarat -kirjassa pohditaan osuvasti, miten monet, tuttua kaavaa noudattavat tarinat voi jakaa sosiaaliseen mediaan vain saman- ja oikeamielisyyttä vahvistavalla minimaalisella saatteella: ”Tämä.”
Kirjan luettuani aloin pohtia, voisiko tästä muotoilla jonkin antiteesin. En uskalla väittää, etteikö hyvää journalistista juttua voisi jakaa saatteella ”tämä”, mutta usein sellainen kuuluisi kai jakaa enemminkin saatteella: ”Nämä.”
Nämä erilaiset näkökulmat, nämä monimutkaiset ratkaisemattomat ongelmat. Nämä erilaiset maailmankuvat, arvot ja ideologiat.
Nämä kaikki ulottuvuudet vaikeasti tarinallistuvassa todellisuudessa, joita journalismin on puolustettava yksinkertaisten tarinoiden imua vastaan.
Robert Sundman
Kirjoittaja on Ylen politiikan toimittaja.
Voit keskustella aiheesta huomiseen perjantaihin 10. syyskuuta klo 23 saakka.