Suomen elokuussa toteuttamaa evakuointioperaatiota Afganistanissa on pidetty onnistuneena.
Viranomaisten mukaan alkuperäiset odotukset jopa ylittyivät sen jälkeen, kun Suomen sotilaat saapuivat avuksi Kabulin lentokentälle.
Suomeen saatiin tuotua parissa viikossa 414 ihmistä. Heistä viitisenkymmentä oli Suomea palvelleita afganistanilaisia: kymmenkunta nykyistä ja parikymmentä entistä lähetystön työntekijää sekä parikymmentä turvamiestä perheineen.
Vastaamatta on kuitenkin laajempi kysymys. Kantoiko Suomi tarpeeksi vastuuta evakuoinnin tarpeessa olevista afganistanilaisista, joilla on side Suomeen?
Ei kantanut, sanovat tutkijat Charly Salonius-Pasternak Ulkopoliittisesta instituutista ja Ilmari Käihkö Ruotsin maanpuolustuskorkeakoulusta.
He pitävät hallituksen päättämiä rajauksia pelastettavista mielivaltaisina: esimerkiksi sitä, että vuoden 2016 jälkeen työsuhteessa olleet evakuoitiin, mutta ennen vuotta 2016 olleet ei.
– Aikaraja on täysin keksitty, sanoo Salonius-Pasternak.
Käihkön mukaan Ruotsissa tiedostettiin jo vuosia sitten esimerkiksi sotilaita auttaneiden tulkkien ongelmallinen asema, toisin kuin Suomessa.
– Ruotsi on kantanut heistä moraalisen vastuun jo vuonna 2014 ja on nytkin yrittänyt tehdä parhaansa, Käihkö sanoo.
Monet muutkin maat ovat toivottaneet tervetulleiksi kaikki puolustusvoimilleen ja suurlähetystölleen työskennelleet afganistanilaiset vartijoita ja tulkkeja myöten, Suomi ei.
Osa maista on tarjonnut turvaa myös ihmisoikeusaktivisteille, toimittajille ja kansalaisjärjestöjen työntekijöille. Suomi ei ole tällaisia ryhmiä toistaiseksi listoilleen nimennyt.
Suomi pani pyörän pyörimään vasta, kun uhka oli silmien edessä
Afganistanista paikalta palkattujen työntekijöiden tilannetta alettiin pohtia ulkoministeriössä maalis–huhtikuussa, kertovat Ylen haastattelemat ulkoministeriön virkamiehet.
Oli ollut jo pitkään selvää, että jos Yhdysvallat lähtisi Afganistanista, muutkin lähtisivät. Kriisinhallintaoperaatio ei toimisi ilman Yhdysvaltoja.
Presidentti Donald Trumpin johtama Yhdysvallat oli luvannut vuotta aiemmin Talibanille vetää joukot maasta sillä ehdolla, että ääriliike ei tukisi terrorismia ja suostuisi rauhanneuvotteluihin Afganistanin hallituksen kanssa.
Huhtikuussa 2021 presidentti Joe Biden ilmoitti, että amerikkalaiset alkavat vetäytyä toukokuun alussa.
Suomen viimeiset sotilaat poistuivat Afganistanista kesäkuussa.
Jo siihen mennessä osa maista oli alkanut tarjota turvapaikkoja heille työskennelleille afganistanilaisille. Näin toimivat muun muassa Ranska ja Norja.
Suomi ei ollut valmis tekemään vastaavia päätöksiä vielä tässä vaiheessa. Siihen oli monta syytä.
Ensinnäkin, Suomella oli ongelma: mitään valmista afganistanilaisten auttamiseen sopivaa lakia tai viisumijärjestelmää ei ollut. Useilla Afganistanissa sotineilla ja rauhaa turvanneilla mailla sellainen oli, mutta Suomi ei ollut tilanteeseen valmistautunut.
Työ piti aloittaa nollapisteestä.
Touko–kesäkuussa ulkoministeriö päätyi siihen, että paremman puutteessa juridiseksi työkaluksi kävisi ulkomaalaislain 93. pykälä. Lainkohta on poikkeuksellinen: se antaa hallitukselle täyden, poliittisen harkintavallan ulkomaalaisten ottamisesta maahan erityisellä humanitaarisella perusteella.
Siihen turvauduttaisiin, jos Afganistan romahtaisi ja Suomen palveluksessa olleita ihmisiä pitäisi saada pois maasta ääri-islamistien kostotoimien vuoksi.
Ulkoministeriö alkoi rakentaa kesäkuussa suunnitelmaa paikalta palkattujen evakuoimiseksi.
Pykälä oli kuitenkin kankea, ja sen soveltamisessa kesti pitkään. Se vaati kolmen ministeriön – sisäministeriön, ulkoministeriön ja työ- ja elinkeinoministeriön – yhteisen esityksen ja yhteisen tilannekuvan.
Toinen syy evakuointipäätösten hitaudelle oli se, ettei Suomi halunnut lähettää väärää signaalia. Suomi halusi näyttää uskovansa Afganistanin hallintoon ja odotti viimeiseen asti Dohassa käytävistä neuvotteluista poliittista ratkaisua sotilaallisen sijaan.
Kolmas syy oli liian ruusuinen tilannekuva. Useat Ylen haastattelemat virkamiehet myöntävät, ettei todellista painetta päätöksentekoon koettu, ennen kuin tilanne alkoi kriisiytyä Talibanin edettyä nopeasti.
Päätös mahdollisesti satojen ihmisten evakuoinnista oli sekä hallinnolliselta että poliittiselta kannalta Suomessa ennenkuulumaton.
– Voi olla, että tilanne vaati kypsyttelyä. Piti ehkä nähdä konkreettisesti se mahdollisuus, että päädytään huonoimpaan skenaarioon tai sen ylikin, sanoo ulkoministeriön Afganistan-tiiminvetäjä Matti Keppo.
Keppo on työskennellyt itsekin Kabulin-lähetystössä.
Virkamiesten valmistelutyö sai todellista vauhtia vasta heinäkuun lopussa, kun Taliban rynnisti Afganistanissa kaupungista toiseen.
Suomen ensimmäinen evakuointipäätös syntyi perjantaina 13. elokuuta.
Norja aloitti evakuoinnit jo kesäkuussa
Kaikki maat eivät olleet yhtä toiveikkaita kuin Suomi.
Ranska oli alkanut lennättää satoja palveluksessaan olleita afganistanilaisia pois maasta jo toukokuun puolivälissä. Ranska sai muut maat yllättäneestä operaatiostaan ja pessimismistään kritiikkiä.
Muutamaa viikkoa myöhemmin myös Norja päätti tarjota turvapaikkaa niille paikallisille, jotka olivat tehneet töitä norjalaisjoukoille tai -diplomaateille.
– Kun otetaan huomioon Afganistanin turvallisuustilanne, hallitus pitää tarpeellisena sallia sotilas- ja siviilihenkilöstön siirron turvaan Norjaan, jos he sitä pyytävät, maan oikeusministeriö kirjoitti muistiossaan 3. kesäkuuta.
Heinäkuussa Yhdysvallat ja Kanada ilmoittivat aikovansa tuoda maihinsa pikaisesti tuhansia tulkkeja ja muuta henkilökuntaa Afganistanista.
Vaikka Talibanin shokkieteneminen yllätti kaikki, toiset maat saivat päätöksiä aikaan nopeammin kuin toiset lakien puuttumisesta huolimatta.
Esimerkiksi Tanska pääsi sopuun evakuoinneista keskiviikkona 11. elokuuta, jolloin Taliban oli vielä päivien päässä Kabulista. Päivä Tanskan päätöksen jälkeen Suomessa ennustettiin esitykseen menevän yhä pari viikkoa.
Ruotsi evakuoi ISAF-tulkkeja, Suomi ei
Afganistanin sodan jatkuessa vuosikausia oli tullut selväksi, ettei Talibania saada kokonaan nitistettyä maan eri kolkista.
Monet maat olivatkin tuoneet Afganistanista sotilaidensa rinnalla kulkeneita tulkkeja jo ensimmäisen kriisinhallintavaiheen, ISAF-operaation, päätyttyä vuonna 2014.
Esimerkiksi Ruotsi otti tuolloin vastaan 69 tulkkia perheenjäsenet mukaan lukien. Näin olivat toimineet myös muun muassa Norja, Ranska, Kanada, Britannia ja Yhdysvallat.
Suomi ei näin toiminut.
Suomen palkkalistoilla oli ISAFin alkuvuosina 2002–2007 yhteensä 17 tulkkia ja muuta henkilöä. Heille ei organisoitu Suomesta suojelua ISAFin päätyttyä, eikä nytkään.
Elokuussa moni maa ulotti evakuointinsa jäljellä oleviin ISAF-tulkkeihin. Esimerkiksi Ruotsin hallitus lupasi ottaa vastaan kaikki puolustusvoimille työskennelleet afganistanilaiset koko 20 vuoden ajalta.
Ulkoministeri Ann Linden mukaan myös entiset tulkit olivat “vakavassa vaarassa”.
Pyrkimys ei lopulta onnistunut hyvin: vain harva tulkki kaikkiaan noin 300:sta saatiin evakuoitua Ruotsiin.
Mutta päämäärä oli oikea, sanoo Ilmari Käihkö, sotatieteiden dosentti Ruotsin maanpuolustuskorkeakoulusta. Hän ihmettelee, miksi Suomella on erilainen suhtautuminen tulkkeihin.
– Ruotsissa on jo 2014 tiedostettu, että tästä voi tulla ongelma ja on silloin tehty peliliikkeitä, Käihkö sanoo.
Hän kertoo havainneensa, että Suomessa entiset rauhanturvaajat eivät ole juurikaan nostaneet meteliä tulkkien asemasta. Maailmalla veteraanit ovat vaatineet tulkkien pelastamista aktiivisesti, myös Ruotsissa, ja jopa organisoineet heidän evakuointejaan vapaaehtoisvoimin.
Käihkö on itsekin entinen rauhanturvaaja ja palvellut Tsadissa. Hänen mukaansa työskentely toisen maan sotilasvoimille tekee tulkeista automaattisesti maalitauluja.
– Fakta on: operaatio on ollut riippuvainen näistä henkilöistä. Totta kai silloin on velvollisuus evakuoida heitä, hän sanoo.
Hänen mukaansa vuosienkin takainen työsuhde voi olla riski nyky-Afganistanissa. Joillakin paikallisilla voi olla halua käräyttää länsimaille työskennelleitä “agentteja” saadakseen hyvät välit uusiin hallitsijoihin.
Vielä vaarallisempaa Käihkön mielestä on se, että Taliban sai haltuunsa länsimaiden biometrisiä laitteita, jotka sisältävät dataa paikallisista työntekijöistä.
– Ei ole kyse vain siitä, mitä ihmiset muistavat, vaan mitä tietokantoihin on laitettu. Niissä on rekisteröityinä hirveä kasa ihmisiä, hän sanoo.
Huolehtivatko muut Suomen käyttämistä tulkeista?
Puolustusvoimat ei halua kommentoida sitä, että Suomi jätti tulkit evakuoimatta.
– Meillä ei ole tähän näkemystä. Ne ovat valintoja, joita on tehty ulkoministeriön johdolla. Me emme sitä arvioi, tiedotuspäällikkö Max Arhippainen sanoo.
Arhippainen kertoo kuitenkin kysyttäessä, että puolustusvoimat teki laskelman palkkaamiensa tulkkien määrästä elokuussa oma-aloitteisesti.
Ilmari Käihkö arvelee, että Ruotsi on voinut evakuoida käytännössä myös Suomen käyttämiä tulkkeja.
Tämä juontuu siitä, että Suomi hyödynsi Afganistanissa enimmäkseen yhteisiä tulkkeja. Heidän palkkansa maksoi kulloinkin operaatiota johtanut maa.
Vuosina 2004–2007 suomalaisjoukot toimivat osin Ruotsin, Norjan ja Britannian alaisuudessa ja vuodesta 2008 lähtien kokonaan Saksan alaisuudessa.
Puolustusvoimat kieltäytyy kommentoimasta sitä, onko heidän käyttämiään tulkkeja evakuoitu Ruotsiin, Saksaan tai muihin maihin.
Max Arhippaisen mukaan asiaa ei voi vahvistaa eikä kiistää, koska se liittyy evakuoitujen henkilöllisyyksiin.
Hän sanoo kuitenkin, että Suomea auttaneiden yhteistulkkien määrää tai henkilöllisyyksiä on jälkikäteen lähes mahdotonta selvittää, koska tulkit siirtyivät säännöllisesti joukoista toiseen.
Tanskan hallitus tosin päätti, että pääsyä Tanskaan voivat hakea myös muiden maiden työllistämät tulkit, jos he eivät pysty saamaan apua työsuhteen solmineesta maasta. Ehtona oli, että tulkit kokevat olevansa henkilökohtaisesti uhattuna myös Tanskaan liittyvien yhteyksiensä vuoksi.
“Ei vain ollut halua tehdä sitä”
Kriisinhallintaan perehtynyt Ulkopoliittisen instituutin johtava tutkija Charly Salonius-Pasternak ei ymmärrä, miksi Suomi ei ottanut tulkkeja vastaan jo vuosia sitten.
Vähintäänkin lakipohjaa olisi voinut luoda jo paljon ennen tätä kesää, hän sanoo.
Monet maat olivat tehneet plan B:n siltä varalta, että evakuointitarve tulee eteen. Esimerkiksi Britanniassa afganistanilaisten tuloon varautuva ohjelma valmistui joulukuussa 2020.
– Jos sanotaan, että tämä tapahtui nopeasti – sori vaan, se ei pidä paikkaansa. Ei vain ollut halua tehdä sitä, Salonius-Pasternak kritisoi.
Itse Kabulin-evakuointioperaatio vietiin läpi hyvin Suomesta lähetetyn sotilasosaston avulla, hän kehuu.
– Se miten näkee onnistumiset, riippuu siitä, koska laittaa kellon tai laskurin käyntiin. Jos kaksi viikkoa sitten, niin jees, meni hyvin. Mutta jos kaksi kuukautta tai kaksi vuotta sitten, niin sitten ei, hän sanoo.
Myös Ruotsin maanpuolustuskorkeakoulun Ilmari Käihkö ihmettelee, miksei Suomi alkanut valmistella lakeja jo vuosia sitten. Hän on tutkinut muun muassa Suomen ja Ruotsin Afganistan-strategioita ja sanoo vetäytymisen merkkien olleen ilmassa kymmenen vuotta.
Supo teki selvityksen turvamiehistä jo päätöstä edeltäneellä viikolla
Suomi jätti tulkkien lisäksi Afganistaniin ison osan vartijoistaan.
Suomen linja poikkeaa tässäkin Ruotsista, Käihkö sanoo. Ruotsi evakuoi hänen tietojensa mukaan lähetystön kaikki vahdit, myös alihankkijat.
Suomelle alihankkijasuhteesta tuli vedenjakaja: hallitus perusteli evakuoinnin eväämistä vartijoilta sillä, että he eivät olleet suorassa työsuhteessa Suomen valtioon.
Charly Salonius-Pasternak ei usko Talibanin “kauhean paljon” juridisesti miettivän, keneltä vartijan palkka on tullut. Hän sanoo, että vartijoiden palkkaaminen alihankkijayritysten kautta on Afganistanin oloissa normaalia.
Pitkällisen harkinnan jälkeen hallitus laajensi evakuoinnit viime hetkellä, tiistaina 24. elokuuta, koskemaan noin kolmasosaa turvahenkilökunnasta: niin sanottua lähiturvatiimiä, joka liikkui diplomaattien mukana lähetystön ulkopuolella, “Suomen lippu hihassa”.
Loput vartijat ja vahtimestarit, jotka partioivat Suomen rakennusten edustalla ja tarkistivat sisään pyrkivien laukkuja, jäivät Kabuliin. He ovat kertoneet Ylen haastatteluissa kokevansa uhkaa Talibanin taholta.
Lähetystön palkkalistoilla olleet siivoojat ja kokit evakuoitiin.
– Kyllä, on katsottu, että he ovat vaarassa, koska he ovat suorassa työsuhteessa Suomeen. Jos Taliban saa tietää, että he ovat meidän palveluksessamme, ei ole hirveästi eroa, mitä hommaa he ovat tehneet meille, sanoo ulkoministeriön Afganistan-erityisedustaja Pekka Kaihilahti.
Suojelupoliisi kertoo Ylelle saaneensa pyynnön tehdä taustaselvitykset turvamiehistä ja heidän perheenjäsenistään jo yli viikkoa ennen lopullista evakuointipäätöstä.
Listoilla esiintyivät myös kehitystyöntekijät
Ulkoministeriön virkamiehet olivat pitäneet “turvaurakoitsijoita”, eli turvamiehiä ja vartijoita, esillä suunnitelmissaan keväästä alkaen. Virkamiehet hahmottelivat mahdollisiksi avustettaviksi ryhmiksi myös puolustusvoimien tulkkeja sekä Suomen rahoittamissa kehityshankkeissa työskennelleitä afganistanilaisia.
Ulkoministeriön Afganistan-tiiminvetäjän Matti Kepon mukaan harkinnassa olivat myös he, joiden työsuhde Suomeen oli vanhempaa perua kuin vuodelta 2016.
Tämä selviää myös hallituksen 13. elokuuta päivätystä muistiosta. Siinä lukee, että edellä mainittujen ryhmien “avustamismahdollisuuksia tarkastellaan myöhemmissä vaiheissa”.
Miksi näitä ryhmiä ei lopulta valittu Suomen listalle?
– Virkamiesnäkökulmasta raja piti vetää johonkin, ja oli poliittinen päätös, mihin se raja vedetään, toteaa Afganistan-erityisedustaja Pekka Kaihilahti.
Kansalaisjärjestöjen työntekijöitä, toimittajia ja ihmisoikeus- ja naisaktivisteja tuotiin elokuussa muun muassa Saksaan ja Ruotsiin.
Suomi on tukenut Afganistanissa kehitysvaroin muun muassa naistoimittajien koulutusta, tyttöjen seksuaali- ja terveyspalveluja tarjoavaa järjestöä ja Afganistanin ihmisoikeuskomissiota.
Kaihilahden mukaan kehityshankkeissa työskenteleviä ei voi kohdella yhtenä ryppäänä. Osa on ollut hankkeissa, joita Suomi on rahoittanut esimerkiksi YK:n tai Maailmanpankin kautta.
Paikallisten työntekijöiden yksilölliset taustat, todelliset uhat ja linkit Suomeen pitäisi pystyä selvittämään, hän sanoo. Sen arvioiminen on vaikeaa, varsinkin kun Suomella ei ole enää henkilöstöä Afganistanissa.
Suojelupoliisin mukaan se ei ole asettunut vastustamaan minkään ryhmän evakuointia Suomeen. Supo kertoo tehneensä taustatarkistukset kaikista evakuointilistalla olleista, eikä ole nähnyt estettä heidän evakuoinneilleen.
Suomen valtio päätti evakuoida entisistä työntekijöistään ne, joiden työsuhde oli ollut voimassa viimeistään vuonna 2016. Matti Kepon mukaan etsinnässä oli ajankohta, joka olisi “riittävän lähellä nykyhetkeä”.
Ulkopoliittisen instituutin Salonius-Pasternakin mielestä aikaraja on “täysin keksitty”.
– Täysin mielivaltaisesti valittu rajaus, jolla ei ole mitään analyyttista selitystä tai logiikkaa. Valittiin vain päivä, Salonius-Pasternak sanoo.
Laajennetaanko evakuointilistaa enää koskaan?
Virkamiehet korostavat, että Suomen mahdollisuudet auttaa ihmisiä ulos Kabulin kentän kautta olivat elokuussa rajalliset, ja priorisointia oli pakko tehdä.
Jos olisi odotettu evakuointipäätöstä, joka olisi koskenut kaikkia harkinnassa olleita yhtä aikaa, ei ensimmäisiäkään avuntarvitsijoita olisi ehkä saatu ulos maasta, Pekka Kaihilahti sanoo.
Varsinkin Suomen kansalaisten ja oleskeluluvan haltijoiden määrä yllätti viranomaiset.
Käytännössä nimilistat muodostuivat kesän kaoottisina viikkoina enimmäkseen siten, että Suomelle työskennelleet ja muut suojelua pyytäneet ottivat ulkoministeriöön itse yhteyttä.
– Tietenkin, jos tätä olisi valmisteltu vuosi tai kaksi, kuvittelen että olisi tiedetty lasten iät ja missä he asuvat ja niin edelleen, Charly Salonius-Pasternak huomauttaa.
Afganistaniin jäi edelleen evakuointilistalla olevia, joita yritetään auttaa eri keinoin Suomeen.
Jos kaupalliset lennot alkavat Kabulista tai muu reitti aukeaa, onko Suomi valmis harkitsemaan listaan täydennyksiä?
Ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr.) on sanonut, että listaa ei missään nimessä enää uusita.
– Sitä täytyy kysyä poliittisilta päättäjiltä. Me virkamiehet teemme mitä käsketään, Afganistan-tiiminvetäjä Matti Keppo sanoo.
Afganistan-erityisedustaja Pekka Kaihilahden mukaan hän ei ole tulkinnut, että olisi olemassa “kategorinen ei”.
Charly Salonius-Pasternak pitää selvänä, että Suomen hallituksen päätöksiin tulijoiden määrästä ovat vaikuttaneet sisäpoliittiset syyt.
– Joillakin mailla oli kylmästi: hei, tässä on konkreettisesti toteutettavissa oleva lista ja tässä sisäpoliittisesti mahdollinen lista. Joillekin maille oli selvempi, että otetaan kaikki, hän sanoo.
Suomen evakuointipäätöksissä korostuivat varhain EU:n ja Naton afganistanilaiset työntekijät, mikä oli Salonius-Pasternakin mukaan ulkopoliittinen viesti: Suomi halusi osoittaa arvostustaan kansainvälisille organisaatioille.
Hän arvioi, että jos Suomi olisi pyytänyt evakuointeihin enemmän apua esimerkiksi Yhdysvalloilta, kuten jotkut maat tekivät, määriä olisi halutessa voitu kasvattaa.
– Jos Suomi olisi ilmoittanut Yhdysvalloille, että me otamme vaikka 3000 ihmistä, jos kuljetatte heidät Helsinkiin tai Turkuun. Jenkit olisivat varmasti sanoneet “done”.
Voit keskustella aiheesta sunnuntaihin 12. syyskuuta kello 23 asti.
Täydennetty 11.9. kello 10.36 sitä, että viitisenkymmentä Suomea palvellutta afganistanilaista koostui seuraavista määristä: kymmenkunta nykyistä ja parikymmentä entistä lähetystön työntekijää sekä parikymmentä turvamiestä perheineen.
Lue lisää:
