On yleinen harhakäsitys, että paluu normaaliin ei saisi herättää tunteita, sanoo psykologi Nina Lyytinen.
Hallitus päivitti aiemmin tässä kuussa koronastrategiansa, jolla tähdätään yhteiskunnan avaamiseen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n terveysturvallisuuden johtaja Mika Salminen uskoo pandemian loppusuoran jo häämöttävän.
Ajatus erilaisiin tapahtumiin tai urheilu- ja kulttuuririentoihin osallistumisesta rajoitusten höllentyessä saattaa kuitenkin mietityttää. Tämä on huomattu myös rajoituksista kärsineillä aloilla. Lähtemisen kynnys nähdään olevan ihmisillä korkealla.
– Vaikka kyse on paluusta normaaliin niin se tuntuu uudelta, koska pandemia-aika on ollut niin pitkä. Se voi aiheuttaa huolta ja erilaisia tunteita. Se on normaali reaktio, sanoo Lyytinen. Hän työskentelee SPR:n valmiusryhmän psykologina ja Terveystalon työterveyspsykologina.
Lyytinen kuvailee tilanteen kehittyneen pandemian aikana yllättävästä epävarmuuden sietämiseen. Huolesta on tullut osalle krooninen ja pitkittynyt tila, hän sanoo.
– Kun rajoituksia puretaan niin tulee kysymys, että olenko minä turvassa. Ihminen tekee tietyllä tavalla vaara-arviointeja, että mitä riskejä on olemassa. Kukaan ei voi sanoa, että on olemassa optimaalinen tila, jossa olet turvassa. Eli joudumme rajoituksia purettaessakin sietämään epävarmuutta ja säätämään stressitasoamme.
Rajoituksista tullut tuttuja ja turvallisia
Rajoitusten purkaminen vaatii yhtälailla sopeutumista kuin niiden noudattaminen, sanoo Lyytinen. Osasta rajoituksia ja suosituksia on tullut tuttuja ja turvallisia. Esimerkkinä Lyytinen nostaa maskin käytön. Sen käyttämistä vaikkapa kauppareissulla ei tarvitse miettiä ja tehdä tietoista päätöstä.
– Tietyt asiat pitkittyessään ovat meille jo rutiinia. Se on vähentänyt stressikuormaa, koska et joudu tekemään sitä päätöstä joka kerta uudestaan.
Lyytinen kannustaa pohtimaan, miltä itsestä tuntui silloin, kun rajoitukset tulivat pandemian alussa. Samalla tavalla sopeutamme toimintaamme rajoituksia purettaessa.
– Meillä on erinomainen kyky sopeutua ja oppia uutta, mutta se vaatii ymmärrystä myös kanssaihmisiltä. Me olemme yksilöitä ja toimimme eritahtisesti. Kannustaisin hyväksymään sen, että ihmisille pitää antaa aikaa sopeutua.
Suo itsellesi eteneminen pienin askelin
Monen perusturvallisuus on järkkynyt ulkoisen ja näkymättömän uhan takia pandemian aikana. Lyytinen puhuu haavoittumattomuuden illuusiosta, ihmisen psyykkisestä suojasta, joka pandemian aikana on voinut särkyä. Sekin palautuu, kun sietää epävarmuutta.
– On väistämätöntä, että joudumme tämän viruksen kanssa elämään. Elämme muidenkin erilaisten uhkien ja vaarojen kanssa, ja pystymme niiden kanssa toimimaan.
Lyytinen kannustaa pohtimaan, missä itse kullakin on hyvä ja riittävän turvallinen olla.
– Ystävien kanssa kun miettii, mitä tekee viikonloppuna, niin voi tunnustella, miltä itsestä tuntuu lähteä jonnekin ja miettiä mikä siinä on uhkakuva, mikä itseä huolettaa.
Lyytinen pitää tärkeänä, että rajoituksia purettaessa kohti normaalimpaa elämää voi edetä pienin askelin. Jos vaikkapa tapahtumaan osallistuminen tuntuu epämukavalta tai pelottavalta, voi itsellensä antaa luvan lähteä pois kesken kaiken.
– Eli kannattaa pitää mielessä, että ei ole pakko olla siellä, jos se on liian vaikeaa.
Hän kannustaa hyödyntämään omia stressinsääntelykeinoja sopeuttaessa toimintaansa arkeen ilman rajoituksia. Perusasioista, kuten riittävästä unesta, ravinnosta ja liikunnasta kannattaa huolehtia.
– Jos esimerkiksi lähityöhön palaaminen mietityttää, niin pohdi, mitä sellaista voit tehdä iltaisin ja viikonloppuisin, jolloin koet olevasi omalla turvallisuusalueellasi.
Lue myös: