Pienikin ongelma molemminpuolisessa ymmärryksessä voi johtaa suuriin vaikeuksiin.
Arabian kielen oikeustulkin töitä 10 vuotta tehnyt Ahti El Massri kertoo esimerkin tapauksesta, jossa tulkki ei osannut muotoilla rikoksesta epäillyn kertomusta oikein. Se johti El Massrin mukaan väärään tuomioon.
– Epäilty myönsi käyttävänsä päihteitä, mutta kiisti välittävänsä niitä eteenpäin. Tulkkauksen perusteella käräjäoikeus ymmärsi, että epäilty sekä käyttää että välittää päihteitä. Lopulta äänitallennus pelasti ja vahvisti asian epäillyn eduksi hovioikeudessa, El Massri muistelee.
Tuomioistuimissa ilmenee koko ajan enemmän tilanteita, jossa käsittelyt viivästyvät tulkkausongelmien takia.
Tulkkauspulmien vuoksi istuntoja joudutaan toisinaan keskeyttämään. Ongelmia on tullut esiin viime vuosina yhä selkeämmin, koska tulkkien käyttö oikeuskäsittelyissä ja poliisitutkinnoissa on lisääntynyt.
Tuomioistuinviraston ylijohtaja Riku Jaakkola tiedostaa nykytilanteen.
– On tullut ilmi tapauksia, joissa tulkki ja tulkattava eivät ymmärrä toisiaan.
Jaakkolan mukaan ongelmat liittyvät yleensä Suomessa harvinaisempiin kieliin, joissa voi olla erilaisia murteita. Tulkki ja tulkattava saattavat puhua samaa kieltä, mutta eivät ymmärrä toistensa murretta.
– Silloin sisältö jää epäselväksi. Tietysti se on iso ongelma, kun kysymys on viime kädessä oikeusturvasta ja sen mahdollisesta vaarantumisesta. Tämä on vakavasti otettava asia, Jaakkola myöntää.
Käräjä- ja hovioikeuksien lisäksi oikeustulkkeja tarvitaan muun muassa poliisin, Maahanmuuttoviraston, Rajavartiolaitoksen, oikeusaputoimistojen sekä Tullin prosesseissa.
Itä-Suomen yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professorin Matti Tolvasen mukaan rikoksen esitutkintavaiheessa tulkkausongelmat saattavat olla vielä kriittisempiä kuin oikeussaleissa.
– Mikäli epäilty esitutkintavaiheessa tunnustaa rikoksen ja syntyy epäily, ettei hän ole täysin ymmärtänyt tulkkia tai hänen puheensa on käännetty väärin, voi olla, ettei kuulustelua voida myöhemmin hyödyntää.
Väärä tulkkaus voi jäädä huomaamatta
Tuomioistuinviraston ylijohtajan Riku Jaakkolan mukaan on huolestuttavaa, ettei kaikkiin tulkkausongelmiin osata edes puuttua.
– Jos salissa ei tulkin ja tulkattavan lisäksi ole kieltä ymmärtäviä henkilöitä, ei väärää tulkkausta välttämättä huomata.
Vahinkoja voi tapahtua yksittäisissä sanoissa.
– Arabivaltioita on yli 20. Murteet, tavat ja ilmaisutyylit saattavat olla ihan erilaisia. Se, miten tietyllä alueella sanotaan “terve” saattaa toisessa paikassa tarkoittaa “mene helvettiin”. Jos tulkki ei ole pätevä, hän ei välttämättä tajua tätä, oikeustulkki Ahti El Massri huomauttaa.
Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudessa työskentelevän käräjätuomarin Teemu Vanhasen kokemusten mukaan etenkin juuri arabian kielen tulkkaus tuottaa toisinaan päänvaivaa istunnoissa. Joskus pulmia on eurooppalaisissakin kielissä, jopa englannissa ja ranskassa.
– Jos tulkattava on kotoisin vaikkapa jostain Afrikan valtiosta, hänellä saattaa olla hyvin poikkeava englannin tai ranskan aksentti. Sen ymmärtämisessä voi tulla ongelmia. Joku asianosainen saattaa myös ilmoittaa, että tulkki kääntää asian eri tavalla kuin tulkattava sanoo, Vanhanen kuvailee.
Kilpailutus ei suosi koulutettuja yksinyrittäjiä
Ongelma ei ole syntynyt äskettäin. Asianajajaliitto kertoi vuonna 2017, että asianajajien mielestä tulkkauspalveluiden laatu on heikentynyt.
Suurimpana syypäänä pidettiin kilpailutusta, jonka vuoksi valtion laitokset ovat velvollisia hankkimaan tulkkipalvelut kilpailutuksessa menestyneiltä palvelutoimittajilta. Ne ovat pääsääntöisesti suuria yrityksiä, joiden kautta oikeussaleihin päätyy monentasoisia tulkkeja.
Asianajajaliiton kyselyyn vastanneiden asianajajien mukaan osaavimmat tulkit toimivat yleensä itsenäisinä yrittäjinä tai pienten yritysten palveluksissa. Myös useat oikeustulkit kokevat samoin.
– Kilpailutusvaiheessa suuret välitysfirmat haluavat, että heidän nimissään olisi päteviä ja nimekkäitä oikeustulkkeja. Mutta sitten kun ne voittavat kilpailutuksen, ne eivät välitä tulkkauksia meille. Työt menevät tulkeille, joilla on halvempi tuntihinta, väittää oikeustulkki Ahti El Massri.
Hänen mukaansa hyvin kouluttautuneet tulkit eivät mielellään työskentele suurfirmoille, koska niiden maksama korvaus ei vastaa työn vaativuutta.
– Pahimmassa tapauksessa suurten firmojen tulkeilla ei ole mitään koulutusta, mutta silti he hoitavat vaativaa oikeustulkkausta, El Massri hämmästelee.
Tulkkauspalvelufirmat kiistävät kritiikin
Käännös- ja tulkkauspalveluita tuottava Tultra on ensisijainen palveluntoimittaja lähes koko maassa. Tultran toiminnanjohtaja Kaziwa Shivan kyseenalaistaa sähköpostivastauksessaan suuriin tulkkausfirmoihin kohdistuvan kritiikin.
Hänen mielestään tietyt käräjäoikeudet ovat saattaneet maksaa oikeustulkeille suorahankintana isoja korvauksia, jolloin tulkit ovat tottuneet tähän maksukäytäntöön. Shivanin mukaan suuret palvelutoimittajat laskuttavat asiakkaitaan huomattavasti maltillisemmin, joten moni oikeustulkki ei halua työskennellä heille.
– Ikävä kyllä nykyisin tulkkien odotukset palkkioista ovat kaukana markkinatilanteesta. Me kaikki ihmiset haluamme tienata mahdollisimman paljon työssämme, Shivan kertoo.
Hänen mukaansa Tultralle työskentelevien tulkkien saama palaute on ollut hyvää eikä reklamaatioita ole juuri tullut.
Toisen suuren tulkkauspalveluyrityksen Semantixin aluejohtajan Erika Grönmarkin mukaan aiheesta käytävä julkinen keskustelu on yksipuolista ja mustavalkoista.
– Esitetyt oikeustulkkauksen haasteet liittyvät isompiin kysymyksiin, muun muassa tulkkausalan sääntelyn vähäisyyteen, tulkkauskoulutuksen epätasaisuuteen, tulkkien palkkiosuositusten puuttumiseen sekä avoimen keskustelun riittämättömyyteen.
Grönmark kiistää väitteen, jonka mukaan koulutetut tulkit eivät haluaisi työskennellä suurille tulkkausyrityksille.
– Semantixin tai kilpailevien suurten tulkkaustoimistojen ei yleensä ole vaikea palkata päteviä tulkkeja. Tulkin näkökulmasta on kyse siitä, pitääkö pyrkiä saamaan korkeampaa palkkiota jokaisesta tulkatusta tunnista vai onko tärkeämpää täyttää työpäivänsä useilla tulkkauksilla elantonsa saamiseksi.
Isompien tulkkausyritysten pärjääminen kilpailutuksissa on hänen mielestään seurausta hankintaviranomaisten asettamille vaatimuksille, joiden täyttämiseen pienillä yrityksillä ei ole edellytyksiä. Suurin osa Semantixin tulkeista on freelancereita ja yrityksen alihankkijoita.
Grönmark sanoo, että kilpailutukseen perustuvassa sopimuksessa on määritelty, minkä tasoisia tulkkeja eri oikeusasteissa voidaan käyttää. Hän korostaa Semantixin noudattavan pätevyysvaatimuksia.
– Alan yleisenä isona ongelmana on, että iso osa kilpailutuksista keskittyy hinnalla kilpailemiseen, ja tulkkien pätevyys ja tulkkauksen laatu ovat jääneet paitsioon. Tämä on johtanut alalla hintojen polkemiseen, joka näkyy myös tulkkien palkkioissa yleisesti, Grönmark huomauttaa.
Hän lisää, että läheskään kaikkia kieliä varten ei ole saatavilla koulutettuja oikeustulkkeja Suomessa.
Tuomioistuimissa ollaan varpaillaan
Tuomioistuimilla on lista palvelutoimittajista, joilta tulkkeja tietyssä järjestyksessä tilataan. Mikäli ensisijainen palvelutoimittaja ei reagoi tilaukseen määrätyssä ajassa, siirrytään listalla seuraavana olevaan.
Länsi-Uudenmaan käräjäoikeuden tuomarin Teemu Vanhasen mukaan nykyisen järjestelyn ongelmana on se, ettei tuomioistuimissa pystytä riittävän hyvin ennakoimaan tulkin osaamista.
– Tuomari ei välttämättä tiedä, kuka sieltä lähetetään. Yllätyksiä voi sattua, kun ei ole tarkkaa tietoa kaikkien tulkkien ammattitaidosta, Vanhanen sanoo.
Hän näkee, että tulkkauksen laadun tulisi olla etusijalla palvelun hintaan nähden.
Oikeustulkki Ahti El Massrin mielestä tulkkien maine on saanut tilanteen vuoksi lommon. Tuomioistuinten suhtautuminen tulkkeihin on muuttunut varautuneemmaksi.
– Epäpätevien ja kouluttamattomien tulkkien aiheuttamat ongelmat ovat johtaneet siihen, että myös koulutettuja ja päteviä tulkkeja pidetään epäilyttävinä, El Massri sanoo.
Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto suosittelee, että oikeustulkkauksissa käytettäisiin ammattitulkkeja, jos heitä vain on saatavilla.
Tulkkauksen tarve kasvaa yhä
Tulkkaustilanteet ovat lisääntyneet tuomioistuimissa viime vuosina merkittävästi.
Esimerkiksi Länsi-Uudenmaan käräjäoikeudessa käsitellään suunnilleen noin 4 000 rikosasiaa vuodessa. Tulkkia tarvitaan käräjätuomari Teemu Vanhasen arvion mukaan jopa joka neljännessä tai viidennessä rikosjutussa.
Tilanteet, joissa tarvitaan yhtäaikaisesti useita tulkkeja, ovat professori Matti Tolvasen mukaan yleistyneet.
– Oikein vaikeissa jutuissa voi olla kolme tai neljä eri kielen tulkkia. Kaikki syytetyt saattavat puhua erilaista kieltä ja sitten on vielä todistajat, jotka puhuvat sellaista kieltä, jota muut eivät salissa ymmärrä. Siinä on hankala tilanne, kun tulkataan moneen kertaan, Tolvanen miettii.
Hän muistuttaa, että rikosjutuissa asianosaisten kertomusten luotettavuuden arvioiminen on jo lähtökohtaisesti vaikeaa. Epäluottamus tulkkausta kohtaan ei tee yhtälöä helpommaksi.
Tuomioistuimissa on myös törmätty tilanteisiin, joissa tulkki on poistunut paikalta kesken istunnon. Tämä johtuu siitä, ettei sopimus velvoita tulkkia joustamaan ennalta ilmoitetuista työajoista, vaikka istunto venyisi.
– Tulkilla saattaa olla jokin toinen työtehtävä, mihin hänen täytyy poistua. Yleensä tulkit ovat kyllä aika joustavia ja pystyvät jäämään tarvittaessa pidemmäksi aikaa. Usein jo tulkkia tilatessa arvioimme tunnin puskurin mahdollisen viivästyksen varalta, käräjätuomari Teemu Vanhanen sanoo.
Ammattietiikka ja oma rooli hakusessa
Ongelmia on myös ammattietiikassa. Tulkin on oltava riippumaton ja puolueeton. Hän ei saa ohjailla tai harhaanjohtaa tulkattavaa millään tavalla.
Rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvasen mukaan joissain tapauksissa tulkki on saattanut omaksua itselleen ikään kuin avustajan roolin. Kyse on ollut tulkeista, joilla ei ole ollut riittävää käsitystä suomalaisen oikeusjärjestelmän pelisäännöistä.
Tolvasen mukaan erityisesti todistajan kuulustelussa on äärimmäisen ongelmallista, jos tulkki ei ole puolueeton.
– Siinä tilanteessa tulisi tietysti vaihtaa tulkkia. Mutta jos muita sen tietyn kielen tulkkeja ei Suomessa ole, niin sitä on vaikea mennä vaihtamaankaan.
Nykytilannetta voisi Tolvasen mielestä parantaa riskien ymmärtämisen ja tulkkauksen merkityksen korostamisella niin poliisien, syyttäjien kuin tulkkien keskuudessa.
– Harvinaisten kielten ja murteiden suhteen on aika vähän tehtävissä, Tolvanen tunnustaa.
Rekisteri on oltava, mutta sitä ei tarvitse käyttää
Vuonna 2010 EU velvoitti jäsenmaitaan luomaan rekisterin itsenäisesti toimivista oikeustulkeista ja -kääntäjistä.
Suomen lainsäädäntöön asetus oikeustulkkirekisteristä tuli kuusi vuotta myöhemmin. Tuolloin päätettiin, että rekisteriä ylläpitää Opetushallitus.
Suomen lainsäädännön mukaan tulkkina tuomioistuimissa saa toimia rehellinen henkilö, jolla on tehtävän edellyttämät taidot. Määritelmä on professori Matti Tolvasen mukaan väljä.
– Pulma lainsäädännössä on se, että käytettävän tulkin pätevyyttä ei ole sidottu tähän rekisteriin. Meillä on rekisteri olemassa, mutta missään ei ole sanottu, että tuomioistuimen täytyy käyttää rekisterissä olevia tulkkeja.
Oikeustulkkauksen erikoistumiskoulutusta järjestetään Helsingin ja Tampereen yliopistoissa, Tampereen aikuiskoulutuskeskuksessa sekä Diakonia-ammattikorkeakoulussa.
Riittävän opintopistemäärän suorittaminen on edellytys sille, että tulkki hyväksytään Opetushallituksen oikeustulkkirekisteriin.
– Rekisteriin kuuluminen on osoitus pätevyydestä. Oikeustulkkirekisterilautakunta myös valvoo rekisteriin merkittyjen tulkkien toimintaa, sanoo lautakunnan sihteeri, asiantuntija Saara Kalajoki Opetushallituksesta.
Tällä hetkellä rekisterissä on hieman alle sata oikeustulkkia yli 20 eri kielestä.
Oikeustulkkauspalvelut kilpailutetaan uudelleen ensi vuoden alussa. Uusi sopimus astuu voimaan toukokuussa. Järjestelmää aiotaan muuttaa niin, että rekisteröityneet oikeustulkit tulevat saamaan kilpailutuksessa lisäpisteitä.