Vilma Alina ei voinut nuorena sietää popmusiikkia. Hän oli musiikkilukiolainen, joka oli hyvin tiedostava musiikin kuuntelija.
– Olin teininä nirppanokka musanörtti, jolle ei kelvannut mikään, muusikko sanoo.
Muutama viikko sitten ilmestyi kuitenkin Vilma Alinan kolmas albumi True crime, joka on puhdasta poppia. Hän alkoi lämmetä genrelle vasta lukion jälkeen, kun hän tajusi, ettei kaikkea tarvitse ottaa niin vakavasti.
Popmusiikista löytyi riemu kokeilla kaikkea uutta.
Samantapaisen riemun hän on löytänyt tänä vuonna keikkailusta. Artisti, oikealta nimeltään Vilma Alina Lähteenmäki, pääsi juhlistamaan levyn julkistamista pitkästä aikaa omalle keikalle.
Hän huomasi lavalla, että vuosien keikkailu oli tehnyt yleisön edessä olemisesta rutiininomaista.
– Löysin uudelleen aidon onnellisuuden ja innostuksen tunteen. Tuntui tosi hyvältä, että se jännitti niin paljon. Olin ihan täpinöissäni siellä lavalla. Toivon, että saan pidettyä siitä tunteesta kiinni.
Jännitys uuden albumin osalta on helpottanut, sillä levy on otettu hyvin vastaan ja artisti on saanut palautetta ja viestejä uusilta kuulijoilta.
Nyt 28-vuotias Vilma Alina on kohdannut ison kysymysmerkin. Mitä seuraavaksi?
Anssi Kelan löytö
Helsingissä varttunut Vilma Alina haaveili lukion jälkeen muusikon urasta. Haave on toteutunut, mutta ei ihan niin kuin Vilma Alina alun perin suunnitteli.
Hänen ajatuksenaan oli jatkaa lukiosta suoraan Pop & Jazz Konservatorioon, mutta hän sattui olemaan pääsykokeiden aikana kipeänä. Edessä siintävä suunnittelematon välivuosi aiheutti lamaannuksen.
Hän kuitenkin hankki vocal looperin, jollaista monet yksin esiintyvät muusikot käyttävät äänen monistamiseen. Vilma Alina teki sillä muutamia kappaleita ja laittoi niistä videoita Youtubeen.
Yllättäen ihmiset jakoivat videoita. Yksi katsojista oli Anssi Kela, joka pian pyysikin aloittelevan muusikon lämmittelijäksi keikalleen.
Lumipalloefekti oli valmis. Seuraavaksi hänet kiinnitettiin Robinin taustalaulajaksi, ja hetken päästä levy-yhtiöstä otettiin yhteyttä.
– Se oli jännää, koska minulla ei ollut tarjota heille mitään valmista pakettia. Minulla ei ollut valmiita omia biisejä tai mitään muutakaan kuin ne muutamat videot. He näkivät minussa jotain ja antoivat mahdollisuuden.
Musiikki syntyy leffakohtauksina
“Tanssisalin ovi on raollaan
Ei kai se haittaa ketään jos mä katson
Jään tähän pieneksi hetkeksi vaan
Mun piti laittaa vain nimelle kasvot”
Näin alkaa Vilma Alinan kappale Ballerina vuodelta 2019. Se kertoo tarinaa henkilöstä, joka haluaa nähdä rakastamansa ihmisen uuden kumppanin. Samalla hän päätyykin ihastelemaan sorjaa ballerinaa.
Vilma Alina haluaa kertoa kappaleissaan tarinoita. Hän kehittelee niihin hahmot ja kokonaiset taustatarinat. Omasta mielestään hän on onnistunut siinä parhaiten juuri Ballerina-kappaleessa.
Kun muusikko luo kappaleita, hän näkee ne päässään visuaalisina kuin pieninä leffakohtauksina.
– Vähän kuin ohjaisin päässäni pientä elokuvaa. Se on ollut mulle inspiroivin tapa kirjoittaa musiikkia.
Häntä kiehtoo käsitellä kappaleissa ihmistunteiden monimutkaisuutta. Surun hetkellä voi olla myös onnellinen tai rakastuneena pelätä toisen menettämistä.
Ei siis ihme että Vilma Alinan mielestä yksi täydellisimmistä popkappaleista on ruotsalaisartisti Robynin Dancing on my own (2010). Siinä henkilö tanssii yksin klubilla, kun hän samalla katsoo exänsä suutelevan uutta tyttöä.
– Se on tanssittava ja samalla itkettävä. Jos pystyisin pöllimään itselleni yhden biisin, jonka olisin kirjoittanut, niin tämä olisi se.
Suomen pienet hittimarkkinat
Vilma Alina kirjoittaa paljon musiikkia myös muille artisteille. Hän on tehnyt yhteistyötä esimerkiksi Abreun, Nelli Matulan, Kaija Koon, Robinin ja Gasellien kanssa.
Suurin muille kirjoittama hitti on ollut Robinin Hula hula (2017). Omista kappaleista eniten soittoa ovat saaneet Palasina (2018), Rikollinen (2020) sekä Teflon Brothersin kanssa tehty Juha88 (2016).
Kun Vilma Alina alkaa kirjoittaa kappaletta, hän tietää melko pian, tuleeko se hänelle itselleen vai jollekin muulle artistille. Jos aihe kouraisee häntä syvältä, se on tarkoitettu hänen esitettäväkseen.
Toisinaan hän huomaa, että kappale toimii paremmin jonkun muun laulamana.
– Jos se menestyy, voisi luulla, että tulisi fiilis, että olisi pitänyt pitää se itsellään. Niin ei kuitenkaan ole, vaan olen siitä vain tosi onnellinen.
Vilma Alinan mukaan taitavia suomalaisia biisintekijöitä tulee alalle koko ajan lisää. Monelle saattaa kuitenkin tulla yllätyksenä se, että Suomen pienillä musiikkimarkkinoilla kappaleiden tekemisellä ei välttämättä tienaa riittävästi.
Muusikko sanoo, että biisintekijöille maksettavissa korvauksissa olisi parantamisen varaa, sillä niitä tulee lähinnä Teoston kautta. Esimerkiksi levy-yhtiöt maksavat tuottajille, mutta laulunkirjoittajat eivät palkkiota saa.
– Se karsii lahjakkaita tekijöitä. Jos jaksaa olla kärsivällinen ja tehdä töitä monta vuotta, vaikka ei tienaa mistään mitään, niin kyllä se jossain vaiheessa alkaa kannattaa.
Artistikipuilua
Vilma Alinalla on yllään kesäistä kukkakuosia ja päässä lierihattu. Ulkoasu on samanlainen kuin monella ikäisellään nuorella naisella. Monet artistit pyrkivät erottautumaan massasta pukeutumisellaan, mutta Vilma Alinan yllä ei nähdä erikoisia asuviritelmiä.
Hän kertoo kipuilleensa pitkään sen kanssa, minkälainen artisti hänen pitäisi olla. Samaan aikaan kun biisinkirjoittaminen ja studiolla oleminen on ollut hänelle rakasta, hän on ahdistunut ajatuksesta olla julkisesti artistina.
– Minun on ollut vaikea keksiä itselleni artistirooli. Jotkut tekevät sairaan taitavasti suuren roolihahmon. Minulle tulee sellaisesta ahdistava olo, että esittäisin jotain sellaista, mitä en ole.
Pitkällisen pohdinnan jälkeen hän päätyi siihen, että hän voi olla Vilma Alina -nimen alla niin artisti, biisinkirjoittaja kuin oma itsensä.
– Brändini voi olla se, ettei ole mitään ihmeellistä brändiä. Ehkä se riittää, että olen vain mitä olen.
Vilma Alina on opetellut muutenkin armollisuutta itseään kohtaan. Hän tietää, että biisit eivät synny nappia painamalla: luova työ vaatii aikansa. Edellisen levyn jälkeen hän piti puoli vuotta taukoa, kunnes kappaleita alkoi taas syntyä.
– Semmoisina aikoina kun olo on tyhjiin puristettu, niin silloin pitää ottaa vain taukoa. Kukaan ei pysty olemaan koko ajan luova.
– Joutilaisuus ja tyhjäntoimittaminen tekee superhyvää luovuudelle. Se on tosi inspiroivaa, että tylsistyy. Aivot kehittelevät tuolla salaa jotain uusia ideoita.
Lue myös:
Kesäkumibiisi rikkoo pinttyneitä asenteita mimmienergialla – katso video