Käsivarret ympärillä, otsa toisen ohimoa hipaisten.
Syksyn keltaiset puut ympäröivät Compiègnen metsässä jälleen yhden historiallisen hetken, kun Saksan liittokansleri Angela Merkel ja Ranskan presidentti Emmanuel Macron kohtasivat siellä toisensa kolme vuotta sitten. Televisiokamerat taltioivat vakavat ilmeet ensimmäisen maailmansodan muistopäivänä, mutta myös lämmön.
Mutta nyt EU:ta eteenpäin vienyt voimakaksikko erkanee. Merkel väistyy vallasta Saksan liittopäivävaaleissa sunnuntaina.
Minkälainen merkitys Saksan ja Ranskan vedolla on ollut Merkelin kaudella ja miten hän on tullut toimeen ranskalaispresidenttien kanssa?
Miksi Ranskaa ja Saksaa on tärkeää seurata?
EU:lla menee hyvin, kun perustajajäsenten Saksan ja Ranskan johtajat tulevat toimeen keskenään. Näin on opittu ajattelemaan, koska maailmansotien jälkeen koko Euroopan unioni rakentui sille, että Saksa ja Ranska löysivät toisensa.
Viime vuosinakin suuret päätökset ovat olleet kiinni siitä, että maat tulivat toisiaan vastaan. Sellaisia ovat olleet historiallinen linjanmuutos yhteisestä velasta ja puolustusyhteistyön nytkähtäminen eteenpäin.
Suomen kaltaiselle pienelle maalle on ollut tärkeää seurata viime vuosina myös esimerkiksi aloitteita yhteisestä teollisuuspolitiikasta, jotta pienemmätkin yritykset pärjäävät kilpailussa.
Ikoniset kuvat Helmut Kohlista ja François Mitterrandista käsi kädessä ensimmäisen maailmansodan alun muistopäivänä vuonna 1984 muistuttavat siitä, miten tärkeä kahden maan suhde on. Ranskan ja Saksan johtovastuu on symbolinen, mutta siltä myös odotetaan paljon.
Brysseliläisen ajatuspaja EPC:n vanhempi politiikan tutkija Sophie Pornschlegel perustelee johtovaltioiden merkitystä sillä, ettei unionissa ole toista yhtä vahvaa allianssia, joka pyrkisi viemään EU:ta eteenpäin ja esittelisi uusia ideoita.
Unioniin mahtuu erilaisia blokkeja, mutta niiden yhdistävänä tekijänä voi olla myös halu estää eteneminen jossakin asiassa.
Neljä ranskalaismiestä ja yksi nainen
Merkelin 16 vuoden valtakauden aikana Ranskassa on ehtinyt olla neljä presidenttiä lähtien Jacques Chiracista.
Johtoparin symbolisuutta korostaa se, että suhteiden lämpöä on ehditty tulkita niin poskipusujen lämmöstä (François Hollande) kuin rohkaisevista lauseista muistelmissakin (Nicolas Sarkozy).
EU-hymnin tahdissa valtaan astellut Emmanuel Macron on ollut Merkelin vastinpareista kunnianhimoisin.
Sorbonnen yliopistossa syksyllä 2017, vain muutama kuukausi valintansa jälkeen, Macron luetteli hengästyttävän listan uudistuksia, joilla EU:sta tehtäisiin vahvempi.
Varovaisen alun jälkeen Saksa tuli Ranskaa vastaan puolustusyhteistyössä ja erityisesti koronaelvytyspaketin kokoamisessa kesällä 2020.
Yhteistä velkaa koskevan linjanmuutoksen on tulkittu johtuvan siitä, että Saksa halusi varmistaa EU:n yhtenäisyyden vaikeina koronakuukausina.
Puolustusyhteistyöhön pitkään varovaisesti suhtautunut Saksa lämpeni ajatukselle tiiviimmästä yhteistyöstä Britannian EU-eropäätöksen jälkeen.
Jäsenmaat sopivat rakenteista eli niin sanotusta pysyvästä rakenteellisesta yhteistyöstä, jonka puitteissa maat voivat tehdä yhteistyötä niissä projekteissa, jotka kokevat hyödyllisiksi. Ranskalaiseen makuun etenemistahti on silti jäänyt vaatimattomaksi.
Sorbonnessa pitämästään puheesta lähtien Macron on pitänyt esillä ajatusta yhteisestä interventiojoukosta, puolustusbudjetista ja toimintakulttuurista (doktriinista), mutta yhteisen toimintakyvyn rakentaminen on edennyt tahmeasti.
Viipyilevä Saksa, innokas Ranska
Asetelma Saksan ja Ranskan suhteissa on juurtunut. Ranska esittelee omia visioitaan, kun taas Saksa on maltillisempi, sanoo Ulkopoliittisen instituutin tutkija Tuomas Iso-Markku.
Yhteistyö on hyvin järjestäytynyttä, ja yhteyttä pidetään eri kokoonpanoissa virkamiehistä poliitikkoihin.
–Macronille visio ja suuret sanat ovat todella tärkeitä, mikä ei voisi olla kauempana siitä, mitä Merkel edustaa. Merkelin koko kautta on leimannut se, että keskiössä ei ole poliittinen agenda vaan käytännönläheinen politiikan tekeminen, Iso-Markku kuvailee.
Ranskassa presidentillä on laajat valtaoikeudet, kun taas Saksassa liittokansleri johtaa hallitusta ja joutuu kuuntelemaan tarkemmin hallituskumppaneitaan.
Saksan ja Ranskan yhteinen näkemys riitti aiemmin siihen, että yhteisymmärrys löydettiin koko unionissa. Nykyäänkin se on tärkeä perusta, mutta ei vielä takaa sitä, että kaikki ovat mukana. Laajentuneeseen 27 maan joukkoon mahtuu paljon erilaisia vaatimuksia, joita maat tuovat eri syistä esiin.
"Ilmastonmuutoksessa kunnianhimoa olisi voinut olla enemmän"
Saksa nojaa vahvasti juridiikkaan ja arvioi, mikä EU:ssa on mahdollista. Ranskan presidentin pidäkkeet löytyvät kaduilta.
Presidentit yksi toisensa jälkeen ovat joutuneet huomaamaan, että kipeät uudistukset saavat ihmiset osoittamaan mieltään. Se taas vie presidentin huomion sisäpolitiikkaan, pois EU-kysymyksistä. Näin kävi Macronille, kun keltaliivit vastustivat äänekkäästi polttoaineiden veronkorotusta.
Ajatuspaja EPC:n Sophie Pornschlegel arvioi, että Ranska ja Saksa olisivat voineet Merkelin kaudella tehdä enemmänkin jäsenmaiden kantojen yhteensovittamiseksi esimerkiksi ilmasto- ja talouskysymyksissä.
Merkelin kaudella huomion veivät toistaan seuranneet kriisit taloudessa ja maahanmuutossa. Niiden jälkeen tulivat brexit ja korona.
Pieni mahdollisuuksien ikkuna avautui vuosina 2016-2020, mutta tulokset jäivät EU-tasolla laihoiksi. Tyhjäkäyntiä aiheuttivat molemmissa maissa käydyt vaalit.
Charlie Hebdo yhdisti Hollanden ja Merkelin
Merkelin kauden presidenteistä suhde François Hollanden (presidenttinä 2012–2017) kanssa oli vaihtelevin.
Saksan asema oli vahvistunut hyvän talouskehityksen myötä ja maa ajoi tiukempaa talouskuria kuin Ranska. Sosialistipresidenttinsä johdolla maa pyrki liittoutumaan eteläisten maiden kanssa.
Yhteinen vihollinen yhdisti kuitenkin maat ja niiden johtajat. Yhteistyötä tiivistettiin sen jälkeen kun 17 ihmistä oli saanut surmansa satiirilehti Charlie Hebdoon tehdyn iskun yhteydessä.
Vahvaa kaksikkoa tarvittiin myös vuonna 2014, kun Venäjä miehitti Ukrainalle kuuluvan Krimin niemimaan ja aiheutti epävakautta Itä-Ukrainassa. Vuoropuhelua on haettu niin sanotulla Normandian kokoonpanolla eli Saksan, Ranskan, Venäjän ja Ukrainan kesken.
Todellinen jännitysnäytelmä vasta keväällä
Merkel on korostanut kaudellaan EU:n yhtenäisyyttä.
Rakentavan otteen ei odoteta muuttuvan valittiinpa kansleriksi kumpi tahansa kärkiehdokkaista.
Enemmän jännitystä on edessä ensi vuoden huhtikuussa, kun Ranskassa käydään presidentinvaalit. Kannatusmittausten perusteella äänet jakautuisivat mahdollisella toisella kierroksella Macronin ja Marine Le Penin välillä tasaisemmin kuin neljä vuotta aiemmin.
Sattumalta Ranska toimii vaalikeväänään myös EU:n vaihtuvana puheenjohtajamaana – tälläkin kertaa kunnianhimoisin tavoittein.
Juttua varten on haastateltu lisäksi asiantuntijoita, jotka ovat seuranneet läheltä Saksan ja Ranskan yhteistyötä EU:ssa.
Voit keskustella aiheesta sunnuntaihin 26.9. kello 23 asti.