Lukioikäisenä Ninja Thyberg, 34, oli syvän päädyn feministi, joka tiesi pornosta kaiken.
Se oli naista esineellistävää väkivaltaa, patriarkaalisen riiston räikeimpiä ilmentymiä. Thyberg oli pornon vastaisella ristiretkellä. Aktivistina hän oli sen verran reipashenkinen, että päätyi kahnauksiin virkavallan kanssa.
Kun Thyberg myöhemmin aloitti yliopistossa sukupuolentutkimuksen opinnot, hän sukelsi yhä syvemmälle pornoon riisuakseen sen tabuluonteen.
– Minulle tuli pakkomielle siitä, kun tajusin miten iso vaikutus pornolla on kulttuuriimme, identiteettiimme ja seksuaalisuuteemme. Vaikka niin monet kuluttavat pornoa, se on aivan varjojen maailmaa. Kukaan ei halua puhua siitä, ei edes myöntää koskaan sitä nähneensä.
Thyberg luki kaikki pornoteollisuudesta kirjoitetut kirjat, katsoi kaikki dokumenttiohjelmat ja kirjoitti alan kulisseja ruotivan, asiantuntevan esseen. Alan ihmisten kanssa hän ei puhunut, koska miksi olisi? Kaikki olennainen selvisi kuitenkin tietokoneelta.
Nyt Thyberg on ohjannut pornoteollisuutta käsittelevän Pleasure-elokuvan. Se on hänen ensimmäinen pitkä fiktionsa, ja se nähdään parhaillaan käynnissä olevilla Rakkautta & Anarkiaa -festivaaleilla.
Thyberg on sitä mieltä, ettei ennen tämän elokuvan tekemistä tiennyt pornosta yhtään mitään.
"Oikeat elokuvaohjaajat olivat mielestäni vanhempia miesneroja"
Ninja Thyberg innostui filminteosta päädyttyään lukiossa sattumalta videokurssille. Siellä Thyberg pääsi yhdistämään kaksi rakkauttaan, tanssin ja valokuvaamisen. Video oli hänelle tanssivia kuvia.
Vielä silloinkaan, kun hän aloitti elokuvaopinnot, hän ei nähnyt itseään ohjaajana. Oikeat elokuvaohjaajat olivat Thybergin mielikuvissa vanhempia miesneroja, vähän sellaisia kuin Ingmar Bergman. Sellaisia, joille maaginen lahjakkuus on vain langennut annettuna.
– Ajattelin, että olen vain tavallinen tyttö, naispuolisia roolimalleja oli siihen aikaan vielä tosi vähän. Miespuoliset opiskelukaverit kulkivat baskeri päässä siteeraten kuuluisia miesohjaajia. Sittemmin olen käsittänyt, että ohjaaminen ei ole mikään mysteeri. Opiskelet ammatin, harjoitat sitä, ja mitä enemmän harjoitat, sen paremmaksi tulet.
Sitten Thyberg alkoi ymmärtää elokuvan voiman.
– Olin tosi aktiivinen etenkin sukupuoleen liittyvissä kysymyksissä. Tajusin, että voin yhdistää poliittiset intohimoni taiteelliseen intohimooni. Erityisesti halusin tutkia miehistä katsetta, kyseenalaistaa sen.
Ja niin Thyberg tarttui pornoteollisuuteen, tällä kertaa kameran kanssa.
Ensimmäinen versio oli tekijänsä mielestä epärehellinen
Vuonna 2013 Cannesin elokuvajuhlilla sai ensi-iltansa lyhytelokuva Pleasure, jonka tarkoitus oli paljastaa, mitä kuvauksissa tapahtuu kun kamera ei käy.
Elokuva kohautti ja puhututti, mutta palaute sai ohjaaja Ninja Thybergin korvat kuumottamaan. Hän tajusi olleensa täysin epäpätevä väittämään mitään pornosta.
Lyhtyelokuva perustui Thybergin omaan, akateemiseen esseeseen aiheesta. Hän ei ollut puhunut kenenkään alalla työskentelevän kanssa, eikä ollut tehnyt kenttätutkimusta, ainoastaan oletuksia.
Siksi hänen piti palata uudelleen Pleasuren teemoihin. Tällä kertaa perinpohjaisesti.
– Väitin haluavani kuvata todellisia ihmisiä pornostereotypioiden takana, mutta se oli tekopyhää. Minulla ei ollut mitään todellista kokemusta, kunhan kehittelin asioita päässäni lukemani pohjalta. Tajusin, että jos haluan sanoa jotain oikeasti rehellistä, niin minun on hankittava ensikäden tietoa niin läheltä kuin mahdollista.
Pleasure ei kerro vain pornoteollisuudesta
Seuraavien viiden vuoden aikana Thyberg uppoutui Los Angelesin pornobisnekseen, kävi kuvauksissa, ystävystyi alan ihmisten kanssa, jututti tekijöitä teknikoista tähtiin ja asui yhdessä alalle hakeutuvien nuorten naisten kanssa.
Tuloksena syntyi Thybergin ensimmäinen pitkä fiktio Pleasure (2021). Se kuvaa 19-vuotiaan ruotsalaisen Bellan (Sofia Kappel) määrätietoisia pyrkimyksiä Los Angelesin pornoteollisuuden kirkkaimmaksi tähdeksi.
Pleasure on suorasukainen kuvaus pornotyöläisten arjesta. Se näyttää työn työnä ja esittää kritiikkinsä ilman jeesustelua. Pleasure on samaistuttavien päähenkilöidensä puolella, ja suuri osa sen sivuosanäyttelijöistä saa normaalisti leipänsä pornon tekemisestä.
Vaikka elokuva kertoo pornon tekemisestä, se kertoo oikeastaan enemmän ihan muusta: katseen ja kameran vallasta, kapitalistisesta maailmanjärjestyksestä, fantasiateollisuudesta, ihmisten vaikeudesta asettaa omia rajojaan ja sitten kunnioittaa niitä.
– Lähtiessäni Los Angelesiin aioin tehdä elokuvan pornoalasta. Sitten tajusin, että kyse on elokuvasta, joka kertoo yhteiskuntamme valtarakenteista ja vallan mekanismeista. Porno on niille vain osuva vertauskuva, summaa parhaillaan Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaaleilla vieraileva Thyberg.
"Pornotyöläiset käsittelevät patriarkaatin valtaa omalla lihallaan"
Kun Thyberg lähti pitkälle opintomatkalleen, hän kuvitteli tietävänsä, että pornotyöläiset tekevät mitä tekevät, koska he eivät ymmärrä patriarkaalisia rakenteita.
– Tajusin pian, että etenkin alalla työskentelevät naiset tietävät patriarkaatista aika paljon enemmän kuin minä voin ikinä siitä käsittää. He käsittelevät sitä kysymystä omalla lihallaan joka päivä.
Yksi suurimpia ajattelutavan mullistuksia Thybergille oli se, että pornotyöläiset eivät ilmaise – ainakaan välttämättä tai aina – omia seksuaalisia mieltymyksiään. He noudattavat markkinatalouden lainalaisuuksia.
– He kokevat antavansa kuluttajille sitä, mitä kuluttajat haluavat. Esimerkiksi yksissä asetelmiltaan tosi rasistisissa pornokuvauksissa näyttelijät katsoivat minua kysyen, mikä helvetti teitä vaivaa, kun teille pitää tehdä tällaista rasistista paskaa? Tajusin, että he näkevät minut perverssinä, ja siinä istun heitä tuomitsemassa.
Thyberg oli kuvitellut että jopa valtaosa pornoteollisuudessa työskentelevistä naisista olisi päätynyt alalle jonkun henkilökohtaisen särkymisen, ihmiskaupan tai muun riiston seurauksena.
– Tajusin, että sen kysely, miksi kukin on alalle tullut on tuomitseva ja asetelmallinen. Se olettaa, että ihminen voi päätyä pornoon lähinnä jonkun sielullisen vamman tai vastaavan takia, vaikka syitä on yhtä monta kuin tekijöitä alalla. Kysymys henkilökohtaisista motiiveista sitä paitsi typistää koko homman yksilön valinnaksi, mikä estää meitä näkemästä yhteiskunnallisia rakenteita jotka vaikuttavat taustalla. Maailmaa pyörittää raha, ihmiset tarvitsevat rahaa ja tekevät mitä pystyvät ansaitakseen rahaa.
Uhrien sijasta Thyberg tapasi oman uransa ohjaksissa olevia määrätietoisia naisia.
– Monet heistä tekevät uransa suhteen harkittuja strategisia valintoja. He ovat bisnesnaisia, jotka ovat valinneet tiensä ja laskeneet, mikä kannattaa. He eivät ole tyhmiä, eikä heitä ole huijattu mihinkään.
Yksi keskeinen pitkän opintoretken oivallus oli se, että pornoa on monenlaista. Se näkyy myös Thybergin elokuvassa.
Pleasuressa pornotyöläiset tekevät kliseistä alistuspornoa, miehen fantasioihin perustuvaa lesbopornoa, rasistista pornoa, ruokkivat sitomisfetissejä, esittävät kameran edessä väkivaltaisia raiskausfantasioita tai esittävät keski-iän ohittaneille miehille viatonta naapurintyttöä.
Mistä milloinkin maksetaan ja mikä milloinkin uraa edistää.
– Ei pidä olettaa, että kaikki tarkoittaisivat samaa puhuessaan pornosta. Pornon voi tuomita monoliittina vain, jos on totaalisesti sitä vastaan, että mitään seksiä näytetään filmillä. Muuten pitää pystyä tarkentamaan, mikä ongelma oikeasti on ja mistä puhutaan.
Osa kuvauksista, joissa Thyberg tutkimusmatkoillaan kävi, oli kammottavia. Olosuhteet olivat ala-arvoisia, ihmisillä turvaton olo.
Suuri osa oli kuitenkin oli toisenlaisia. Tekijöiden rajat ja suostumukset selvitettiin huolella, turvallisuudesta huolehdittiin, hyvä ilmapiiri vallitsi ja esiintyjät saivat asiallisen korvauksen työstään.
– Oli kuvauksia, joissa on tosi kivaa, joissa ihmisiä naurattaa, joissa jutellaan ja joissa ihmiset nauttivat seksistä keskenään. Se on intohimoista ja kaunista.
Alastomalta mieheltä riisutaan valta
Pleasuren alkupuolella Bella nähdään ajelemassa karvojaan. Kohtaus kertoo jotain olennaista siitä, millainen katseen suunta elokuvassa on, ja kenen se katse on.
Alastomia naisia on nähty elokuvissa maailman sivu, mutta Ninja Thybergin mukaan lähes poikkeuksetta miehen katseen kautta: erotisoituina, alistettuina, estetisoituina. Pleasuren katse on naiskatse.
Elokuva on kuvattu joko Bellan perspektiivistä tai sitten muulla tavoin varmistaen se, että katse on Bellalle lojaali.
– Miehen katseen muuttaminen naiskatseeksi on joskus banaalin yksinkertaista. Me käänsimme kameran toiseen suuntaan siitä, mikä on ollut perinteinen pornokamera. Me näytämme epäromanttisessa valossa asioita, joita naiskatsoja voi jakaa – kuten sheivaaminen. On asioita, joita naisruumiiden on yleensä salattava pitääkseen yllä miehistä fantasiaa.
Pleasuressa nähdään myös sellaisia valkokankaan harvinaisuuksia kuten erektio ja miehen kokovartaloalastomuus suoraan edestä, eikä aina erityisen mairittelevassa valossa. Täysin alaston mies esiintyy normaalisti vain pornossa, eikä Pleasure ole pornoa.
Thyberg haluaa ratkaisullaan riisua alastomasta miesruumiista siihen liitetyn vallan ja vaaran tunteen.
– Alaston nainen katsotaan taiteeksi ja vähäpukeinen mies koetaan vaaralliseksi saalistajaksi, joka tekee asioita naisille. Jos mies vaikka lähettää naiselle kuvan peniksestään, se tekee naisesta uhrin. Naisesta tulee uhri myös, jos mies saa naisesta alastonkuvan, koska hän alistuu siinä miehen katseelle. Me annamme miehelle kaiken tämän vallan ja sen lisäksi vielä puhumme heidän genitaaleistaan valtavina, vaikka ne olisivat pikkuruisia. Se valta pitää murtaa.
Rajuja kohtauksia harjoiteltiin, harjoiteltiin ja harjoiteltiin
Pleasuressa on kohtauksia, joiden katsominen tuntuu vaikealta, mutta tärkeältä. Erityisen vaikeaa on nähdä Bellan hahmo kuvauksissa, joissa kaksi miestä pahoinpitelee ja nöyryyttää häntä ja joissa hänen oikeuksiaan poljetaan myös työntekijänä.
Thyberg kulki viisi vuotta kysymässä pornotyöläisiltä, millaisia heidän työpäivänsä ovat ja miten mikäkin asia on teknisesti tehty. Nyt asiaa kysytään Thybergiltä itseltään. Miten tämä Pleasuren rankka kohtaus tehtiin? Oliko näyttelijä Sofia Kappelilla varmasti turvallista kuvauksissa?
– Kohtaus, johon viittaat oli elokuvan rajuin ja ajattelin etukäteen, että se on vaikein tehdä. Se purettiin niin pieniksi paloiksi ja sitä harjoiteltiin niin paljon etukäteen ja siihen tehtiin tarkka koreografia, että varsinainen kuvaus oli lopulta helppo. Kaikki seksikuvaukset harjoiteltiin huolella ja keskusteltiin läpi moneen kertaan.
Pleasuren kuvauksissa oli mukana myös Thyberin ohjaajakollega, jolla oli paljon kokemusta seksikohtausten turvallisesta toteuttamisesta. Sittemmin hän on työskennellyt läheisyyskoreografina. Pleasuren kuvausten aikaan ammattikuntaa ei vielä ollut olemassakaan.
Kappelin tukena oli vaikeimmissa kuvauksissa tämän paras ystävä. Turvallista tilaa luotiin myös sillä, että ohjaajan ja pääosan esittäjän lisäksi rankkojen kohtausten kuvauksissa kuka tahansa työryhmän jäsen sai vaatia kuvauksia poikki.
Thybergille oli tärkeää, että ensimmäistä kertaa näyttelijänä työskentelevällä Sofia Kappelilla oli koko ajan turvallinen olo – ja kaikilla muillakin ryhmän jäsenillä.
– Kun Sofia tuli mukaan elokuvantekoon kirjoitin hahmoa uudelleen niin että se olisi vähän lähempänä Sofiaa itseään. Sofia oli myös itse mukana luomassa hahmoa. Hän tuli Losiin puoli vuotta ennen kuvauksia ja tapasi alan ihmisiä kanssani. Hän tiesi aina mitä teemme ja miksi teemme. Hän sitoutui tekemiseen tosi vahvasti. Hän koki olevansa mukana tekemässä tärkeää tarinaa.
Rakkautta & Anarkiaa -festivaali päättyy 26.9.2021. Pleasure-elokuvasta on järjestetty suuren kysynnän vuoksi ylimääräinen näytös.