Veera Kaijanen, 33, näyttää eksyneeltä kauriilta, kun hän astuu sisään kahvilaan. Askel on kevyt ja ryhti kuin balettitanssijalla. Näkee, että hän on tottunut olemaan katseiden kohteena.
Kaijanen on yksi Suomen menestyneimmistä sirkustaiteilijoista. Hän on tehnyt uransa ulkomailla, kiertänyt Pohjois-Amerikkaa ristiin rastiin kanadalaisen Cirque du Soleil’n artistina ja muuttanut sen jälkeen Eurooppaan. Maailman tunnetuimmassa nykysirkusryhmässä Kaijanen ehti tehdä kolmen vuoden aikana lähes tuhat esitystä nuorallatanssijana ja hulavannetaiteilijana
Ovet Cirque du Soleil’hin aukenivat Ranskasta. Kaijanen valittin ryhmään suoraan maineikkaasta pariisilaisesta Fratellinin sirkusakatemiasta. Ennen kuin sirkuksen tuleva suomalaistähti lähti ulkomaille opiskelemaan, lähipiiri oli ollut Suomessa kauhuissaan. Tutut pelkäsivät, että Veeralle sattuu jotain maailmalla.
– Ympärilläni oli ihmisiä, joita pelotti puolestani. Minulle tehtiin selväksi, että ulkomaille lähteminen on vaarallista ja huono idea, koska olin niin nuori.
Vahvat egot kolisevat toisiinsa
Sirkuksen huipulla on vain vähän tilaa, ja sinne päässeet ovat lajinsa parhaita. Cirque du Soleil’ssa esityksissä saattoi olla sirkustaiteilijoiden lisäksi myös olympiavoimistelijoita. Se kertoo tasosta.
Kaijanen oli mukana Amaluna-show:n loppuhuipennuksessa, akrobaattisessa numerossa, joka oli suunniteltu neljälle nuorallatanssijalle.
Cirque du Soleil on valtava esityskone, jolla tahkotaan rahaa. Maailmalla voi kiertää yhtä aikaa lukuisia eri teoksia. Kaijanen kuvaa Cirque du Soleil’ta lämminhenkiseksi työpaikaksi.
– Kun kaikki ryhmässä tietävät kaikkien olevan maailman parhaita, kaikki arvostavat toisiaan.
Sirkus on kuitenkin vahvojen egojen työyhteisö, ja se aiheuttaa toisinaan jännitteitä.
– Kaikki ymmärtävät, ettei kukaan pärjää työssä ilman toista.
Sirkuksessa kollegojen tuki on elintärkeää. Esimerkiksi ilma-akrobatiassa, oma henki on konkreettisesti toisen ihmisen käsissä. Kun Kaijanen aloitti Cirque du Soleil’ssa hän oli vasta 23-vuotias ja yksi show’n nuorimmista taiteilijoista. Uuden tulokkaan ei ollut kuitenkaan helppo saada ääntään kuuluviin ja hänestä tehtiin helposti syntisäkki.
– Jos jotain meni pieleen, minä sain aina haukut, vaikka vika ei ollut minussa, Kaijanen muistelee.
Nyt asia naurattaa häntä, mutta alussa Kaijanen suivaantui. Hänen piti opetella nöyrtymään. Vaikka Kaijanen kuvaa Cirque du Soleil’ta lämminhenkiseksi työyhteisöksi, toimintaa pyörittävää organisaatiota hän piti hierarkkisena.
– Asioiden eteenpäin viemiseen piti ensin pyytää lupa omalta esimieheltä. Se voi tuntua suomalaiselle todella vaikealta, Kaijanen sanoo.
Cirque du Soleil’ssa korostettiin myös sitä, että sirkustaide on vain bisnestä. Kaijaselle teroitettiin, että hänkin on vain tuote nimeltä Veera Kaijanen. Se aiheutti ristiriitaisia tunteita.
– Siinä on hankala olla, koska se tuote on sama kuin sitä esittävä henkilö. Piti vain oppia suhtautumaan asiaan kylmästi, Kaijanen sanoo.
“Minun pitää miellyttää silmää”
Sirkus pönkittää klassisia kauneusihanteita, ja niiden kanssa Kaijanen joutuu painimaan. Soolonumeroilla ulkomailla itsensä elättävä taiteilija tietää, että seksikkyys myy. Yleisö haluaa nähdä haavekuvia ihmisestä, jota ei ehkä oikeasti ole edes olemassa.
Kaijanen on esittänyt sellaista satoja kertoja kabareessa, varieteessa ja firmojen juhlissa. Uuden numeron onnistumisen voi mitata rahalla. Jos ohjelmanumero myy, haavekuva toimii.
Kaijanen on kuullut koko esiintyvän ikänsä kommentteja ulkonäöstään.
– Show’n ostaja on tehnyt selväksi, ettei hän halua nähdä lavalla lihavaa artistia. Minun pitää miellyttää silmää, Kaijanen toteaa.
Kehonkuvat muuttuvat, ja esimerkiksi mallimaailmassa ei enää hyväksytä anorektisen laihoja ihmisiä. Keskustelussa korostetaan kehopositiivisuutta ja terveitä elämäntapoja, Kaijanen muistuttaa.
– Sirkuksessa katsojat kuitenkin odottavat näkevänsä jotain, mitä heillä ei ole arkielämässä. Naisen pitäisi olla kymmenen kertaa kauniimpi kuin tavalliset ihmiset. Hyvännäköinen ja treenattu, Kaijanen luettelee.
Ja siihen hän itsekin pyrkii.
“On tehty selväksi hyvässä ja pahassa, että olen nainen”
Sukupuoli on ollut viime aikoina taidekeskustelun ytimessä, mutta sirkuksen yhteydessä siitä ei juuri puhuta. Koko taidemuoto perustuu pitkälti perinteisiin sukupuolirooleihin, kaksijakoiseen sukupuolikäsitykseen ja heteronormatiiviseen ajatteluun, vaikka itse sirkustaiteilijat edustavat sukupuoleltaan ja seksuaalisuudeltaan todennäköisesti kaikkia sateenkaaren värejä.
– Sirkus on lopulta todella vanhoillinen taidemuoto, Kaijanen toteaa.
Hän muistuttaa, että sirkustaide kuitenkin sallii uudet tyylisuunnat, vaikka taidemuoto on pohjimmiltaan perinteissä kiinni. Jonkun pitää vain alkaa venyttää rajoja. Kaijaselle on osoitettu selkeä paikka sirkusmaailmassa.
– Minulle on tehty selväksi hyvässä ja pahassa, että olen nainen.
#metoo-liike nosti ja nostaa yhä esiin taidemaailmassa tapahtunutta ja tapahtuvaa epäasiallista käytöstä. On erikoista, että sirkustaide on säästynyt toistaiseksi kolhuilta.
– Häirintää on. Sitä on aina ollut, ja on jatkossakin. En usko, että sellaista ammattia on olemassakaan, jossa häirintää ei olisi, Kaijanen sanoo.
Hän kertoo, että sirkusmaailmassa häirintä on yritetty selvittää alan sisällä. Räikeimmät tapaukset ovat voineet johtaa potkuihin. Työssä saa silti kuulla kaikenlaista, Kaijanen muistuttaa. Sirkusmaailma on täynnä hyvännäköisiä, treenattuja atleetteja, joilla on pokkaa.
Joskus Kaijasesta toivotaan sirkustirehtöörin tyttöystävää.
Eräs meksikolainen sirkusalan työnantaja tarjosi Kaijaselle töitä ja ilmoitti, että suomalaistaiteilijan majoitus on järjestetty sirkustirehtöörin karavaaniin. Kaijanen ilmoitti sopimusneuvotteluissa, että hän haluaa oman asuntovaunun.
– Työnantaja totesi siihen, että emmekö voisi kuitenkin mennä yhdessä rannalle ja elokuviin. En ottanut työtä vastaan, koska työnantaja oletti, että alan hänen tyttöystäväkseen, Kaijanen sanoo.
Edellä kerrotun kaltaiset tapaukset ovat Kaijasen mukaan kuitenkin harvassa. Häirintää hän kertoo kokeneensa ennemminkin sirkusmaailman ulkopuolella.
– Vaikka vain kadulla Pariisissa, kun olen odottanut ystävää tapaamiseen, Kaijanen kertoo.
“Olen oppinut pitämään varani”
Pelko liittyy olennaisesti sirkukseen, ja juuri vaaran pelko vetää sinne todennäköisesti yleisöä. Katsojat tuntevat nahoissaan, miten nuorallatanssija juoksee metrien korkeudessa vaijerilla ilman turvaköyttä.
Sirkustaiteilijalle pelko voi tarkoittaa jotain aivan muuta. Sama pätee vaikka syöksylaskijaan. Heille kyse on taidosta, jota on harjoiteltu niin paljon, ettei siinä ole mitään pelättävää.
– Sirkustaiteilijalla ei ole varaa virheisiin, Kaijanen summaa.
Cirque du Soleil’ssa hän joutui heti kättelyssä todella erikoisen tilanteen eteen: Kaijasen käteen lyötiin testamentti.
– Minulle sanottiin, että sinun täytyy listata tähän henkilöt, joille omaisuutesi menee, jos kuolet.
Häntä pelottaa enemmän mahdollinen loukkaantuminen kuin se, että hän kuolisi työssään. Ja sitäkin enemmän Kaijanen miettii itseään sirkusmaailman ulkopuolella. Hän on sooloartisti, joka matkustaa yksin maailmalla. Mukana kulkee seitsemän matkalaukkua, joihin on pakattu kahden ohjelmanumeron asut, välineet ja rekvisiitta.
Kaijanen on kehittänyt itselleen turvajärjestelmän: hän ilmoittaa aina jollekin ystävistään, mihin hän on matkalla. Mistä ja milloin? Taustalla on tosielämän tarina: eräs sirkustaiteilija, nuori nainen, katosi Romaniassa. Hän poistui esityspaikan takaovesta, eikä häntä ole nähty sen jälkeen.
– Ymmärsin jo nuorempana Pohjois-Amerikassa, että maailma voi olla myös paha ja julma paikka. Ihmisiä on laidasta laitaan. Olen oppinut pitämään varani, Kaijanen sanoo.
