Puotilan ostarilla vallitsee lopun ajan tunnelma.
Liiketilat ovat tyhjentyneet, ja niiden julkisivut ovat peittyneet valtavien, värikkäiden graffitien alle.
60-luvun alussa rakennetun, itähelsinkiläisen lähiön sydämen suunnitteli Erkki Karvinen. Nyt rakennus on saanut purkutuomion.
Viimeisenä ostarilla sinnittelee vielä kaksi ravintolaa, joista toisesta kantautuu menevä musiikki tyhjälle sisäpihalle.
Olutravintola Pikkulinnun perustaja Markku Ristevirta ehti seurata ostarin elämää parinkymmenen vuoden ajan.
– Pelataan sitten jalkapalloa tai istutaan baarissa, niin yhteisö on Puotilassa äärimmäisen vahva. Me-henki ja, että tämä on meidän kylä, Ristevirta kertoo.
Ristevirta myöntää, että aika kuitenkin ajoi ostarin ohi ja rakennus ehti päästä teknisesti huonoon kuntoon. Tiedossa oli, että lähtö ostarilta olisi joka tapauksessa edessä.
– Viesti kaupungilta on ollut, että jotain tarttis tehdä. Mutta ajattelimme, että mitäs me [yrittäjät] tehdään, kun ei tiedetä kuinka kauan saamme tässä olla.
Korjausvelka ehti kertyä niin suureksi, että Puotilan Ostoskeskus Oy:n osakkaiden enemmistön mielestä rakennusten korjaaminen ei enää ollut järkevää.
Pikkulintu sulkee ovensa lokakuun lopussa, juuri ennen purkutöiden aloittamista.
Suojelutavoitteet eivät toteudu pyrkimyksistä huolimatta
Helsingin ostareista on 2000-luvun aikana kadonnnut jo lähes puolet.
Kaupunginmuseo inventoi ostarit vuonna 2004, kun kävi ilmi, ettei museolla tai Helsingin kaupungilla ollut koottua tietoa lähiörakentamiseen keskeisesti liittyvistä ostoskeskuksista.
Vuonna 2004 Helsingissä oli vielä 26 ostaria. Nyt niitä on jäljellä tusinan verran.
Inventoinnissaan kaupunginmuseo arvioi rakennuksia arkkitehtonisen, kaupunkikuvallisen ja säilyneisyysarvon perusteella ja jakoi rakennukset kolmeen eri arvoluokkaan.
Työhön osallistunut kaupunginmuseon kulttuuriympäristötiimin projektipäällikkö Sari Saresto kertoo, että kolmasosan ostareista katsottiin kuuluvan korkeimpaan ykkösluokkaan – myös Puotilan ostarin.
Aina rakennusten suojelutavoitteet eivät kuitenkaan toteudu.
– Puotilassakin kaupunginmuseo oli mukana neuvotteluissa ja yritimme tuoda näitä arvoja esille, mutta emme onnistuneet siinä. Ostarilla ei ollut säilymisedellytyksiä täydennysrakentamiskuviossa.
Kaupunginmuseon arviossa parhaimpaan arvoluokkaan kuuluvat myös Munkkivuoren, Kulosaaren, Pohjois-Haagan, Pihlajamäen, Puotinharjun, Lehtisaaren ja Vuosaaren pohjoinen ostoskeskus sekä Herttoniemen Erätori.
"Nyt on jo suorastaan kiire selvittää ostarien kohtalo"
Roihuvuoressa kolme rakennusta sekä niiden keskelle jäävä pieni sisäpiha muodostavat ostarin.
Esko Korhosen suunnittelema ostari on yksi Helsingin ensimmäisistä. Se rakennettiin vuosina 1956–1959. Kokonaisuus on säilynyt, vaikka ainoastaan yksi rakennuksista on enää alkuperäinen.
Uudisrakennuksessa on ison pitseriaketjun ravintola ja ruokakauppa. Rakennuksen tyyli on alkuperäistä kunnioittaen matala ja horisontaalinen.
Toisella puolella aukiota seisoo apeana ainoa jäljelle jäänyt alkuperäinen ostarirakennus. Entisen apteekin peltisen pulpettikaton alla voi tänä päivänä laulaa karaokea.
Paikalle saapuu Helsingin asemakaavapalvelun arkkitehti Sakari Mentu. Hän tekee parhaillaan päivitystyötä ostari-inventointiin.
– Syynä on se, että lähes kaikkiin ostareihin kohdistuu jonkinlaisia muutospaineita, ja on havaittu myöskin, että niissä on tehty aika paljon muutoksia.
Mentu sanoo, että nyt on jo suorastaan kiire selvittää ostoskeskusten kohtalo. Osa rakennuksista on vajaakäytöllä, ja paine rakentaa niiden ympäristö entistä tehokkaammin on suuri.
– Pitäisi myöskin tarkastella paljon tarkemmin ostoskeskusten suhdetta lähiympäristöön ja niiden kaavallista eheyttä. Löytää kohteet, joiden poistaminen tekee suurta vahinkoa lähiympäristölleen, Mentu lisää.
Kanta-asiakkaat ovat uskollisia Munkkivuoren ostarille
Ostarit olivat oman aikansa uutuuksia, joihin mallia haettiin Yhdysvalloista ja Ruotsista.
Ensimmäinen arkkitehtikilpailun perusteella syntynyt ostari rakentui Munkkivuoreen, kun Helsingin Kauppakamari järjesti vuonna 1957 Pohjois-Munkkiniemen suunnittelukilpailun.
Ensimmäinen osa valmistui vuonna 1959. Ostoskeskusta täydennettiin vielä vuonna 1962 rakennuksella, jonka kellarissa on yhä varaus metroasemaa varten.
Yli 60-vuotias Munkkivuoren ostari on toistaiseksi säilynyt elävänä ja onnistunut välttämään purkutuomion. Sen kolme paviljonkia sekä länsipääty on suojeltu asemakaavassa.
Arki-iltapäivänä asiakkaita näyttää riittävän kukkakauppaan, optikolle, kirjakauppaan ja ruokaostoksille. Liikkeiden edustalla törmää välittömästi kanta-asiakkaisiin.
Helsingin Pajamäessä asuva Eija Suokko on kahvittelemassa ulkosalla. Hän kertoo asioineensa Munkkivuoressa vuosikymmeniä, koska pitää ostarin valikoimaa hyvänä.
–Tämä on minun kauppa! Käyn mielummin täällä kuin Prismassa tai muualla, koska tämä on kodikas.
Autoaan pysäköimässä ollut munkkiniemeläinen Leif Björkholm on kiirehtimässä ruokakauppaan.
– Kolmisenkymmentä vuotta olen käynyt täällä. Pankit ovat tosin hävinneet ja vähemmän palveluja, mutta muuten ihan kiva, ihmisen kokoinen paikka. Isot ostarit ovat sellaisia, että heti katoaa siinä väkimäärässä.
Tontille tulijat eivät kunnioita matalaa mittakaavaa
Ostareissa näkyy sodanjälkeinen rakennusaika sekä 50- ja 60-lukujen lähiöelämä Helsingissä. Arkkitehti Sakari Mentun mukaan se sisältää paljon ilmiöitä ja arvoja, joiden soisi näkyvän myös nykyisen yhdyskuntarakentamisen läpi.
– Olisi kyllä aika murheellista, mikäli kaikki ostoskeskukset, jotka kuitenkin ovat olleet oman aikansa keskuspisteitä häviäisivät.
Kasvavan Helsingin yleiskaava kuitenkin edellyttää entistä tiiviimpää kaupunkirakennetta erityisesti hyvien joukkoliikenneyhteyksien varrella.
Myöskään Munkkivuoren ostari ei tule säästymään myllerrykseltä sen osittaisesta suojelusta huolimatta.
Alueella on käynnissä kaavamuutos, jossa ostoskeskuksen nykyinen pohjoissiipi on tarkoitus purkaa ja korvata uudella, leveämmällä liikerakennusosalla, jonka yhteyteen tulee asumista.
Helsingin kaupunki omistaa alueen, kaavoitus on tullut vireille Munkkivuoren Ostoskeskus Oy:n hakemuksesta. Kaupungin mukaan suunnitelmat täsmentyvät vielä tämän syksyn aikana.
Kaupungin itälaidalla, olutravintola Pikkulintu tietää jo palaavansa Puotilaan.
Kiinteistösijoitusyhtiö Kojamo on kaavaillut tontille 5–8-kerroksisia rakennuksia, joissa on asuntoja noin 200 ihmiselle.
Talojen kivijalassa on liiketilaa ja sieltä myös Pikkulinnulle on varattu uudet tilat, omistaja Markku Ristevirta kertoo.
– Me olemme lähiseudun olohuone ja kohtaamispaikka. Se ei muutu. Ei ole karaokea eikä muuta ränttätänttää.
Emme tavoittaneet Munkkivuoren Ostoskeskus Oy:n toimitusjohtajaa kommentteja varten.
Millaisia muistoja ostarit herättävät? Voit keskustella aiheesta tiistaihin 5.10. klo 23 asti.