Näyttelijä, ohjaaja ja näytelmäkirjailija Leea Klemola ihastui korona-ajasta. Hän myöntää se on ollut kovaa aikaa erityisesti nuorille, mutta itse hän löytää siitä enimmäkseen hyviä puolia.
– Täytyy sanoa heti alkuun, että tämä on puhtaasti subjektiivinen, henkilökohtainen kokemus, enkä halua mitenkään vähätellä ihmisten kärsimystä. Minä olen ihan nuoresta asti aina toivonut, että kaikki romahtaisi. Sellaista vuoden mittaista sähkökatkoa. Että kaikki tekniikka pettäisi.
Klemola kutsuu korona-aikaa jopa paratiisiksi. Kaikki olivat samassa veneessä ja poikkeusaika näkyi uutena yhteisöllisyytenä. .
– Se oli fantastista kun korona tuli. Silloin alkuaikoina erityisesti. Ennenkuin alkoi kaikki tämä eripuraisuus, eriporukoituminen ja kaikki hulluilu. Tuli tunne, että joku meitä isompi voima pani meidät kaikki paikoilleen. Minä koin sen erittäin vahvasti niin, että luonto pani meidät paikoilleen.
Alkuaikoina myös politiikassa näkyi Klemolan mukaan poikkeuksellista yhteisen köyden vetämistä.
– Se, miten oppositiokin veti samaa köyttä. Kaikki se tappelu, riitely ja omien pisteiden hakeminen, kun se hetkeksi loppui koko eduskunnasta. Se oli ihmeellistä aikaa elää.
Klemolan ja Rosa-Maria Perän näytelmä Minä, Askartelija sai kantaesityksen Q-teatterissa viime viikolla.
Tässä haastatattelussa lisää myös uutuusnäytelmästä: