Saimi Hoyer pysäytti autonsa bussipysäkille ja ihasteli maisemaa. Puhujakeikka oli tuonut hänet ensimmäistä kertaa Pohjois-Pohjanmaalle vuosi sitten.
Viljavat pellot jatkuivat silmänkantamattomiin. Maisema oli aivan erilainen kuin tuttu itäsuomalainen maaseutu.
Suomen monipuolinen maaseutu kiehtoo entistä huippumallia, nykyistä hotelliyrittäjää.
– Aina ei tarvitse lähteä Umbrian maaseudulle, vaikka sitä itse rakastankin ja Italia on toinen kotimaani. Suomessa on hienoa ja hyvin erilaista maaseutua, Hoyer sanoo.
Suomalaiset ovat löytäneet kotimaan maaseudun korona-aikana. Kotimaanmatkailu on innostanut, kun pandemia on laittanut rajat kiinni. Moni on myös vetäytynyt etätöihin mökille, jotkut muuttaneet kokonaan maaseudulle.
– Epävarmuuden ja surun korona-aika antoi meille lahjan. Suomalaiset tutustuivat omaan maahansa, sen historiaan, maaseutuun ja luontoon, Hoyer sanoo.
"Olen onnellinen suomalainen maaseutulainen"
Hoyer nimettiin keskiviikkona valtakunnalliseksi maaseutukasvoksi. Perustelujen mukaan hän on tuonut maaseutua myönteisesti esiin julkisuudessa. Tunnustuksen myönsi Suomen Kylät ry.
Hoyer toimii Metsähallituksen kansallispuistokummina ja on yksi Sieni-ihmiset ry:n perustajajäsenistä.
Tunnustus on Hoyerille tärkeä.
– Uskallan sanoa, että nyt palkittiin oikeassa asiassa. Suomalaisen maaseudun, luonnon ja maaseudun elämän eteenpäin vieminen on ollut ja tulee aina olemaan minulle sydämen asia. Olen onnellinen suomalainen maaseutulainen.
"Koen itseni hyvinvoivaksi maaseudulla"
Saimi Hoyer asui pitkään Helsingissä ja kymmenen vuotta maailmalla. Hän teki mallin uraa Milanossa, Pariisissa, Lontoossa ja New Yorkissa työskennellen muun muassa Dieselille ja Burberrylle. Hänen kuvansa pääsivät Italian ja Yhdysvaltain Vogueen ja Marie Claireen.
Myöhemmin hän toimi muun muassa Suomen huippumalli haussa -ohjelman tuomarina ja opettajana Mallikoulu-sarjassa.
Sitten Hoyer sairastui vakavasti. Hänellä diagnosoitiin hypogammaglobulinemia eli IgG-vasta-ainepuutos vuonna 2013. Harvinainen ja perinnöllinen sairaus altistaa jatkuvalle sairastelulle kuten toistuville keuhkokuumeille.
Hoyer palasi lapsuutensa maisemiin Punkaharjulle. Hän pyörittää siellä hotellia ja ravintolabisnestä.
– Sydämeni on täällä, vaikka välillä on ihanaa käydä kaupungin hulinassa. Helsingillä, Milanolla, Roomalla, Pariisilla ja New Yorkilla on iso paikka sydämessäni, mutta en enää haluaisi asua niissä.
Metsä on Hoyerin paras ystävä, joka ei koskaan poistu ja kuuntelee aina. Sille saa huutaa, laulaa, itkeä ja nauraa. Joskus sieltä löytyy vastauksiakin.
– Koen itseni hyvinvoivaksi maaseudulla. Jos suomalaista luontoa ei olisi, en tiedä olisinko tänä päivänä tässä, hän sanoo.
"Elämänlaatu on hyvää maaseudulla"
Nyt lähikauppaan on 40 minuutin ajomatka. Isommille ostoksille pitää lähteä Kiteelle, Joensuuhun tai Savonlinnaan.
Se ei Hoyeria haittaa. Kaupassakäynti on suunnitelmallista, eikä mukaan tartu herkästi heräteostoksia, kun matka on pitkä ja kauppareissut harvassa. Lisäksi lähiruokaa löytyy maaseudulla omalta pihalta ja lähistön maatiloita.
– Kehottaisin ihmisiä miettimään, että elämänlaatu on aika hyvää maaseudulla, Hoyer sanoo.
Joidenkin palveluiden pitää kuitenkin hänen mielestään säilyä maaseudullakin. Niitä ovat koulut ja kirjastot.
Punkaharjulla on taisteltu vuosia kirjaston puolesta. Se onkin säilynyt paikkakunnalla. Lukio sen sijaan loppui vähän sen jälkeen, kun Hoyer muutti Punkaharjulle 2016.
– Jos tänne muuttaa ihmisiä, on enemmän koululaisia. Jos koulut eivät vastaa suurten kaupunkien ja suurten asutuskeskusten tarjontaa, tänne ei muuteta, hän summaa.