Idea lähti liikkeelle linnuista.
Myöhemmin se poikisi palkitun elokuvan, mutta sitä Emilia Hernesniemi ei vielä tiennyt, kun hän luki sattumalta Edith Södergranin runon Syksyllä. Se kertoo linnuista, jotka lentävät syksyllä pois Suomesta.
“Nyt on syksy, ja kultaiset linnut
lentävät kaikki kotiin sinisen veden yli;
rannalla istuen tuijotan syksyn koruja,
ja hyvästely humisee puissa.”
Aalto-yliopistossa elokuvaohjausta opiskeleva Hernesniemi kysyi parikymppiseltä opiskelukaveriltaan, mitä runo hänelle merkitsee. Nuorelle se oli itsestään selvää. Se kertoo siitä, kun muuttaa pois kotoaan.
“Hyvästely on suuri, ero edessä,
mutta jälleennäkeminen on varma.
Siksi on uni kevyt, kun nukahdan, käsi pään alla.
Tunnen erään äidin hengityksen silmilläni
ja erään äidin suun sydäntäni vasten:
nuku ja uinu, lapseni, sillä aurinko on poissa.”
(Edith Södergran, 1929. Suomentanut Uuno Kailas)
Hernesniemi oli tulkinnasta yllättynyt. Hän oli äitinä ajatellut runon kuvaavan kotinsa jättäviä lapsia.
Hernesniemi tajusi, ettei ollut koskaan nähnyt dokumenttia siitä, kun joku muuttaa pois kotoa. Semminkin kun asia koskettaa ihmisiä ympäri maailmaa.
– Se on kiinnostava kohta elämässä, joka muuttaa kaiken. Se myös tapahtuu usein vain kerran ihmisen elämässä.
Ohjaaja huomasi myös, ettei dokumentteja juurikaan tehdä alle 20-vuotiaista naisista.
Nämä havainnot johtivat Hei hei Tornio -dokumenttielokuvan ohjaamiseen. Hernesniemi vaikuttaa olleen oikeassa siinä, että aihepiiri kaipasi käsittelyä: viime viikonloppuna Hei hei Tornio voitti Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin parhaan kotimaisen lyhytelokuvan palkinnon. Hän sai myös uudelle tekijälupaukselle myönnettävän Uusi aalto -palkinnon. Dokumentti on 38-vuotiaan Hernesniemen esikoisohjaus.
Elokuvassa seurataan 18-vuotiaan Vilman viimeistä viikonloppua kotikaupungissaan. Hän juhlii ylioppilasjuhliaan ystäviensä ja sukulaistensa kanssa ja saa samalla kyynelehtiviltä läheisiltään elämänohjeita tulevaan. Vilma on lähdössä kymmenen tunnin ajomatkan päähän Helsinkiin tavoitteena opiskelupaikka.
Vilmalla on nälkä päästä kokemaan maailmaa, vaikka onnistumisesta ei ole takeita. Perhe tukee silti tytärtään ja antaa hänen mennä.
– Melkein liikutun siitä ajatuksesta, kun joku haluaa lähteä ja häntä autetaan ja tuetaan unelmansa toteuttamisessa.
Niin Hernesniemikin on tehnyt.
Pelastava televisio
Vilman tarina liippaa läheltä Emilia Hernesniemen omaa elämänkulkua. Hän on kotoisin Oulusta ja lähti Helsinkiin ylioppilaaksi kirjoittamisen jälkeen.
Hernesniemi pääsi ensimmäisellä yrittämällä opiskelemaan vaatesuunnittelua ja pukutaidetta Taideteolliseen korkeakouluun (nyk. Aalto-yliopisto).
Hän oli käynyt musiikkilukiota, mutta kiinnostus muotiin löytyi popmusiikin kautta. Hän oli lapsesta lähtien katsonut musiikkikanava MTV:tä, jossa vielä tuolloin näytettiin musiikkivideoita. Niissä näkyi muodikkaasti pukeutuneita ihmisiä.
Hän ahmi myös paljon tv-sarjoja kuten Baywatchia ja Ritari Ässää.
– Olen sanonut muodin puolella ja nyt dokkariopinnoissa, että suurin inspiraationi on ollut telkkari ja oululainen lähiö. Se on hassua.
Vuonna 2010 Hernesniemi perusti R/H-vaatemerkin koulukaverinsa Hanna Riiheläisen kanssa. Aluksi kaksikko teki yrityksessä kaiken itse.
Vuosikymmenessä bisnes on laajentunut ja nyt Hernesniemi on toisena pääosakkaana ja taiteellisena johtajana. Hän vastaa muotikuvauksista ja suunnittelee vaatekuosit.
Televisio on tänäkin aikana vaikuttanut käänteentekevästi Hernesniemen elämään.
Neljä vuotta sitten Hernesniemi sai ensimmäisen lapsensa. Kotona oleminen tuntui vaikealta, sillä hän oli tottunut tekemään paljon töitä.
– Minut pelasti jälleen telkkari. Näin norjalaisen Skam-sarjan ja tutkin, miten se oli tehty. Ajattelin, että miten joku on tuonkin rakentanut.
Hernesniemen vaatebisneksessä kaikki sujui jo omalla painollaan, joten hän päätti hakea elokuvalinjalle Aalto-yliopistoon. Hän pääsi sisään ja alkoi erikoistua dokumenttiohjaajaksi.
Neljättä vuotta opiskeleva Hernesniemi tietää, että dokumenttien tekeminen voi olla henkisesti raskasta. Ensimmäiset filmille dokumentoidut asiat ovat olleet maailmansodista.
– Dokumenteissa käsitellään todella rajuja juttuja. Välillä tuntuu, että opiskelen ensisijaisesti ihmisen psyykettä.
Suomalainen onnellisuus
Hei hei Tornio -dokumenttia kuvatessaan Emilia Hernesniemi ihastui Vilman perheeseen. Hän näki tavallisessa kodissa paljon rikkautta.
Se ei hänen mielestään tarkoita rahallista pääomaa vaan toisista välittävää yhteisöä, joka ottaa vastaan elämän ilot ja surut. Vahva yhteisö pystyy tukemaan myös itsenäistyvää nuorta sellaisena kuin hän on.
– Sillä ei ole väliä, onko yhteisö ydinperhe, sateenkaariperhe, työyhteisö tai ystäväpiiri. Lojaalius ja solidaarisuus ratkaisevat. Se että ihminen tulee nähdyksi ja validioiduksi sellaisena kuin on.
Hernesniemi ei aluksi ymmärtänyt, millä tavalla Suomi on maailman onnellisin maa.
– Mutta sen tajuaa, kun näkee tavallisista ja arkisista lähtökohdista tulevia ihmisiä ja huomaa, kuinka paljon heillä on mahdollisuuksia.
Hernesniemi painottaa, ettei kaikilla suomalaisilla ole samanlaisia lähtökohtia. Silti hänen mielestään monelta unohtuu, kuinka hyvin asiat täällä ovat.
Hänen elokuviensa yksi kantava ajatus on se, että ihmisten kokemukset eivät ole universaaleja.
– Se mitä on tapahtunut minulle, ei ole välttämättä tapahtunut sinulle. Katsomme aina eri näkökulmista. Sen tiedostaminen auttaa siinä, että voimme rakentaa universaalia ymmärrystä toistemme välillä.
Hei hei Tornio -elokuvan teemat rakkaudesta ja ikävästä sen sijaan koskettavat ihmisiä eri puolilla maailmaa, koska ihmiset aina muuttavat ja liikkuvat paikasta toiseen, joko omasta tahdostaan tai pakon sanelemana.
Hernesniemen koulukaveri kertoi äskettäin elämänsä surullisimmasta päivästä, kun hänen tyttärensä muutti kotoa Espoosta Helsinkiin.
– Pienikin muutto voi vaikuttaa elämään paljon.
Dokumentti Jani Toivolasta
Emilia Hernesniemi pohtii, mihin elämä asettuu koronan jälkeen. Pahimman ajan päivittäiset tapaamiset lähihiekkalaatikolla muiden vanhempien kanssa ovat enää muisto vain ja tilalle on tullut taas kiire.
Hän on jo itse päässyt irtautumaan kotipesästä ulkomaille, sillä Hei hei Tornio -dokumenttia on esitetty elokuvafestivaaleilla esimerkiksi Kanadassa, Ruotsissa ja Norjassa.
Hernesniemi jatkaa unelmiensa toteuttamista samalla tavalla kuin lähtiessään kotoaan 19-vuotiaana. Muotibisneksen ohella hän jatkaa elokuvaopintojaan.
Opintojen ulkopuolella Hernesniemi on valmistellut tulevaa dokumenttiaan jo kolmen vuoden ajan. Ensi vuonna valmistuva elokuva kertoo Jani Toivolasta. Dokkari käsittelee Toivolan roolia Suomen ensimmäisenä mustana kansanedustajana ja hänen poliittisen uransa jälkeistä elämää.
Hernesniemi on kiitollinen siitä, että hänet on jo nyt noteerattu uuden aallon elokuvantekijänä.
– Ohjaajan hatun päähän asettaminen on ollut vaikeaa, mutta huomio ja palkinnot ensimmäisestä omasta käsikirjoituksesta ja ohjauksesta ovat auttaneet sen asettamista päähän lopullisesti.