Paksu sumu peittää kansallismaiseman, mutta tänään se ei niin haittaa. Poikkeuksellisesti suurin osa Kolin kulkijoista jättää tunnetuimman maisemapaikan väliin. Syy tähän on, että Vaarojen Maratonin reitit kiertävät Ukko-Kolin – ja juuri "Vaarojen" takia Kolille on viikonvaihteessa tultu.
Vaarojen Maraton on monelle osallistujalle jo perinteeksi muodostunut polkujuoksutapahtuma. Tänä vuonna osallistujia on ennätysmäärä, noin 1 200.
Sarjoja on kuusi ja reittien pituudet vaihtelevat seitsemästä kilometristä peräti 130:een kilometriin. Pisimmän ultramatkan juoksijat ovat lähteneet matkaan perjantaina illalla ja juosseet läpi yön. Valtaosa taipaleesta taittuu Kolin kansallispuistossa.
Osallistujien turvallisuus ykkösasia
Massajuoksun järjestäminen kansallispuistossa vaatii järjestäjiltä ennakointia ja varautumista. Esimerkiksi teitä ei joka kolkassa ole, mikä on pitänyt ottaa huomioon turvallisuusohjeita laatiessa.
– Reitin varrella on huolto- ja evakuointipisteitä, mistä pystymme hakemaan, mikäli kilpailun joutuu keskeyttämään, kilpailunjohtaja Hannu Airila kertoo.
Pitempien matkojen juoksijat on ohjeistettu ottamaan matkaan avaruuspeitto. Se auttaa pysymään lämpimänä, jos matka katkeaa ja apua joutuu odottamaan.
Tasainen juoksijoiden virta
Toisekseen on pidettävä huoli siitä, ettei arvokas luonto turmellu.
– Polkujuoksijat juoksevat onneksi aina polulla, joten lähtökohta on kunnossa, Hannu Airila naurahtaa.
Järjestäjien tehtäväksi on jäänyt varmistaa, että kaikki mahtuvat hyvin poluille eikä ruuhkia synny. Käytännössä tämä tarkoittaa, että sarjojen lähdöt on pitänyt porrastaa. Kussakin sarjassa tosissaan kisaavat lähtevät yhtä aikaa, mutta muuten matkaan voi lähteä koskaan vaan tietyn aikaikkunan sisällä.
Huomiota on kiinnitetty myös reittimerkintöihin. Kun juoksijat pysyvät koko ajan oikealla polulla, ei synny tarvetta paikata harha-askelia koukkaamalla metsän läpi.
Oma muki mukaan
Roskaantumista Vaarojen Maratonilla yritetään estää minimoimalla jätteiden synty. Reitin varren juomapisteissä ei esimerkiksi ole lainkaan kertakäyttömukeja vaan jokaisella osallistujalla pitää olla mukana oma muki tai juomapullo.
Hannu Airila kertoo, että kertakäyttöastioita kuluu varsin vähän, sillä osallistujien ruokailu on järjestetty hotellin ravintolassa, missä käytössä on oikeat astiat.
– Mitä nyt maalimakkaroista tulee paperia, Airila sanoo.
Oma vastuunsa on myös kilpailijoilla. Etenkin pisimmillä matkoilla kuluu evästä ja energiapatukoiden ja -geelien kääreet pitäisi jaksaa kantaa roskikseen asti.
Jos roskia on maastossa näkyvillä, järjestäjät keräävät ne samalla kun hakevat reittiopasteet pois.
Ei niin iso ryntäys
Vaikka 1 200 juoksijaa tuntuu isolta joukolta, se ei poikkea paljoa tavallisesta kesäpäivästä Kolin kansallispuistossa.
Kolilla vieraili tammi-heinäkuussa 158 000 ihmistä. Jos kävijät jakautuisivat tasaisesti, heitä olisi ollut 745 päivässä. Käytännössä kesäaika on kuitenkin huomattavasti vilkkaampi, joten Vaarojen Maratonin kaltainen kävijämäärä ei ole Kolilla mitenkään poikkeuksellinen.
Hannu Airila arvioi, että juoksutapahtuman osallistujamäärää voisi maltillisesti kasvattaa. Kysyntää olisi, sillä kun ilmoittautuminen tammikuussa avattiin, paikat varattiin vartissa. Tapahtuman kasvattaminen ei kuitenkaan ole päätavoite.
– Ennemmin turvataan laadukas tapahtuma niille, ketkä pääsevät mukaan, Airila sanoo.