Roope Mäkelä ja kultareunaiset tennarit ovat olleet viime vuosina varma kevään merkki Kotkassa. Mäkelän viisi vuotta kestänyt valmennustyö Peli-Karhujen naisten valmentajana toi kaupunkiin kolme Suomen mestaruutta. Ja toissakeväänähän mitaleita ei koronan takia edes jaettu. Tällä kaudella Mäkelä luotsaa KTP-Basketin miehiä Korisliigassa.
– Neljän metrin muutto PeKan huoltokopista KTP:n koppiin, Mäkelä nauraa ja paljastaa, että treenikaudella hän on jo lähtenyt tutussa hallissa pariinkin otteeseen väärään pukkariin.
Mutta miten suurin loikka valmentajalle on vaihtaa naisten mestarijoukkueesta miesten keskikastiin?
– Tätähän kaikki nyt kysyy, mutta minulla ei ole suurta halua lähteä vertailemaan. Miehillä on täysammattilaisjoukkue, eli kaikki pelaajat ovat aina käytössä. Hyppäys ei kuitenkaan ole niin suuri, mitä moni varmaan ajattelee. Itse laji on sama, kuviot ovat samoja ja kentällä nähdään huipputason pelaajat. Jos jotain pitää sanoa, niin miehillä vauhti on kovempi, Mäkelä miettii.
Mäkelällä on taatusti harteillaan jonkinlaista mestaruuspölyä, sillä omalla peliurallaan hän pääsi juhlimaan KTP:n paidassa kahdesti Suomen mestaruutta. Mestaruudet ajoittuvat keväille 93 ja 94. Sen jälkeen Mäkelä suuntasi Espooseen ja Kotkassa ei ole Pantteripatsasta saunotettu. Kymmenen viime vuoden aikana seura on saanut kuitenkin kolme pronssia ja vuonna 2013 hopeaa.
Kymissä on pitkät ja menestyksekkäät perinteet koripallossa, sillä SM-kultaa KTP saavutti ensimmäisen kerran jo vuonna 1957. Ei siis ihme, että kaupungin korisyleisö janoaa menestystä.
– Tietysti on jonkinlaisia paineita, tuskin kukaan tätä työtä täysin paineettomasti tekee. Mutta olenhan minä kylän oma poika, enkä pääsee mihinkään karkuun, jos peli ei ala kulkea, Mäkelä nauraa.
Remu Raitanen, isänsä kaltainen
KTP-Basketin täsmähankintoihin tälle kaudelle kuuluu Remu Raitanen. Mäkelälle Raitanen on erityisellä tavalla tuttu, sillä hän pelasi paitsi vastakkain, niin myös rinnakkain isä Jari Raitasen kanssa Hongassa 90-luvulla.
– Remu on kuin isänsä. Hyvä itseluottamus, hyvä heitto. Olemme kaavailleet hänelle isoa roolia tässä joukkueessa, Mäkelä myöntää.
206-senttisen Remun hyvästä heitosta ollaan saatu näyte jo kahdessa ensimmäisessä ottelussa, sillä Raitanen on pussittanut niissä 20 ja 25 pistettä. Korispiireissä kiertää legenda, jonka mukaan huippuheittäjä Mäkelällä oli aikoinaan jatkuva heittokisa käynnissä faija Raitasen kanssa.
– No sanotaan, että eihän mulla ollut mitään saumoja, Jallulla oli niin paljon parempi heitto! Mutta eipä meidän joukkueessa silloin meidän kahden lisäksi heittopaikkoja muille juurikaan tullut, Mäkelä muistelee.
Onko heittäminen helppoa myös Remulle?
– Joo, kyllä mä voisin sanoa, että on. Kivoin heitto pelissä on se, kun saa vapaan kolmen pisteen heiton. Ja isää olen seurannut halleilla ihan pikkupojasta asti, Remu myöntää.
Paljon on nuoren miehen mukaan kiinni kuitenkin itseluottamuksesta.
– En tiedä, mistä se kumpuaa, mutta yritän pitää siitä kiinni. Itseluottamus tekee monesta aika paljon paremman koripalloilijan, Remu sanoo.
Liekö luottamus ja varmuus osittain myös Amerikasta ammennettua, sillä Raitanen opiskeli neljä vuotta San Franciscon yliopistossa kansainvälistä taloutta, sekä pelasi tietysti koripalloa. Raitanen palasi Suomeen viime kaudella ja ensimmäinen Korisliigakausi meni Lapuan Korikobrien riveissä. Kautta sotkivat paitsi korona, niin Raitasen kohdalla myös loukkaantuminen.
– Tosi erikoinen kausi. Oltiin muutamaan otteeseen karanteenissa ja yleisöä ei päässyt peleihin. Nyt odotan sitä innolla, sillä Kotka on todellinen koriskaupunki. Sen on huomannut jo nyt, kun ihmiset tulevat moikkailemaan kadulla, Raitanen kertoo.
Kun isä on nelinkertainen Suomen mestari, onko pojan tavoitteena ottaa se ensimmäinen tällä kaudella?
– Se olisi todella makeeta. Suomen mestaruus on yksi asia, mitä koripalloilijana tavoittelen, Raitanen myöntää.
Se on tietysti eri asia, kuinka kauan nuori mies viihtyy kotimaisessa liigassa. Kansainvälisen talouden kandi taatusti tietää, millainen palkkapussi Korisliigassa on mahdollista saavuttaa. Ja Raitsen näytöt alkavat taatusti kiinnostaa jo kansainvälisestikin. Hän on päässyt hyvin mukaan Susijengiin, ja viime kesä meni jälleen Henrik Dettmannin valvovan silmän alla.
– Oli kyllä kovaa treeniä koko kesä, mutta mukavaa. Vielä löytyy hiottavaa ja kehityskohteita, muun muassa nopeiden ratkaisujen teossa. Puolustuspäähän kaipaan vielä fiksuutta, onneksi olen vielä nuorehko, 24-vuotias Raitanen nauraa.
Voisi sanoa, että Remu tuli kesällä 2020 Susijengiin heittämällä sisään, sillä heti ensimmäisessä maaottelussaan hän säkitti 15 pinnaa. Nyt elokuussa 2021 Tanskaa vastaan tuli uusi piste-ennätys 17. Raitaselle on taatusti käyttöä, kun katsotaan edessä koittavia MM-karsintoja ja ensi vuoden EM-kisoja.
Mutta sitä ennen se mestaruuskamppailu KTP:n kanssa.
Millä aseilla valmentaja Mäkelä aikoo nostaa kotkalaiset jälleen kohti Korisliiga terävintä kärkeä?
– Lyhyesti sanottuna tykkäisin sellaisesta koripallosta, että valmentaja ei koko ajan sitä ohjaa, vaan pelaajat loisivat itsekin tilanteita. Näin me toimimme jo PeKan naisten kanssa, ja toivottavasti saadaan se pyörimään myös miehillä.
– Pelin pitäisi olla ennalta-arvaamatonta. Tuolla on niin hyviä valmentajia, että jos kaikki kuviot on meiltä helposti vakoiltavissa, niin se ei ainakaan helpota meitä menestymään, Mäkelä tiivistää.
Lue lisää: