KABUL. Pieneen puistoon Kabulin laidalle kyhätty telttojen meri on ollut kohta kolme kuukautta noin kahden tuhannen Afganistanin pohjoisosista sotaa paenneen perheen koti. Puiden väliin viritetyillä vaijereilla kuivataan vaatteita, ruokaa laitetaan avotulella. Lapsia taapertaa paljain jaloin roskien seassa.
Nuori mies ei suostu tulemaan ulos teltastaan – hän katsoo käsiinsä lasittunein silmin. Mies on muiden leirillä asuvien mukaan vajonnut niin syvään masennukseen, ettei hän puhu enää kellekään.
Puistoihin kyhätyillä leireillä ei ole varauduttu lähestyvään talveen. Kaikilla ei ole edes telttaa. Heppoisia kankaita on viritetty puiden oksien väliin katoksi.
Humanitääristen järjestöjen mukaan heinä-elokuussa Kabuliin saapui noin 17 600 pakolaista varsinkin pohjoisista maakunnista, jossa asuu suurimmaksi osaksi etnisiä vähemmistöjä. Sitten Taliban otti vallan, ja ihmisten liikkuminen loppui.
Vain muutama prosentti voi syödä mahansa täyteen
Maailman ruokaohjelman mukaan Afganistanin humanitäärinen kriisi syvenee ennennäkemättömällä vauhdilla. Jopa puolet maan lähes 40 miljoonasta asukkaasta ovat nyt yleisesti avun tarpeessa, ja noin 3,2 miljoonan alle 5-vuotiaan lapsen pelätään pian kärsivän aliravitsemuksesta. Vain viidellä prosentilla talouksista on tarpeeksi ruokaa.
Haavoittuvaisimmassa asemassa ovat maan sisäiset pakolaiset, joita on kaikkiaan noin neljä miljoonaa Afganistanissa, kertoo Amnesty International.
Tänä vuonna kotinsa on jättänyt sodan vuoksi noin 270 000. Heistä hieman alle kolmasosa on palannut koteihinsa, koska sota on ainakin tällä erää päättynyt ja Taliban on vallassa.
Moni Kabuliin jääneistä haluaisi jo palata kotiin, mutta ihmisillä ei ole varaa korjata pommituksissa tuhoutuneita talojaan. He jäivät Kabuliin siinä toivossa, että he saisivat edes jotain avustusta.
Kamila, 40-vuotias burkaan pukeutunut leski, istuu kankaista viritetyssä teltassa poikansa ja lapsenlapsiensa kanssa. He saapuivat Kabuliin heinäkuussa pohjoisesta Kunduzin maakunnasta.
Kamila kertoo kotitalonsa tuhoutuneen pommituksessa.
– Talomme luhistui. Menetin miniäni iskun takia, Kamila kertoo.
Siviilit jäivät ristituleen
Kun Taliban alkoi kesällä ottaa entistä enemmän alueita valtaansa, Yhdysvallat tarjosi vielä viime hetkellä ilmaiskutukea Afganistanin hallitukselle.
Siviilit jäivät monella alueella Talibanin ja hallituksen taisteluiden väliin.
Etnisesti monimuotoisesta Kunduzin kaupungista on jo vuosia taisteltu kiivaasti. Saman nimisen maakunnan pääkaupunki on ollut pariin otteeseen hetkellisesti Talibanin vallassa viime vuosien aikana.
Vuosia kestäneiden väkivaltaisuuksien vaikutukset näkyvät selvästi leirillä.
Eräs nainen näyttää pienen taaperoikäisen lapsensa sodassa saamia vammoja: suuri arpi leikkaa vatsan poikki, kämmen ei enää aukea sormeen tulleen vamman vuoksi.
Monet leirillä olevista lapsista ovat sairastuneet epähygieenisien olojen vuoksi ripuliin.
Faiz ur Rehman, Kunduzista kotoisin oleva hazara-vähemmistöön kuuluva mies kertoo, ettei lääkkeisiin ole varaa.
– Ongelma on, että talvi on tulossa. Lapseni ja vaimoni ovat sairaita. Olen todella huolissani heistä, mutten pysty viemään heitä lääkäriin, hän kertoo.
– Minulla on vain 10 afgaania (0,1 euroa) jäljellä, mies sanoo.
– Ihmiset eivät näe vaikeaa tilannettamme täällä. Emme voi juosta rahan perässä.
Rehmanin mukaan Talibanin edustajat ovat käyneet leirillä ja jakaneet jonkin verran avustusta, mutta se ei ole tarpeeksi.
Talibanin valtaannousu tukki rahahanat
Talibanin tultua valtaan elokuussa kansainvälinen avustus Afganistaniin lopetettiin suurimmaksi osaksi. Monet maat yrittävät löytää keinoja avustaa Afganistania ilman, että rahat menisivät Taliban-hallinnon käsiin. Avusta riippuvaisen maan talous on romahtamassa.
YK:n avustajamaat ovat nyt luvanneet yli miljardi dollaria Afganistanille, mutta summasta on tähän mennessä kerätty vasta alle 40 prosenttia. Myös Yhdysvallat lupautui viikonlopulla avustamaan maata.
Ruokapula vaivaa leirillä
Kabulissa leirillä Kamila näyttää kuivuneita leivän palasia, joita hän säilyttää muovipussissa. Se on kaikki ruoka, mitä on saatavilla.
– Joskus ihmiset tuovat ruokaa meille, mutta sitä ei tapahdu säännöllisesti. Joskus me pyydämme leipää lähistön taloista, hän sanoo ääni murtuen.
– Rukoilemme, että hyvät ajat palaavat. Muuta toivoa ei ole kuin Allah.
Päivitetty 13.10. klo 9.39: lisätty tieto juttumatkan ajankohdasta
Lue myös:
Kuuntele lisää Afganistanin tilanteesta Maailmanpolitiikan arkipäivää -ohjelmasta:
