Neuvostopartisaanit tekivät kymmeniä iskuja Suomen siviilikohteisiin jatkosodan aikana. He surmasivat iskuissa yli 150 siviiliä, joista suuri osa oli lapsia ja naisia.
Partisaanit tekivät iskuja ainakin 32 siviilikohteeseen. Tuhoisimmat iskut kohdistuivat Lappiin Lokan ja Seitajärven kyliin, jotka olivat kaukana sotilaskohteista. Osa kohteista oli tiettömän taipaleen takana olevia yksinäisiä erämaataloja, kuten Sodankylän Yliluirolla olevat kahden Maggan saamelaisperheen talot.
Tietokirjailija Veikko Erkkilän uusin teos Kello 4 Moskovan aikaan paljastaa iskujen suunnittelusta uusia tietoja ja sen, kuka iskujen takana todennäköisesti oli. Uusi kirja avaa vuosituhannen taitteessa käynnistyneen rikostutkinnan tietoja.
Sähkösanomat olivat avain rikostutkintaan
Veikko Erkkilä on tehnyt yli 20 vuotta yhteistyötä usean venäläisen yliopistotutkijan kanssa ja saanut käsiinsä Venäjän arkistojen partisaaniasiakirjoja lähes 2000 sivua.
Asiakirjoista paljastui, että Suomeen tehtyjen iskujen siviilikohteet, kuten Lokka, oli väärennetty sotilaskohteiksi. Partisaanien heti iskujen jälkeen lähettämät sähkösanomat kellonaikoineen ja karttatietoineen vastasivat tarkkaan Suomen tietoja siviilikohteisin tehdyistä iskuista.
Päivämäärät ja radiosähkösanomat olivat avain sille, että Erkkilä pystyi tutkimaan asiaa yhdessä venäläisten historiantutkijoiden kanssa.
– Koska venäläisten tutkijoiden oli vaikea ymmärtää, että kaikki partisaaniraportit ovat väärennettyjä, virheellisiä, Erkkilä sanoo.
Partisaanien raportoimien iskutietojen ja Suomen sotilas- ja poliisiviranomaisten tietojen vertailu ja yhdistäminen antoi pohjaa myös rikostutkinnan aloittamiselle. Niistä selvisi, mitä partisaaniosastoja missäkin iskussa oli. Esimerkiksi Seitajärvelle iskivät partisaaniosastot Poljarnik ja Bolesvik, Lokkaan Stalinets.
Lue lisää: Seitajärvellä tapetut naiset ja lapset olivat jatkosodan vaiettuja uhreja
Rikostutkinta alkoi vasta 2000-luvulla
Partisaani-iskuista puhuttiin jo sodan jälkeisinä vuosikymmeninä, mutta vain niissä pitäjissä, joiden siviilikohteisiin partisaanit olivat hyökänneet. Näitä olivat esimerkiksi Sodankylä, Savukoski ja Inari. Pitäjissä oli elossa kymmeniä iskuja kokeneita ja haavoittuneita uhrejakin yli 50.
Tieto partisaanien tekemistä raaoista lasten ja naisten murhista eli suullisena perinteenä, vaikka Suomen viranomaiset ja media vaikenivat.
Suomessa julkinen partisaanikeskustelu pääsi vauhtiin vasta vuosia Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen 1990-luvun lopussa.
Laajaan julkisuuteen partisaanien hyökkäykset siviilikohteisiin nosti vuonna 1998 Veikko Erkkilän tietokirja Vaiettu sota ja sen pohjalta tehty Ylen toimittajan Risto Arkimiehen tv-dokumentti Silminnäkijä. Tekijät palkittiin Valtion tiedonjulkistamispalkinnolla.
Partisaaniterrorin saama julkisuus 1990-luvun lopulla johti myös keskusrikospoliisin KRP:n tekemään esitutkintaan. Erkkilän uusin kirja selostaa tuon ainutlaatuisen rikostutkinnan vaiheita. Erkkilän on kirjaa varten saanut tutustua KRP:n tutkinta-aineistoon.
Kirjasta ilmenee, kuinka partisaani-iskujen rikostutkinnan aloittaminen oli poliittisesti kuuma peruna vielä 1990-luvun lopullakin. Asiaa puitiin eduskunnassa, ulkoministeriössä, sisäministeriössä ja poliisissa. Tavanomaisessa rikostutkinnassa poliisi aloittaa tutkinnan, kun rikoksen on syytä epäillä tapahtuneen.
Kuuntele Veikko Erkkilän haastattelu Yle Areenassa:
Tutkinta kilpistyi Venäjän nimettömään vastaukseen
Lopulta esitutkinta annettiin Rovaniemelle KRP:n pohjoiselle osastolle. Sen päällikkönä oli tuohon aikaan Pentti Yliniva. Erilaista tietoa oli kertynyt niin paljon, että oli syytä epäillä murhaa ja murhan yllytystä.
– Erityisesti uhrien lukumäärän suhteen se oli todella suuri tutkinta. Ei vastaavaa varmaan ole Suomessa ollut ja toivotaan ettei tulekaan, muistelee 20 vuoden takaista tutkintaa nyt eläkkeellä oleva rikosylitarkastaja Pentti Yliniva.
KRP:n kuulusteli Suomessa iskuista hengissä säilyneitä uhreja, joiden kertomukset vahvistivat epäilyä murhista. Ylinivan mukaan kuulusteluja tehtiin kymmeniä ellei satoja.
Eri vaiheiden jälkeen Venäjälle lähetettiin oikeusapupyyntö, johon saatiin poikkeuksellisesti nimetön vastaus.
– Saimme sieltä viimein vastauksen, kylläkin allekirjoittamattoman. Siinä todettiin, että Venäjän lakien mukaan mahdolliset rikokset ovat vanhentuneet, minkä vuoksi heillä ei ryhdytä toimenpiteisiin niiden vuoksi, Yliniva muistelee.
Kuuntele Pentti Ylinivan haastattelu Yle Areenassa:
Kirja: Käskyn antoi Gennadi Kuprijanov
Uusimmassa kirjassaan Erkkilä päätyy siihen, että käskyn hyökätä Suomen siviilikohteisiin antoi Neuvosto-Karjalan kommunistijohtaja.
– Kaikki nämä tiedot mitä olen saanut, niin minulla on selvä vastaus, kuka käskyt antoi. Tämä käskijä löytyy Karjalasta. Karjalan poliittisesta johdosta.
Kirjassaan Erkkilä toteaa monien lähteiden osoittavan, että ensisijainen vastuu partisaaniosastojen iskuista suomalaisiin siviilikyliin oli Neuvosto-Karjalan kommunistipuolueen johtajalla Gennadi Kuprijanovilla.
Kuprijanov oli nimitetty Karjalan poliittiseen johtoon vuonna 1938. Erkkilän kirjan mukaan Kuprijanov valikoi Karjalassa ihmisiä teloitettavaksi ja vangittaviksi Stalinin terrorin aikaan 1930-luvun lopulla.
Erkkilän mukaan Kuprijanov julkaisi vuonna 1975 jälkeen kirjan partisaanien suurista saavutuksista. Kirjassa nimeltään "Karjalan rintamaviivan takana" kerrotaan valheellisesti Lokan "varuskunnan" tuhoamisesta ja vaietaan kaikista siviilituhoista.
Tosiasiassa partisaanit murhasivat Lokassa 21 siviiliä eikä kylän lähimaillakaan ollut mitään varuskuntaa tai sotilastukikohtaa.
Suomen lain mukaan murha ei vanhene. Vaikka KRP keskeytti tutkinnan, sitä ei ole päätetty. Tutkinnan avaaminen on mahdollista, mutta epätodennäköistä siksikin, että kaikki epäillyt ovat tiettävästi kuolleet.
Kuprijanov kuoli vuonna 1979.
Aiheesta lisää:
Mitä ajatuksia juttu herätti? Voit osallistua keskusteluun Yle Tunnuksella 22.10. kello 23 saakka.