Juho Kuosmasen uusi elokuva Hytti nro 6 saa vihdoin ensi-iltansa Suomessa. Se tuntuu erikoiselta, sillä itse elokuvasta on kohkattu viime kesästä lähtien.
Hytti nro 6 nosti Kuosmasen huomion keskipisteeksi heinäkuussa, kun hän voitti elokuvallaan Cannesin elokuvajuhlien toiseksi tärkeimmän palkinnon, Grand Prix’n.
Hytti nro 6 perustuu Rosa Liksomin samannimiseen, Finlandia-palkittuun teokseen, ja Liksom antoi jo hankkeen alussa Kuosmaselle vapaat kädet romaanin tulkinnassa. Se näkyy elokuvassa,
Liksomin romaanissa jännite syntyy hieman yli kaksikymppisen suomalaisen naisopiskelijan ja häntä paljon vanhemman venäläismiehen välille. Elokuvassa pääosanesittäjät ovat lähes samanikäisiä, ehkä kolmissakymmenissä olevia ihmisiä. Tarina muuttui, kun Kuosmanen näki Karlovy Varyn elokuvajuhlilla Tšekissä venäläiselokuvan The Bull (2019). Hytti nro 6:een päättynyt Juri Borisov näytteli The Bullin pääosan.
– Hänen näyttelijäntyönsä teki tosi ison vaikutuksen. Hahmossa oli karkeutta, toiminnallisuutta ja suurta sydäntä, Kuosmanen kertoo.
Ikääkin tärkeämpää roolituksessa oli Kuosmasen mukaan Seidi Haarlan ja Borisovin välinen kemia. Se on koko elokuvan kantava voima. Haarla tekee elokuvan naispääroolin.
– Heidän kemiansa toimivat täydellisesti, Kuosmanen hehkuttaa.
Hän kertoo suhtautuvansa elokuvakäsikirjoitukseen ohjaajana melko vapaasti, ja nyt kävi “taas niin”, että näyttelijävalinnat muokkasivat tarinaa.
Venäjän kieli vapautti Kuosmasta
Liksomin romaanissa matkataan Trans-Siperian radalla Neuvostoliiton halki itään. Kuosmasen elokuvassa pääpari matkustaa junalla Moskovasta Murmanskiin. Matkan pää vaihtui käytännön syistä.
– Trans-Siperian rata oli minulle tuttu. Tiesin etukäteen, etteivät siellä olevat asemat enää näytä 1980-luvulta. Ne on uusittu, ja aika rumalla tavalla, Kuosmanen sanoo.
Siksi hän päätyi etsimään kuvauspaikkoja Murmanskin radalle.
– Totesimme, että paikat eivät näytä Trans-Siperian radalta eivätkä 1980-luvulta, mutta ne näyttävät todella hyvältä.
Ja koska Liksom oli antanut Kuosmaselle vapaat kädet, hän päätti sijoittaa tarinan Murmanskin radan innoittamana 1990-luvun Venäjälle. Lavastamista ei juuri tarvittu.
Hytti nro 6 näytellään venäjäksi, joka on Kuosmaselle vieras kieli. Ohjaajan mukaan venäjä vapautti hänet jossain määrin vain katsomaan kohtausta sen sijaan, että hän olisi myös kuunnellut sitä.
– Korvat ovat niin herkät, jos näytellään suomen kielellä. Pienikin falskius tuntuu paljon voimakkaammin. Ja olen aika neuroottinen jopa kielen suhteen, Kuosmanen toteaa.
Hän kertoo, että venäläiset ovat antaneet elokuvan dialogista ennakkonäytöksissä hyvää palautetta.
Cannes satoi Kokkolan laariin
Hytti nro 6 on monella tavalla poikkeuksellinen kotimainen elokuva. Se on kuvattu Venäjällä ja näytelty venäjäksi. Elokuva saa laajan levityksen Yhdysvallossa, mikä on todella harvinaista suomalaiselle elokuvalle. Vastaavanlaisen levityssopimuksen on saanut vain Aki Kaurismäen Mies vailla menneisyyttä. Sillä Kaurismäki pokkasi Grand Prix’n Cannesissa vuonna 2002.
Grand Prix tuo teattereihin todennäköisesti myös sellaisia katsojia, jotka eivät ehkä muuten hakeutuisi art house -elokuvien pariin.
Kuosmaselle Grand Prix merkitsee myös lopullista hyväksyntää art house -elokuvan tekijänä. Hän voitti Cannesin elokuvajuhlien opiskelijasarjan vuonna 2010 (Taulukauppiaat), festivaalin toiseksi tärkeimmän sarjan vuonna 2016 (Hymyilevä mies), ja viime kesänä koko tapahtuman toiseksi tärkeimmän palkinnon uusimmalla elokuvallaan.
Kuosmaselle Cannesin tunnustuksen konkreettisin seuraus näkyy ohjaajan kotikaupungissa Kokkolassa. Cannesin menestyksen innoittaman Kokkolan kaupunki vahvisti Kokkolan kinojuhlien rahoitusta. Kuosmanen on tapahtuman taiteellinen johtaja.
– Festivaalimme hyötyi varmasti palkinnosta. Kokkolan kaupunki sai hyvän muistutuksen elokuvan arvosta, mielenkiinnosta ja vetovoimasta, Kuosmanen sanoo.
Grand Prix tuo luonnollisesta myös työtarjouksia elokuvantekijöille.
– Mutta mitään kauhean konkreettista hyvää ei vielä ole tullut, Kuosmanen toteaa.
