Sen voi aistia sanoista: Hakametsä on tärkeä paikka Petri Kontiolalle.
Kun nuori ja lupaava kiekkoilijanalku Seinäjoelta asteli 2000-luvun alkuvuosina ensikertaa Suomen vanhimpaan jäähalliin, oli Tampereen ikoninen kiekkopyhättö fyysisesti lähes samassa kuosissa kuin nykyään.
Tuttu, 1960-luvun kolkko arkkitehtuuri hallitsee Hakametsän ulkoista olemusta edelleen, mutta areenan uumenissa on samaa lämminhenkistä tunnelmaa ja pitkän jääkiekkoperinteen henkeä kuten ennenkin.
Samainen henki elää myös Kontiolan sisällä.
– Näin elämäni ensimmäisen liigaottelun täällä 1990-alussa, kun Tappara ja Kiekkoreipas pelasivat vastakkain. Se sytytti minut tuolloin ja siitä alkoi oma historiani tässä hallissa, Kontiola muistelee Yle Urheilulle.
Tänä syksynä Ilvekseen siirtynyt Kontiola hengitti Hakametsän hallin ilmaa sisäänsä aiemmin Tapparan SM-liigajoukkueessa 2000-luvun alussa. Kirvesrinnoissa hän viihtyi neljän kauden ajan ennen pitkää ulkomaankierrostaan, joka kesti kunnioitettavat yksitoista vuotta.
Paluu vanhaan kotihalliin oli lämmin.
– Olen aina pitänyt tätä kotihallinani ja olen pelannut täällä paljon hyviä pelejä. Olen saanut paljon hyviä kavereita tämän hallin kautta. Lisäksi asuin aikanaan tässä vieressä eli tämä on tuttua naapurustoa, hän fiilistelee.
Kontiolan muistot Hakametsästä eivät ole pelkkää jääkiekkoa vaan mukaan mahtuu myös niin sanotusti ”oikeita töitä”.
– Naulasimme Tapparan B-junnuaikoina numerolaattoja hallin istuimiin. Me olemme naulanneet ne kiinni, Kontiola muistuttaa ylpeästi pilke silmäkulmassa.
Ilves ja Tappara ovat molemmat pian aivan uuden aikakauden edessä. Perjantain paikallisottelu on vihonviimeinen keskinäinen kohtaaminen Hakametsässä. Heti joulukuun alussa kaksikko vääntää SM-liigapisteistä jo uudella, huippumodernilla areenalla. Jäähyväisten jättö vanhalle hallille on lähes aidolle Hakametsän miehellekin iso muutos, jota hänen on vielä vaikea hahmottaa.
– On minulla haikeutta. Olen muutenkin sellainen tyyppi, joka ei tykkää muutoksista tai uusista jutuista. Onhan tämä legendaarinen paikka ja onneksi sain pelata juuri täällä urani ensimmäisen liigaottelun.
– Täällä on koettu niin paljon hienoja muistoja, että haikealta tuntuu jättää Hakametsän halli taakseen. Elämä kuitenkin jatkuu, Kontiola muistuttaa aiheellisesti.
Tampereen paikallispelit ovat spektaakkelipäiviä
Tampereen paikallispelien syvintä olemusta eivät kaikki liigapelaajat ole päässeet koskaan kokemaan. Kontiola on saanut aistia Ilves–Tappara-taisteluiden kiihkeyden jo useaan otteeseen, ensimmäisen kerran kaudella 2003–2004 vielä A-juniorina.
– En muista ensimmäisestä paikallispelistä mitään, mutta tein ensimmäisen liigamaalini juuri toisessa paikallisottelussa. Päästiin ylivoimahyökkäykseen kahdella yhtä vastaan ja kerrankin tajusin laukoa. Sinne se ”lurahti” ja sitten juhlat vaan pystyyn, hän hymyilee.
SM-liigakaukaloiden 37-vuotias veteraani ei halua muistella lainkaan huonompia paikallisottelujen kokemuksiaan, vaan hän korostaa paikallisasetelman positiivista merkitystä kaupungin vannoutuneille kiekkofaneille.
– Olen kokenut voittoja ja tappioita näissä peleissä, mutta Tampere tarvitsee näitä paikallisvääntöjä. Kaupunki kuohuu silloin ja työpaikoilla sekä kouluissakin ottelu on pinnalla.
– Muistan jo omilta kouluajoiltani, kuinka Ilveksen ja Tapparan ottelu oli minulle spektaakkelipäivä, Kontiola hehkuttaa.
Spektaakkelipäivä se on Kontiolalle edelleenkin, vaikkei hänen kalenteriinsa paikallispelejä olekaan erikseen merkitty punakynällä.
– Ehei. Pakko kuitenkin myöntää, että päivää ennen, ja varsinkin pelipäivänä, on aivan erityinen lataus tähän hommaan, kun tietää, että illalla otellaan Suomi–Ruotsi-hengessä.
Syyskuussa Kontiola viritti itsensä todelliseen paikallispelilataukseen heti kauden ensimmäisessä kohtaamisessa. Mies laukoi sydämensä pohjasta ylivoimalla ensimmäisen maalinsa Ilveksen paidassa. Merkittävä muisto tämäkin kaiken kokeneelle veteraanille.
SM-liigajääkiekolle Tampereen paikalliskarkelot ovat isoja tapahtumia. Ilves ja Tappara ovat kautta aikain tapelleet pisteistä kuitenkin urheiluhengessä: kovaa mutta asiallisesti. Menneiden vuosien HIFK:n ja Jokereiden kaltaista keskinäistä vihanpitoa on ollut aina mahdotonta aistia Ilveksestä ja Tapparasta puhuttaessa.
– Minulla on kummassakin joukkueessa kavereita pelaajista huoltajiin. Peleissä vastustajan kanssa väännetään, mutta muuten ollaan hyviä kavereita pelin ulkopuolella. Kaupunki todellakin tarvitsee näitä pelejä, Kontiola muistuttaa.
"Viimeinen tanssi" huippupelaajana?
Kontiola teki viime kaudella hienon paluun SM-liigaan HPK:n riveissä pitkän ulkomaankierroksensa jälkeen. KHL:n kaikkien aikojen paras suomalainen pistemies otti keväällä uuden suunnan urallaan ja palasi Hämeenlinnasta kotikaupunkiinsa, nyt Ilveksen riveihin.
– Haluaisin, että joukkueena saavuttaisimme menestystä. Se on ainut syy, miksi tässä jatketaan tätä hommaa. Ilvekseltä puuttuu joukkueena menestyminen, eli mikäpä olisi sen hienompaa kuin pääsisi menestymään Ilveksessä, Kontiola fiilistelee.
Ilveksen syksy on sahannut aaltoliikettä, eikä omaan peliinsä kriittisesti suhtautuva Kontiola ole vielä tyytyväinen omaan tuotokseensa kaukalossa.
– Omat ”vibani” ovat alkukaudella menneet ylösalaisin. Välillä olen päässyt väläyttelemään ja välillä on mennyt heikommin, mutta sitähän tämä jääkiekko on.
Kontiolamaiseen tapaan vaikean syksyn keskellä lohkeaa silti huumoriakin. Jääkiekko kun ei ole koskaan ollut Kontiolalle elämän ja kuoleman kysymys.
– Kun tulin Ilvekseen, niin paljastui, että kaveripiirissäni on paljon Ilvestä kannattavia kavereita, että tämäkin tuo pelaamiseen vielä lisäpainetta. Tässähän on kaverisuhteetkin vaakalaudalla koko hommassa, hän nauraa.
Kontiolalla riittää maileja huippukiekkoilijana vaikka muille jakaa, mutta kaukaloiden syöttötaiturinkaan ura ei kestä loputtomiin. Kunnioitettavan uran tehneen konkarisentterin kunnianhimo on silti tällä hetkellä tapissa.
– Ihan sata lasissa ollaan. En ole tullut kyttäilemään ja katselemaan, vaan joka päivä mennään aivan täysillä.
– Kun pelipäivänä juodaan kahvit, vedetään energiajuomat naamaan ja kuunnellaan pelipäivän musiikit, niin se saa minussa vielä pikkupoikamaisen fiiliksen päälle. On hienoa tulla hallille, kun tietää, että illalla pelataan, Kontiola tunnelmoi.
Tulevaisuudestaan kiekkoilijana Kontiola uskaltaa avautua jo hieman. Hän myöntää rehellisesti olevansa pelaajana lopun ajan äärellä.
– Lätkään kuuluu sellainenkin asia kuin harjoittelu ja se mietityttää, jaksaako sitä pysyä enää nuorempien mukana. Jos pelit menee hyvin, niin miksi ei voisi vielä jatkaa, Kontiola mietiskelee.
– Tällä hetkellä olen kuitenkin liikenteessä teemalla ”Viimeinen tanssi”.
Jokainen kiekkofani voi vetää kommentista omat johtopäätöksensä.
Yle Puheen Jääkiekkokierroksella voi seurata Hakametsän jäähallin viimeistä paikalliskohtaamista Tapparan ja Ilveksen välillä. Muut illan ottelut ovat Jukurit–Kärpät, KalPa–HIFK, KooKoo–SaiPa ja Pelicans–HPK. Suora lähetys alkaa kello 18.02.
Lue myös:
