Edesmennyt mummini pahastui kovasti kaihileikkauksensa jälkeen. Syy oli se, että ihmiset olivat kuulemma yhtäkkiä hänen silmäänsä niin kamalan rumia. Ja entäs hän sitten, miten paljon ryppyjä, ei tiennytkään!
Kaihi oli pikkuhiljaa pehmentänyt näkymää kuin vaseliini kameran linssissä. Kun filtteri sitten äkisti hävisi, totuus oli karu. Niin se kuitenkin on, että ilman tiedettä ja teknologiaa sumentuminen olisi vain jatkunut. Oli mummikin lopulta ihan tyytyväinen, tai ainakin tottui rumiin naamatauluihin.
Ihminen on monin tavoin fyysisesti vajavainen eläin. Sen sijaan, että olisimme hyväksyneet puutteemme, olemme läpi historiamme ahkerasti kehittäneet erilaisia parannus- ja kohennuskeinoja. Muinainen kivikirves on ollut heikon käden teknologinen jatke. Vaatteet karvattomuuden peittoamista. Rillit olivat aikansa huippukehittynyttä puettavaa teknologiaa.
Nykyteknologia tuntuu pyrkivän yhä tiiviimmin iholle. Vastikään tutkijat raportoivat kehittäneensä biosymbioottisia laitteita. Ne sisältävät yksilöllisesti 3D-printattuun Uuno Turhapuro-aluspaidan kaltaiseen kudokseen upotettuja sensoreita, eikä niitä tarvitse ottaa yltä edes latauksen ajaksi.
Laitteet tulevat myös sisäämme. Viime vuosina aivoihin asennettavat, aivojen toimintaa lukevat ja niitä sähköllä stimuloivat istutteet sekä aivokäyttöliittymät, eli keinot välittää tietoa aivoista koneeseen, ovat kehittyneet nopeaa vauhtia.
Uusi tutkimus kertoo, että aivoistutteen ja syväoppimismallien avulla on pystytty muuntamaan ääntämiseen liittyvää aivoaktivaatiota tekstiksi puhekyvyttömältä ihmiseltä.
Tuoreessa tutkimuksessa raportoitiin, että aivoistutteen ja -käyttöliittymän avulla on pystytty auttamaan sokeaa ihmistä näkemään esineiden reunoja ja yksittäisiä kirjaimia. Silmälaseihin liitetty kamera lähetti tietoa ympäristöstä osallistujan näköaivokuorelle istutettuun laitteeseen, joka osasi hienostuneen algoritmin avulla muuntaa kamerasta tulevan tiedon oikeanlaiseksi aivostimulaatioksi.
Toinen uusi tutkimus kertoo, että aivoistutteen ja syväoppimismallien avulla on pystytty muuntamaan ääntämiseen liittyvää aivoaktivaatiota tekstiksi puhekyvyttömältä ihmiseltä. Laite luki halvaantuneen osallistujan liikeaivokuorelta ääntämisen signaaleja, jotka eivät enää päässeet osallistujan puhelihaksiin saakka.
Aivoistutteiden alueelle on tullut myös rytinällä kaupallisia toimijoita, kuten Elon Muskin Neuralink ja Yhdysvaltalainen Synchron, joka on jo saanut luvan aloittaa ihmiskokeet. Laitteilla olisi ensisijaisesti tarkoitus auttaa erilaisista aivoperäisistä häiriöistä kärsiviä ja halvaantuneita.
Kumpikin yhtiö tavoittelee kuitenkin lopulta kuluttajamarkkinaa, ja kertoo myös tähtäävänsä koko aivot kattavan käyttöliittymän kehittämiseen. Tämä tarkoittaa teknologiaa, joka pystyy lukemaan ja stimuloimaan aivan kaikkia aivojen osia, ja liittämään ne toki myös vaikka nettiin. Tieteiskirjallisuutta lähestyvien spekulaatioiden mukaan koko aivojen käyttöliittymän avulla ihmisten ei tarvisisi esimerkiksi enää puhua, vaan ajatukset voisi siirtää päästä toiseen ilman ääntelyn ja kielenkäsittelyn vaivaa. Omia olotilojaan voisi myös tallentaa, jos haluaisi toden teolla fiilistellä muistojaan. Google-haun voisi tehdä mielessään. Vahingossa esitietoisesti tilata pitsaa.
Toivon, että keksimme parhaat mahdolliset käyttötarkoitukset uudelle teknologialle, sillä sen tuloa tuskin voidaan estää.
Nämä fantasiat ovat varmasti kaukana nykyhetkestä. Mutta ovatko ne yhtä kaukana toisistaan kuin vaikka mummini lapsuus 1920-luvulla ja nykyaikainen laserteknologia ja lääketiede?
Lähivuosikymmeninä tapahtunee harppauksia aivoistutteiden alalla, yritysten vauhdittaman rahoituksen ja tieteen edistymisen avulla. Samaan aikaan ratkaistavaksi tulee liuta ongelmia, kuten se, miten taataan aivoista kerättävän tiedon yksityisyys ja hallinta käyttäjälle. Mihin tarkoitukseen yritykset kehittävät laitteita? Entä väärinkäytön mahdollisuudet tai erilaiset tietoturvariskit?
Itse ainakin toivon, että keksimme parhaat mahdolliset käyttötarkoitukset uudelle teknologialle, sillä sen tuloa tuskin voidaan estää. Inhimilliset ja eettiset lopputulemat edellyttävät muun muassa parempaa keskusteluyhteyttä teknologiaa kehittävien, tutkivien ja käyttävien välille. Lisäksi tarvitaan arvojamme ja oikeuksiamme puolustavia toimia, sillä ne eivät välttämättä kuulu yritysten liiketoimintasuunnitelmaan. Meillä on nyt jo esimerkkejä siitä, mitä tapahtuu kun näin ei tehdä. Tällä hetkellä esimerkiksi ihmetellään mitä seurauksia sillä voi olla, kun sosiaalisen median toimintamalli saa vapaasti vaikuttaa miljooniin käyttäjiin.
Tieteiskirjallisuuden fanina osa minusta on kuitenkin innoissaan. Eläisinpä niin pitkään, että pääsisin marmattamaan omille lapsenlapsilleni uuden aivoistutteen saatuani, miten hirveitä ajatuksia muilla ihmisillä on. Ja itsellä, en tiennytkään!
Katri Saarikivi
Kirjoittaja tutkii oppimisen ja empatian aivomekanismeja. Hän tykkää myös puhua ja kirjoittaa tutkimisesta, ja haluaisi demokratisoida tieteellisen menetelmän.
Kolumnista voi keskustella 13.1. klo 23.00 saakka.