Brittiläinen The Guardian -lehti kertoi jokin aika sitten, että Kansainvälinen käsipalloliitto IHF sallii viimeinkin rantakäsipallossa naisille alaosaksi pikkuruisia bikinin alaosia isommat, mutta edelleen lyhyet housut.
Niissä on kuitenkin oltava tiukka istuvuus.
Painitrikoiden alta näkyvät pyöräilyshortsit puolestaan katkaisivat marraskuussa 21-vuotiaan painija Joni Kompan tien MM-ottelussa, kun Komppa ehtinyt vaihtaa tuomarille kelpaavia housuja minuutissa.
Kalsarit alla
Urheilulajien tiukkoja pukeutumissääntöjä venytellään ja välillä myös muutetaan.
Jopa monista ikivanhoista rituaaleista tunnettu sumopaini on sallinut jo muutamia vuosia ainakin amatööripuolella mustat alushousut ”sumovaipan” eli mawashin alla.
– Onneksi saa olla kalsarit, niin ei vilahda, naurahtaa Suomen menestynein sumopainija, vaasalainen 34-vuotias Oskari Riihioja.
Ottelu kestää lyhyimmillään vain puoli sekuntia ja saattaa siis loppua heti alkuryntäykseen. Pitkäveteisen matsin kesto on noin 10 - 15 sekuntia.
Tottunut sitaisee mawashin sekunneissa
Parin MM-mitalin ja kuuden EM-mitalin mies odottaa kärsivällisesti, että hänen senseinsä Sami Ylä-Kero saa kierrettyä viisi, kuusi metriä ”letkua” painijan ympärille. Tukeva kangas muistuttaa paloletkua.
Käärintä aloitetaan haarojen välistä.
– Kivespussit pitää lonksahtaa oikeaan kohtaan, ei saa jäädä ulkopuolelle, Ylä-Kero valistaa.
Hän vetää kankaan niin tiukalle, että sivullisestakin näyttää jo epämukavalta.
– Pitää antaa vähän kropan kanssa muokkautua, sitten tämä on mukava ja tukeva ja tukee jopa vähän alaselkääkin, Riihioja sanoo.
Vielä pyöräytellään lantion ympäri ja lopulta tiukka paketti kiristetään. Kilpailija on ottelusta ulkona heti, jos sidonta pettää.
Oskari Riihioja ja Sami Ylä-Kero kertovat, miten MM-pronssi ratkesi puolessa sekunnissa. Kuulet myös, miten kovia otteita kehässä saa käyttää:
Rituaalit tärkeitä otteluissa
Vaikka mawashin alle sallitaan nykyään pukea ohuet, ihomyötäiset alushousut, lajin sumorituaaleista pidetään tiukasti kiinni.
Ottelijat astelevat halkaisijaltaan 4,5 metrin kehään ja kumartavat toisilleen. Sitten mennään kyykkyasentoon, ja lyödään käsiä yhteen.
– Se on merkki aseettomuudesta eli tavallaan ne on kuvainnollisesti murskattu käsissä.
Sen jälkeen noustaan, siirrytään lähemmäksi kehän keskustaa ja mennään uudelleen kyykkyyn.
– Siinä vielä näytetään käsiä ja psyykataan, hymyillään kaverille tai näytellään hampaita tai vaikka katsotaan vain kattoon, sanoo Riihioja.
Oskari Riihioja kertoo pilke silmäkulmassa tuijottavansa vasatustajaa tiukasti silmiin ”psykokatseellaan”, jonka tarkoituksena on näyttää toiselle, että tämä matsi on jo voitettu, minä voitan.
Kun ottelijat laskevat rystysensä lattiaa vasten, huutaa tuomari ottelun käyntiin. Se on alle ja vähän yli satakiloisten otteluissa usein ohi 1-5 sekunnissa.
Parisataakiloisilla homma on enemmän jahkaamista ja ottelu kestää pidempään.
– Paini on kuin 800 metrin juoksu, mutta sumopaini on satasen spurtti, Riihioja sanoo. Sensei Sami Ylä-Kero nyökyttelee vieressä.
– Moni painiharrastaja on tullut kokeilemaan ja todennut, ettei olekaan tähän hommaan. Sumopaini on äärettömän kova laji, Ylä-Kero toteaa.
Suomessa on sumoliitto ja yksi seura
Suomen ensimmäinen judon olympiaedustaja, Simo Akrenius, toi Sumopainin Suomeen 1990-luvulla.
Hän tutustui lajiin harjoitellessaan judoa Japanissa ja kuuli, että lajin maailmanmestaruudesta olivat kilpailuissa ottelemassa kaikki muut pohjoismaat paitsi Suomi.
– Päätimme muutaman kaverin kanssa perustaa Suomen Sumoliiton, liiton puheenjohtajan tehtäviä hoitava Akrenius kertoo.
Nyt arvokisamitaleja on kertynyt, myös naisille, mutta sumopainin harrastajat lasketaan edelleen kymmenissä. Maasta löytyy edelleen vain yksi ainoa virallinen sumopainiseura, Helsingin Sumoseura.
Oskari Riihiojan edellinen MM-pronssi on vuodelta 2019. Korona on hyydyttänyt kansainvälisen kilpailutoiminnan, mutta Riihioja uskoo ja toivoo, että kehään päästään taas kevättalvella 2022.
Aiheesta voi keskustella maanantaihin 8. marraskuuta kello 23 asti.