Teepä tietokoneella kuvahaku sanalla lääkäri. Saat tuhansittain kuvia valkotakeista, noista tummakulmaisista miehistä sarvisankaisissa silmälaseissaan. Kirjoitapa seuraavaksi sana sairaanhoitaja. Oolalaa! Naisia, naisia, naisia. Vasta kun pääset Tehy-lehden kuvatiedostoihin, löydät miespuolisia hoitajia.
Suomen kielessä terveydenhuollon ammattinimikkeet ovat sukupuolineutraaleja toisin kuin monissa muissa maissa. Silti mielikuvamme ammattien harjoittajien sukupuolista ovat yllättävän voimakkaita. Vastaisku tälle on mies- ja nais-päätteellisten ammattinimikkeiden muuttaminen neutraaleiksi.
Kun sukupuoleen viittaavia ammattinimikkeitä on lähdetty muokkaamaan, on törmätty kielikorvaan, mutta myös asenteisiin. Tiedotusvälineet lähtivät muutoskampanjaan mukaan, ja esimerkiksi Aamulehti ilmoitti nelisen vuotta sitten käyttävänsä eduskunnan puhemiehestä puheenjohtaja-titteliä.
Hyvä pyrkimys kaatui kuitenkin sinnikkääseen vastustukseen, ja nykyisin Aamulehtikin puhuu puhemies Anu Vehviläisestä ja tämän varapuhemiehistä.
Useimmat nimikkeet on sujuvaa muokata. Palomies taipuu luontevasti pelastajaksi, järjestysmies järjestyksenvalvojaksi ja aulaemäntä aulavastaajaksi tai aulanhoitajaksi. Lakimies on juristi, ja kirvesmies voi olla timpuri tai erikoistumisesta riippuen vaikka talonrakentaja tai elementtirakentaja.
Patenttiasiamiehen tai yliperämiehen nimikkeiden korvaaminen edellyttää asetusmuutoksia.
Joidenkin ammattinimikkeiden muuttaminen ei käy käden käänteessä, koska tehtävästä ja kelpoisuudesta on määrätty lainsäädännössä. Patenttiasiamiehen tai yliperämiehen nimikkeiden korvaaminen edellyttää asetusmuutoksia.
Mutta sitten on vaan titteleitä, jotka kuulostavat hankalilta ja keksimällä keksityiltä.
Omaan kielikorvaani sattuvat erityisesti nimikkeet, joissa mies-pääte korvataan henkilö-päätteellä. Kun esimiehestä tulee esihenkilö, ymmärrän hyvän tarkoituksen, mutta väkisin väännetty tasa-arvoistaminen myös hieman ärsyttää. Varsinkin lähiesihenkilö on nimihirviö, jonka ääkköset eivät vaan taivu suussa.
Esimieshän voisi olla vain johtaja. Eikö vain?
EI VOI, huudahdetaan monelta suunnalta. Esimies-nimikkeet on suunniteltu erottamaan väliportaanjohto ylemmistä johtajista. Tuttavallisestihan heistä puhutaan pikkupomoina, mutta Suomen kielen lautakunta tuskin suostuisi sitä nimikettä kelpuuttamaan.
Johtaja-nimikkeiden kaihtaminen kertoo työelämän hierarkisuudesta, joka ei kaikin osin ole enää 2020-luvun työelämää.
Armeijassa on olennaista tietää kapteenin ja kenraalin ero, mutta entä tehdassalissa tai konttorissa?
Lähijohtaja kertoo jo etuliitteellään sen, että kyse on työntekijää lähellä tapahtuvasta työn johtamisesta. Jylhän hierarkisessa sairaalamaailmassa lähijohtajaa vieroksutaan erityisesti, koska tittelin voi kuulemma sekoittaa lähihoitajaan.
Myyntipäälliköiden englanninkieliset tittelit viittasivat enemmän avustajiin ja sihteereihin kuin päätösvaltaa käyttäviin johtajiin.
Johtaja-titteleitä on vaatimattomuuden hyvettä hellivässä Suomessa käytetty säästeliäästi. Kun suomalaiset lähtivät 1980-luvulla tekemään entistä aktiivisemmin bisnestä Eurooppaan ja Atlantin taakse, käyntikorttimme herättivät hämmennystä ulkomailla.
Pystyikö härmäläisiin kaupantekijöihin luottamaan, kun myyntipäälliköiden englanninkieliset tittelit viittasivat enemmän avustajiin ja sihteereihin kuin päätösvaltaa käyttäviin johtajiin?
Myös Euroopan Unioniin liittyminen ja julkishallinnon virkanimikkeiden kääntäminen on vaatinut pitkiä ja perusteellisia virallisia ohjeita tittelien arvoasteikon määrittämiseksi.
On selvää, että ammattinimikkeet synnyttävät mielikuvia siitä, kenelle homma on tarkoitettu. Mielikuvien romuttamiseksi on tärkeää, että pääministeri on nuori nainen ja sairaalassa miehen nimikyltissä lukee sairaanhoitaja tai kätilö. Samalla tavoin on välttämätöntä tehdä myös johtamisen nimikkeistä modernia työelämää kuvaavia.
Me boomerit muistamme esimerkiksi pankkialan luonnonlain kaltaiset lasikatot: kauppakorkeakoulun käyneen naisen titteli oli konttoripäällikkö, mutta alemmin koulutettu mies oli se pankinjohtaja tai vähintään konttorinjohtaja.
Ulla Järvi
Kirjoittaja on tiedetoimittaja, joka noudatti vuoteen 1992 asti Lehtimiehen ohjeita, jolloin eettiset ohjeet pitkän nurinan jälkeen nimettiin Journalistin ohjeiksi.
Kolumnista voi keskustella 18.11. klo 23:00 asti.