Kansallisteatterin viereisessä talossa Helsingissä toimii erikoinen perheyritys: H. Kuokkasen peruukkiliike.
Sen historia ulottuu peräti sadan vuoden taakse, jolloin Hannes Kuokkanen perusti liikkeen Uuteenkaupunkiin vuonna 1921.
Maine osaavasta peruukkien tekijästä ja maskeeraajasta kiiri nopeasti Helsinkiin ja H. Kuokkasen peruukkiliike muutti vuonna 1926 Kansallisteatterin pyynnöstä pääkaupunkiin.
Liikkeen asiakkaina ovat olleet vuosikymmenten aikana muun muassa tunnetut näyttelijät ja joulupukit. Peruukkien lisäksi valikoimaan ja palveluun kuuluvatkin maskeeraus, meikkaus ja joulupukin parrat.
Vuosien saatossa keinokuituperuukit ovat tulleet päivittäiseen käyttöön ja niiden laatu on parantunut valtavasti, Hannes Kuokkasen lapsenlapsi, yrittäjä Risto Hakkarainen kertoo.
H. Kuokkasella peruukkeja tehdään silti yhä myös aidosta hiuksesta käsityönä.
– Ne tehdään lähes samalla tavalla kuin sata vuotta sitten. Esimerkiksi Oopperalle valmistamme yhä lähes kaikki heidän käyttämänsä peruukit. Kokonaisuudessaan käsityön määrä on kuitenkin vähentynyt.
Liikkeestä löytyy myös meikkejä – niin vanhoja sellaisia kuin replikoitakin.
– Kokeiltiin muutama vuosi sitten, pystyykö samalla tekniikalla tekemään samannäköisiä tuotteita. Hyvin pystyi, Hakkarainen sanoo.
Joulupukin partaa kehiteltiin kauan
Käsin solmitut peruukit vaativat tekijältään aikaa ja taitoa. Erityistä kehittelyä on vaatinut joulupukin partojen luominen.
Yrittäjä Risto Hakkarainen kertoo, että edelleen käytössä olevaa partatyyppiä ryhdyttiin tekemään ensimmäisen kerran 30–40-lukujen tietämillä.
Ensiksi pukin parrat olivat lyhyitä ja materiaalina saatettiin käyttää esimerkiksi hevosenjouhta.
Lopulta materiaaliksi löytyi jakkihärän karva, joka kestää hyvin valkaisua. Valkaisu tapahtuu Saksassa, mutta karva on peräisin Tiibetin alueelta Himalajan vuoriston kupeesta.
– Ajan mittaan Rovaniemen ja pohjoisen pukit halusivat pidempää partaa. Tätini otti sen sydämen asiakseen ja lähti kehittämään sitä, Hakkarainen kertoo.
Aluksi pidemmät versiot olivat puolen metrin mittaisia, sitten 70-senttisiä. Nyt partoja saa joko lyhyinä, keskipitkinä tai pitkinä.
– Siinä oli paljon yritystä ja erehdystä, miten pituus saatiin tehtyä, sillä karva ei ole niin pitkää.
Pitkä versio parrasta kehitettiin 90-luvulla, ja tekotapa on säilynyt samana siitä lähtien. Peruukkiliikkeen parrat ovat jopa maailmankuuluja, kertoo Hakkarainen.
– Niitä on maailmalla varmasti kymmeniä, ellei satoja. Ainakin yksi on Skotlannissa, sillä ostaja oli kuullut, että meiltä saa parhaat parrat. Brexitin vuoksi parran huoltaminen täällä on kuitenkin hankalaa.
Hakkaraisen mukaan pukit ovat tavallisesti sen verran taitavia lasten kanssa, etteivät parrat joudu vetämisen kohteeksi.
– Joskus on tosin käynyt niin, että koira on käynyt tuhoamassa parran, hän hymähtää.
Voit keskustella aiheesta sunnuntaihin 28.11.2021 kello 23 saakka.
Lue seuraavaksi:
Mämmikouran käsissä ei synny peruukkia (Juttu H. Kuokkasen liikkeestä vuodelta 2016)