Teatteriohjaaja Susanna Kuparinen puuttuu yhteiskunnallisiin epäkohtiin, koska hän kasvoi kodissa, jossa opetettiin ajattelemaan itse.
Kuparinen tunnetaan dokumenttiteatterin tekijänä. Hänen näytelmänsä lähenevät journalismia.
Koronakevään julkinen keskustelu eri toimintavaihtoehdoista herätti viisivuotiaan lapsen äidissä levottomuutta. Erityisesti Osmo Soininvaaran ja Björn Wahlroosin tyylisten ajattelijoiden kommentit siitä, että ensin pitää pelastaa talous, kuulostivat pahoilta.
Kuparinen helpottui kuitenkin, kun maan hallitus sitoutui suojelemaan elämää.
– Ilmapiiri alkoi muuttua kun kaikista lehdistä Kauppalehden toimittaja väänsi rautalangasta, että olemme kaikki samassa veneessä.
Ohjaajan hahmo näyttämölle mittatikuksi
Koronan pakottama siiloutuminen omiin koteihin stressasi ohjaajaa. Kansallisteatterin vuoden mittainen taiteilijaresidessi toteutui neljän seinän sisällä eikä Helsingin Rautatientorin jugendlinnassa.
Kuparisen tuorein teos, Sokea piste -näytelmä kertoo, kuinka Helsingin johto ja kaupunginvaltuutetut halusivat leikata lasten ja nuorten koulutuksesta, vaikka kaupungin budjetti päätyi puoli miljardia euroa plussalle.
Kuparinen kirjoitti itsensä roolihahmoksi näytelmään, koska poliitikkojen ja kansalaisten välisen ristiriidan mittasuhteita selventämään tarvittiin tavallinen ihminen mittatikuksi.
– En minä ole kovin kiinnostava ihminen, mutta onneksi tiukka esitysdramaturgi Akse Pettersson vaatimalla vaati, että nyt kirjoitat sinne koronan aikaiset ajatuksesi. Mutta en ajatellut mitään, vaan leivoin kakkuja ja rähjäsin lapselle.
Kärjistykset ja tosiasiat erotetaan
Todellinen rähjäys kohdistuu kuitenkin poliitikkoihin. Tasapuolisesti puoluekantaan katsomatta.
Kuparinen korostaa, ettei hän juurikaan seurustele poliitikkojen kanssa, vaan haluaa säilyttää riippumattomuutensa.
Hän arvelee, että kritiikin kohteeksi joutuneet politiikot ovat olleet ihan mielissään.
– Näytelmillä on raju maine, mutta niitä katsomassa käyneet poliitikot ovat huomanneet, ettei näyttämölle päätyminen niin kauheaa olekaan. Me pyrimme selvästi osoittamaan, missä kärjistetään ja missä pitäydytään tositapahtumissa, tiivistää Kuparinen.