Afganistan kulkee kohti kylmää vuodenaikaa tilanteessa, joka on vaikein vuosiin – kenties vuosikymmeniin.
– Tilanne Afganistanissa on kriittinen. Maa on täydellisen humanitaarisen katastrofin partaalla, sanoo Suomessa vieraillut Punainen Ristin kansainvälisen komitean ICRC:n pääjohtaja Robert Mardini Ylen haastattelussa.
– Ihmiset myyvät toreilla vähäistä omaisuuttaan, koska palkkoja ei makseta.
Mardini muistuttaa, että avustusjärjestöjen työ ei voi korvata talouden romahtamista. Silti ICRC ja muut humanitaariset organisaatiot tehostavat nyt työtään afganistanilaisten auttamiseksi. Maan on vienyt kuilun partaalle sotimisen ohella myös luonnontuho.
– Afganistania koettelee paha kuivuus, Covid-19 lisääntyy ja myös konfliktin seuraukset näkyvät. Edelleen ihmisiä kuolee hyökkäyksissä, luettelee Mardini Afganistanin vitsauksia.
Afganistanin nopea vallanvaihto viime elokuussa oli järkytys länsimaille ja asetti ne uuteen tilanteeseen. Aiemmin oli avun jatkamisen ehdoksi asetettu ihmisoikeuksien ja demokratian kunnioittaminen, mutta Taliban-liikkeen valtaannousu ennakoi kaikkea muuta.
Vallanvaihto kärjisti kurjuutta
Vallan kaapannut hallinto eristettiin talouspakottein, ja myös Suomen vuosikaudet jatkunut kehitysyhteistyö katkesi.
Maan talous on nyt lamaantunut. Afganistanin ulkomailla olevat varat on jäädytetty, eikä nykyhallinto pysty maksamaan esimerkiksi sairaaloissa työskentelevien palkkoja.
Uhkaavan humanitaarisen katastrofin estämiseksi on Maailmanpankki vapauttamassa jäädytetyistä varoista 500 miljoonan dollarin apupakettia. Se kanavoidaan YK:n ruokaohjelman ja lastenjärjestö Unicefin kautta toimitettavaksi, raportoi uutistoimisto Reuters.
Myös avustusorganisaatiot joutuvat ratkaisemaan, kuinka auttaa ihmisiä, mutta välttää Taliban-hallinnon tukeminen.
ICRC-järjestön pääjohtaja Mardini muistuttaa, että Kansainvälinen punainen risti on toiminut yli kolme vuosikymmentä Afganistanissa – pääkaupungin ohella myös maakunnissa.
Nälänhätä on jo todellisuutta
– Meillä on 1 800 työntekijää, lääkäreitä, insinöörejä ja ruokaturvan asiantuntijoita, jotka työskentelevät paikallisten yhteisöjen ja Afganistanin Punaisen puolikuun kanssa, Mardini sanoo.
Yhteiskunnan luhistuessa kasvaa avustusjärjestöjen merkitys. ICRC turvaa sairaaloiden toimintaa maksamalla henkilökunnan palkkoja.
– Viikko sitten aloitimme tuen suurelle sairaalalle Kabulissa, kertoo Mardini.
– Me olemme siellä läsnä joka päivä, ja noudatamme avoimia toimintatapoja. Näin apu menee niille, jotka sitä Afganistanissa todella tarvitsevat.
Nälän heikentämät lapset täyttävät Afganistanin sairaalat.
Britannian yleisradioyhtiö BBC:n raportin mukaan lastensairaalassa Kabulissa menehtyy viikoittain lapsia nälkään tai siitä johtuviin sairauksiin. Äitiysosastolla ei jokaiselle odottavalle äidille riitä omaa vuodetta, ja siivoojat ovat jättäneet työnsä maksamattomien palkkojen vuoksi.
Kaikkiaan yli 2 000 terveyskeskusta on suljettu.
Marraskuun alussa YK muistutti, että 24 miljoonaa ihmistä – enemmän kuin puolet Afganistanin väestöstä – kärsii nyt aliravitsemuksesta, raportoi uutistoimisto AP. YK:n mukaan nälänhätä uhkaa lähes kahdeksaa miljoonaa ihmistä.
Vaikea kuivuus kärjistää tilannetta
Vaikein kuivuus vuosikymmeniin on koetellut lähes koko maata. Se pakottanut yli 700 000 ihmistä jättämään kotinsa.
Tämä nostaa maan sisäisten pakolaisten määrää. Vuosikausien sotimisen jäljiltä heitä on nyt yli neljä miljoonaa.
ICRC:n pääjohtaja kertoo, että järjestö on aloittanut viikko sitten myös maakuntien sairaaloiden tukemisen. Niille toimitetaan lääkkeitä ja välineistöä, sekä autetaan henkilökunnan palkkojen maksussa.
Vallan vaihduttua Afganistanissa avustusjärjestöt pohtivat mahdollisuuksiaan pysyä maassa. Esimerkiksi Pelastakaa lapset -järjestö ilmoitti alkusyksystä pitävänsä aluksi matalaa profiilia, mutta on päättänyt jatkaa toimintaansa.
Kansainvälisen Punaisen Ristin komitea on sekin päättänyt pysyä Afganistanissa.
– Me päätimme alusta asti jäädä maahan, ja jopa vahvistaa toimintaamme ja tukea paikallisille yhteistyökumppaneille.
– Silloin kun konfliktia ei voida estää, on yritettävä lievittää ihmisten kärsimystä. Jos me lähtisimme, kuka sitten jäisi? kysyy Mardini.
Lue myös: