Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Varmasti jokainen meistä on joskus vannonut kostoa. Että pääsee jollain tavalla antamaan takaisin. Kostaminen ei ole kuitenkaan vain ihmislajin erikoisuus vaan myös eläimet osaavat kostaa. Kostamisen halun tiedetään siirtyneen ihmisiin evoluution myötä apinoilta.
Mutta miten kostaminen ilmenee eläinmaailmassa?
Monet eläimet osaavat tehdä keskinäistä yhteistyötä yhteisen hyvän saamiseksi. Jotkut eläimet jopa auttavat lajitovereita saamaan ruokaa, ilman että olisivat itse haluamassa osille saaliista. Ei ole siis ihme, että myös eläimet kokevat epäreiluuden syvästi ja reagoivat siihen.
Kuuluisa esimerkki reaktiosta epäreiluuteen on kapusiiniapinoiden “Wall Street -protesti”. Apinoille oli opetettu yksinkertainen työ kerätä kiviä ja antaa niitä tutkijalle. Kokeen aikana viereisissä häkeissä työskenteleville kapusiiniapinoille annettiin aluksi kummallekin palkaksi kurkunpalanen. Sitten toinen sai palkankorotuksena parempaa ruokaa eli viinirypäleen. Toinen apina näki epäreiluuden ja kimpaantui, eikä enää halunnut jatkaa työntekoa alhaisemmalla palkalla.
On vielä epäselvää, voiko kapusiinien turhautumista ja lakkoon menemistä pitää varsinaisena kostamisena.
Simpanssien kostaminen sen sijaan todettiin kokeessa, jossa kaksi simpanssia oli vastakkaisilla puolilla pöytää. Toiselle tarjottiin ruokaa, mutta ruoka otettiin pois. Tutkittavalla yksilöllä oli mahdollisuus romauttaa pöytä narusta vetämällä, niin että ruoka leviää lattialla ja kukaan ei saa syödäkseen. Jos tutkija ensin näytti, että tässä on ruokaa, mutta otti ruuan pois, simpanssi kyllä harmistui, mutta ei kimpaantunut tutkijalle. Simpanssit eivät myöskään romauttaneet pöytää leikillään tai kokeillakseen narusta vetämistä.
– Tilanne muuttui, kun toinen simpanssi ryöväsi ruuat omalle puolelleen pöytää. Silloin tutkittava simpanssi romautti pöydän ja kosti varkauden, sanoo biologisen antropologian dosentti Sonja Koski, Helsingin yliopistosta.
Kosto on suloista
Koston suloisuus perustuu sen pahaa tuulta tasapainottavaan voimaan. Näin todettiin amerikkalaistutkimuksessa.
Koehenkilöt kirjoittivat aluksi esseen jostain henkilökohtaisesta aiheesta. Osa sai kirjoituksestaan hyvää palautetta ja osa murskapalautetta.
Seuraavassa vaiheessa kielteistä palautetta saaneet koehenkilöt saivat näyttää voodoo-nukkeen pistettävien neulojen avulla, kuinka vihaisia he olivat. Ennen ja jälkeen koetta oli mitattu, kuinka hyvällä tuulella he olivat.
Murskapalautetta saaneet palautuivat pistelyn jälkeen yhtä hyvälle tuulelle kuin mitä olivat ennen esseen kirjoittamista, ja heidän mielialansa ei eronnut hyvää palautetta saaneiden mielialasta.
Epäreiluuden kokemus ajoi lisäämään tuskaa
Seuraavaksi koehenkilöille annettiin placebo-pilleri, jonka kerrottiin vahvistavan ajatuksenjuoksua tulevassa kokeessa. Osalle koehenkilöitä kerrottiin lisäksi, että pillerin sivuvaikutuksena mieliala pysyy vakaana kokeen ajan.
Kokeessa pelattiin videopeliä ja aiheutettiin koehenkilöille aluksi kokemus epäreilusta kohtelusta. Tämän jälkeen heille tarjottiin mahdollisuus kostaa.
Kostoa janoavat koehenkilöt saivat toisessa pelissä ajaa kilpaa summerille ja voittaja sai mahdollisuuden täräyttää hävinneen korviin kovan äänen. Kilpa-ajoa toistettiin, ja jos voitto tuli uudestaan, voittajalla oli mahdollisuus nostaa soittoäänen desibelejä yläpuolella leijuvan helikopterin äänentasoa vastaavaksi.
Ne koehenkilöt, jotka olivat hävinneet epäreilusti ensimmäisessä pelissä olivat hanakampia käyttämään desibelikidutusta varsinaisessa kostokokeessa. “Mielialanvakautuspillerin” saaneet koehenkilöt olivat kuitenkin tähän poikkeus. Tutkijoiden mukaan tämä johtui siitä, että he eivät kokeneet, että heidän mielialansa kohenisi kostamisen seurauksena.
Kosto on siis suloista, koska ihminen käyttää sitä tietoisesti korjaamaan väärinkohtelusta aiheutunutta mielipahaa.
Valtaapitävälle kostetaan epäsuorasti
Jos kanssaihminen on kokenut vääryyttä ja jakaa asian yleisölle somessa, aika nopeasti löytyy lajitoverien lauma, joka on valmiina kostamaan uhrin puolesta. Siinä ihminen eroaa muista apinoista, kuten lähimmistä sukulaisistamme simpansseista ja bonoboista.
Mutta mitä tehdä silloin, jos pitäisi kostaa kohteelle, joka on hierarkiassa korkeammalla, eikä ole mahdollista kostaa suoraan väärintekijälle?
– Useilla apinalajeilla havaitaan sellaista jatkoaggressiota, että aggressio ei kohdistukaan vahingontekijään, jos tämä on valtaapitävä tyyppi. Ja tästä kehkeytyy kiistassa sivulliseen osapuoleen kolahtava epäreilun aggression ketju.
Ihmisyhteiskunnassakin pätee stereotypia pomosta, joka sättii alaista, joka sättii kotona puolisoaan, joka sättii lasta.
Simpanssit eivät ole pitkävihaisia, mutta ne ovat vallanhimoisia ja tarvittaessa aggressiivisia, suorastaan sotaisia. Niiden lajityypilliseen eloon kuuluu lauman voimakas kilpailu viereisen alueen lauman kanssa. Välillä simpanssit tunkeutuvat viereisen lauman alueelle, ja nämä yhteenotot johtavat usein kuolonuhreihin
– Tämä on kuuma peruna, kun mietitään, miten sota on evolvoitunut. On mielenkiintoista, että simpanssin sisarlaji bonobot eivät ole lainkaan sotimiseen taipuvaisia. Päinvastoin viereisen alueen tyypit saattavat esimerkiksi leikkiä toisen lauman lasten kanssa. Naaraat katselevat ihan rauhassa, että jaa, ei me tunneta noita, mutta hyvinhän tuo näyttää menevän, kertoo Sonja Koski.
Toisaalta simpanssit ovat lauman keskinäisten tappelujen jälkeen myös sovinnonhaluisia.
– Laumaelämässä tarvitaan kavereita eli anteeksipyyntö kannattaa. Simpanssit pyytävät anteeksi hyvin inhimillisellä tavalla, ne halaavat ja pussailevat ja koskettavat toisiaan lempeästi. Ja se on ehdottoman tärkeää, koska jos elo olisi pelkkää aggressiota, niin ryhmähän hajoaisi.
Apinakokeet perustuvat vapaaehtoisuuteen
Apinat, joilla tässä jutussa mainittuja koeasetelmia tehdään, ovat eläintarhojen asukkaita. Ne ovat usein tottuneita olemaan mukaan kokeissa ja testeissä, joissa tutkitaan käyttäytymistä. Sonja Koski mainitseekin, että simpanssit ovat tottuneet pelaamaan tutkijoiden kanssa erilaisia pulmanratkaisupelejä, joista saa tutkijan antamia palkkioita. Näin ollen simpanssi saattaa hyväksyä tutulta ihmiseltä enemmän kuin lajitoveriltaan, eikä siis kosta tälle.
Kaikki apinat lajista riippumatta oppivat myös nimensä, joten niitä voi yksitellen huudella paikalle ja ne tulevat paikalle, jos tulevat.
– Ne saattavat istua möllöttää paikoillaan tutkimushuoneessa tekemättä kuitenkaan mitään. Siinä voi tutkija lempeästi ehdotella, että kokeiltaisko, mutta mitenkään ei niitä pakoteta. Usein käytännön syistä tutkimustilan ovi suljetaan kokeen ajaksi, etteivät muut rynni paikalle. Mutta jos eläin haluaa häipyä kesken kaiken, niin se sallitaan.
Koeasetelman perusidea opetetaan tutkittaville niin, että ne saavat tulla tutkailemaan tutkimusvälineitä tutkimushuoneeseen. Seuraavaksi niiden täytyy opetella tajuamaan kokeen perusidea, vaikkapa että köyttä täytyy vetää tai kiviä pitää keräillä. Kaikki tämä opetetaan palkkioiden avulla.
– Palkaksi saa herkkuja, siinäkin tapauksessa, että vain tulee paikan päälle, vaikka ei tee sen kummempaa.