Vielä muutama vuosikymmen sitten omakotialueiden pensasaidasta kuului varpusten jatkuva tirskutus. Ohikulkija saattoi pyräyttää aidasta liikkeelle kymmenienkin varpusten joukon.
Enää tirskutusta ei kuulu – varpunen on nykyään erittäin uhanalainen.
– Varpusella menee sangen kehnosti, ja se kuvastaa yleisempää maatalouslinnuston taantumista. Viimeisen muutaman vuoden aikana on ehkä nähty pientä kohenemista varpuskannan tilanteessa, sanoo Keski-Suomen Lintutieteellisen yhdistyksen tiedottaja Heikki Helle.
Varpunen ei ole yksinäinen ilmiö lintumaailmassa. Suomessa pesii vajaat 250 lintulajia, niistä uhanalaisia on useampi kuin joka kolmas.
Yleisin uhka ovat ihmisen toiminnan aiheuttamat muutokset lajin elinympäristössä. Vaarantuneisiin lajeihin voi tutustua lajien punaisen listan kautta.
Joitakin lajeja voi auttaa ruokinnalla. Esimerkiksi hömötiainen liikkuu myös metsänreunoissa ja voi hyötyä ruokinnasta. Vielä 1950-luvulla hömötiainen oli Suomen yleisimpiä lintuja, nykyään se on erittäin uhanalainen.
– Linnut ovat varmasti hyötyneet valtavasti ruokinnasta. Ihmisten kannalta taas linnut tuottavat valtavasti iloa ja antavat mahdollisuuden nähdä luontoa läheltä. Osa lajeista on ehkä runsastunutkin ruokinnan vuoksi, mutta sitä on tosi vaikea varmaksi sanoa, sanoo Keski-Suomen Lintutieteellisen yhdistyksen puheenjohtaja Ossi Nokelainen.
Ihmisen aiheuttamasta elinympäristöjen kapenemisesta on kärsinyt myös osa tiaislajeista, jotka ovat yleisiä lintulautojen vieraita.
Muuramessa Muuramejoen varressa sijaitsee yleinen lintujen ruokintapaikka. Ihmisten tullessa paikan vallanneet naakat pyrähtivät matkoihinsa, ja jättivät tilaa pikkulinnuille.
– Talitiainen, sinitiainen, punatulkku, viherpeippo – niitä silmälläpitäen lautoja yleensä pidetään, Helle sanoo.
Paikalla on tänään havaittu myös hieman harvinaisempi laji, kun paikalla pyörähti valkoselkätikkanaaras.
– Tuossa on talipallo ja talipötkö, ne ovat tikkoja kiinnostaneet, Nokelainen sanoo.
Oravia sen sijaan pyritään pitämään pois lintulaudoilta. Ne ovat sotukisia ruokalijoita, joilta menee paljon ruokaa hukkaan.
Estokonsteja on monia.
– Ruokintapaikka liukkaan tolpan nokkaan tai roikkumaan liukkaaseen vaijeriin. Verkkoesteitä on laitettu, josta pikkulintu pääsee, mutta isommat ruokavieraat jäävät ulkopuolelle, Helle sanoo.
Yksi mahdollinen, mutta ilmeisesti vielä laajemmalti testaamaton oravankarkottaja on chili. Linnuilla ei ole chilin polttavaa kapsaisiinia aistivia reseptoreja, oravilla sen sijaan on.
– Omat chilikokeilut ovat vielä olleet keittiön puolella, sanoo Nokelainen.
Lintujen ruokintapaikan pitämiselle Nokelainen listaa kolme tärkeää asiaa:
- Ruokinta on parempi aloitella vasta kun on kunnolla kylmää.
- Aloitettua ruokintaa pitäisi jatkaa kevääseen saakka.
- Ruokintapaikka täytyy pitää puhtaana
Harrastatko sinä lintujen talviruokintaa tai seuraatko pikkulintujen touhuja talvella? Voit keskustella aiheesta 14.12. klo 23.00 saakka.